Mehän ollaan siis aina harrastettu sitä sun tätä mutta oon ollut tosi huono kisaamaan. Ensinnäkin, inhoan ja jännitän kisatilanteita ihan hulluna (hassua, koska pidän esiintymisestä silti) ja toiseksi, en oo vaan (se perinteinen syy) saanut aikaiseksi. Olen kuitenkin joutunut toteamaan että se kokemus ei kartu eikä jännitys katoa minnekään ellen vaan yksinkertaisesti mene sinne kisoihin, meni syteen tai saveen. Ja me ollaan menty Vinskin kanssa tänä kesänä, ollaan kisattu rally-tokossa, agissa ja vepessä, kahdessa ensin mainitussa useampaan kertaan. Silloin kun ei ole ollut virallisia kokeita ollaan käyty epiksissä, ja pikkuhiljaa käy niin että en enää menetä yöuniani montaa viikkoa etukäteen (muutenhan en olisi nukkunut ollenkaan koko kesänä) vaan alan suhtautua asiaan vähän rutiininomaisemmin. :) Sen lisäksi että kokemusta ja oppia on karttunut, meillä on ollut ihan superkivaa! Kotiin tullaan aina rättiväsyneinä ja Vinskillä kieli kynsissä, yleensä uimarannan kautta.
Ollaan pärjätty ja ei pärjätty, ollaan saatu tuloksia ja jääty saamatta, mutta yhdessä ollaan tehty ja meistä on tullut tosi hyvä tiimi!
Viime viikonloppuna kisattiin agissa kolmella radalla, edellisviikonloppuna saatiin rally-tokokisoissa tulos 94/100 ja enää siis ollaan yhtä tulosta vaille avoimessa luokassa. Agit ei menneet ihan niin putkeen, hyllytettiin normaalisti kontakteille, mutta hyppyradalla nolliteltiin ja saatiin kuin saatiinkin meidän ihan ensimmäinen luva. Jiihaa!
Kisaepäonnistumisista huolimatta (kontaktien suhteen siis) olen jotenkin onnistunut raapimaan kasaan ihan uudenlaisen treeni-innon kontakteille ja Heidin avustuksella niitä onkin innokkaasti hinkattu hiukan erilaisella lähestymistavalla kuin ennen, keskittyen Vinskin katseeseen ja sen suuntaan. Katsotaan mitä tästä tulee!
Koska mulla ei ole kisakuvia laittaa, tungen tähän tunnelmaa tuomaan ihanan kesäisiä kuvia joita kävin yhtenä iltana agitreenien jälkeen napsimassa. Ihanat pojat! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti