sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Agia ja tokoa, taas.


Kiva, koiraisa viikonloppu takana. :)

Lauantaina oli meidän valkkariporukan järjestämä agipäivä Lapualla ja kivaa oli! Kouluttajana meillä oli Tapolan Sari, joka oli taiteillut meille oikein kivan radan, jossa sai sekä juosta että kikkailla, ainakin mun taitotasolle (ja kunnolle!) ihan riittävästi. Juosta sai kyllä ihan tosissaan.
Molemmat pojat oli tekniikkaopissa mun kanssa, ja sain kyllä olla poikiin tyytyväinen, niin hienosti molemmat suoriutuivat! 
Varsinkin Ykä yllätti, en olisi uskonutkaan että se pystyy menemään samaa mitä Vinskikin... Tajusinkin sitten hieman aliarvioineeni Ykää. Tosin Ykän hypyt olivat 30cm korkeita, sillä en vielä kuvaamatonta koiraa viitsi isommilla hyppyyttää. 
Vinski oli tapansa mukaan todella energinen ja höyrysi kuitenkin ihmeen vähän, joten ohjaamista saattoi harjoitella ilman että koiraa piti rauhoitella aivan tolkuttomasti. 
Nyt huomattiin myös että meillä menee kepit osana rataa eikä enää tarvitse niistä erityisesti huolehtia. :) Hyvä niin! Radalla pääsi valssaamaan, leieröimään, tekemään persjättöä ja leikkaamaan takaa, twistiäkin opettelin ja ehkä jopa älysinkin. :) Tosi kiva päivä kaikenkaikkiaan, tälläisiä lisää!

Tänään sitten oli vuorossa möllitokokilpailut Nurmossa ja siellä oltiin myös molempien poikien kanssa. Ykä oli ihan ekaa kertaa mölliluokassa ja suoriutui siitä hienosti, pisteitä saatiin 86/100. Suurin verottaja pisteissä taisi olla tokohyppy, kun me ollaan treenattu lähinnä noita agihyppelyitä vain. Mutta muuten Ykä oli aivan mahtava poika! Alla joitakin kuvia, joiden tekijänoikeudet omistaa Miia Rossi. Kiitos Miialle kuvista! :)






Vinski oli oma, hyperaktiivinen itsensä. Tosin sen verran arvon herra ihmeekseni pysyi hanskassa, että koko ajan kun odoteltiin omaa vuoroa, sain sen pidettyä hiljaa ja aina ensimmäisen seuraamispätkän puoleenväliin asti. Sitten se räkytys alkoikin ja kokonaispistemäärä oli alokasluokasta 148. Itse olin kuitenkin tyytyväinen, sillä huutamisesta huolimatta Vinski teki kaiken mitä pitikin, eikä yltynyt aivan älyttömäksi missään vaiheessa. Kyllähän se pomppi ja poikitti, mutta kuitenkin jossain määrin pysyi järjissään. :) Tosin meitä katseltiin ihan silmät pyöreänä, mutta mulle ei jäänyt onneksi epätoivoinen fiilis kumminkaan. Hitto kun vaan keksisin, miten tuon huutamisen saisi pois...!? Tuomari kommentoi, että koira voisi seurata maanläheisemmin ja hiljaisemmin. Hyppy Vinskilläkin vei eniten pisteitä, silläkin oli vain agihypyt mielessä. Alla Vinskin seuraamista, kuvan oikeudet omistaa Miia Rossi.



Kävin tänään myös ostamassa pitkään suunnittelemani heijastinliivin Ykälle, kun Ykästä on kasvanut niin iso poika että entinen ei enää pysynyt kiinni. Vinskillä olikin sopiva liivi, joten nyt näkyy molemmat pojat pimeässä. Tässä samalla onkin muistutus kaikille, että hankkikaa heijastimet sekä itsellenne että koirallenne, niin vältytään monilta onnettomuuksilta ja läheltäpiti-tilanteilta kun ulkoilijat näkyvät pimeässä. Niin on kaikkien turvallisempi liikkua pimeinäkin syysiltoina. :)

Ja turvallisuudesta kun tuli puhe, jouduimme Vinskin ja Ykän kanssa noin viikko takaperin naapurimme ja hänen koiransa vihamielisen hyökkäyksen kohteeksi. Naapurin mies ja hänen täysin hallitsematon koiransa hyökkäsivät kimppuumme kerrostalokotimme pihalla. Olimme talon sivupihalla tulossa aamupissareissulta takaisin kotiin, kun naapuri päästi remmiräyhän koiransa kellarikäytävästä fleksissä edellään ulos ja koira kävi suoraan Ykän kimppuun. Tämä naapurin sekarotuinen on n. Ykän kokoinen, joten ei ollut kiva yllätys.
Kun sain koiran potkittua kauemmas, meinasi naapurinäijä käydä minun kimppuuni. Naapuri on siis erittäin viinaan menevä ja aina sekaisin kuin seinäkello, niin nytkin. Huusi minulle, haukkui minut ja koirat ja koitti lyödä minua ja tarttua käteeni.
Vinski pysyi koko ajan minun ja naapurin välissä vaikka humalainen mies töni ja potki polvellaan Vinskiä. En varmaan koskaan ole pitänyt niin lujaa Vinskin pannasta kiinni kuin silloin, olin varma että jos mies saa minusta kiinni tai hätäännyn, niin valkoiset pojat tekevät äijästä silppua. Luultavasti koska olin itse niin raivona, enkä pelästynyt heti tilanteen ollessa päällä, vaan poltin päreeni äijään totaalisesti, koiratkin olivat melko tyyniä tilanteeseen nähden.
Molemmilla oli karvat pystyssä ja kaikki lihakset jännittyneinä, Vinski edessäni ja Ykä sivullani, mutta pysyivät maltissaan, kun pidin tiukan otteen pannoista. Ei kuitenkaan ollut kuin pienestä kiinni, etteivät pojat oikeasti menneet miehen kimppuun.
Kun lähimmälle parvekkeelle sattunut toinen naapuri kreivin aikaan keskeytti tilanteen, pääsin pois ja tulin kotiin. Siellä vasta vapina ja säikähdys iski, olihan juuri minua isompi mieshenkilö yrittänyt lyödä minua fleksillä kasvoihin ja huutanut mm. "hakkaavansa minut verille" ja muuta vastaavaa. Myös koirat hän haukkui alimpaan helvettiin. Toisaalta, tuli mahtava luottamus koiriin.
Tästä lähtien tiedän ainakin varmaksi, että niin kauan kun ne ovat vierellä, niin minä saan iltapimeälläkin ihan turvallisin mielin lenkkeillä.

Mutta nyt ei enempää tästä, pakko mennä nukkumaan.

Öitä ja ihania syyspäiviä kaikille!