sunnuntai 24. lokakuuta 2010

KV tunnelmaa.



Olin seuraamassa lauantaina Seinäjoen kv näyttelyssä valkkarikehää, ja kyllähän siellä tutut pärjäsivät! :)
Piti oikein tuulettaa itsekin, kun Ykän siskolikka Miina sai ERIn ensimmäisessä oikeassa näyttelyssään ja sitten vielä SERTin siihen hatuksi! Hieno Miina ja huimat onnittelut Hannalle ja Miinalle upeasta suorituksesta. :)

Toinen yllättäjä oli tuttu valkkarikaveri Zasu, joka kunnostautui samalla volyymilla kuin Miina. Onnea Zasulle ja Marikallekin! :)

Ja tämähän sitten olikin oikein omiaan nostamaan näyttelykuumetta meilläkin, ja tein päätöksen että tammikuussa mennään Kajaaniin katsomaan mitä Ykästä sanotaan..
Sitä odotellessa ei auta kuin harjoitella.

torstai 21. lokakuuta 2010

Suunnitelmia...


Näin syyslomalla on hyvää aikaa miettiä ja pähkäillä tulevia, varsinkin kun itse on hirveässä flunssassa ja räkätaudissa, niin eipä tule paljoa muutakaan tehtyä..
Näyttelysuunnitelmat on nyt mielessä, pitäisi Ykän kanssa päästä niihin ihka ensimmäisiin näyttelyihin tässä talven mittaan. Ehkä Kajaaniin tammikuussa? Ajatus ei olisi ollenkaan mahdoton ja huimasti tekisi mieli lähteä... Mutta katsotaan nyt, kun tuota matkaakin on mahdoton määrä. Ja viimeistään ainakin huhtikuussa Vaasaan! Varmasti innostun asiasta vielä enemmän kun käyn katsomassa tulevana lauantaina valkkarikehät täällä Seinäjoella. Erityisesti sinne mennään kannustamaan Miinaa, Ykän siskoa ja voisin vaikka koittaa napsaista pari kuvaakin. :)

Tänä aamuna tehtiin pieni treeni Ykän kanssa, ihan täällä kotona sisällä vaan. Harjoiteltiin kontaktia ja sivulle tuloa, palkintona keittiössä odottava ruokakuppi. Möykkä oli melkoinen, kun Ykä tajusi että tosiaan, se ruoka siellä odottelee... Mutta malttoi hienosti harjoituksen loppuun ja paineli sitten häntä suorana keittiöön niin että epäonnekseen eteisen lattialla lojunut Miinus-kissakin jäi jalkoihin. :D

Vinskin kanssa tehtiin sitten samaan tyyliin ruokakupin kera vähän pitempi treeni ulkona ja harjoiteltiin mm. tokohyppyä lasten "leikkimökin" "ikkunan" läpi! :D Hyvin sujui. Lehtiä haravoinut talonmies vaan katseli vähän hölmistyneenä mun ja Vinskin touhua. ;)
Loppuun vielä kuva jonka sain Hannalta viimeviikkoiselta koirapuistoilureissulta :)

Kuvassa siis Ykä, Vinski ja Miina (Royal Smile Yippii Jeah Jea) :)


keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Agilityhaaveita ja vähän tokoakin.


No niin. Nyt asustellaan uudessa kodissa Seinäjoella ja ollaan kotiuduttu ja päästy vähän harrastustenkin makuun.. ;)

Ollaan parina viikkona päästy opettelemaan agilityn saloja poikien kanssa ja mitä enemmän lajiin pääsee sisään, sitä enemmän se imaisee mukaansa sekä minut että koirat. Tietysti myös mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa vielä olevan opittavaa.

Koirat ovat todella innoissaan aina kun tajuavat mihin ollaan menossa ja varsinkin Vinski on ihan hullussa vauhdissa aina kentällä. Vielä kun oppisin ohjaamaan tuota karvaohjusta.. Ja Ykän kanssa ollaan otettu rauhallisemmin ja koitettu mennä hillitymmin, kun se on kuitenkin vielä ihan pentukakara ja todella löysä ja holtiton kaikin puolin. Vinskin kanssa voin sitten harjoitella paremmin noita ohjaamistekniikoita. Ja kerranpa minä onnekas pääsin harjoittelemaan ohjaamista serkkuni Jepi-koiran kanssa. Jepi on vanha konkari agilityssä ja sen vauhtikin on sen verran hillitympi että minäkin pysyin mukana. Lisäksi on helppoa ohjata koiraa joka melkein lukee ajatuksia. :) Kiitos vaan Satulle Jepin lainasta. Satu puolestaan koitti sitten mennä yhden harjoituksen Vinskin kanssa, hänellä kun on nuo ohjaustekniikat "hiukan" paremmin hallussa kuin minulla. Ja ihan kelvollisesti se Vinski siellä Satun kaverina loikkikin. :)

Nyt kun on tulossa talvi ja kylmä ja pimeä, ollaan haaveiltu josko päästäisiin paikallisen seuran hallitreeneihin mukaan. Jonossa ollaan ja toivottavasti kurssillekin päästäisiin joskus! Ja olisihan se kivempi harjoitella ihan ohjatusti kuin vain koheltaa omatoimisesti.. Mutta aika näyttää milloin päästään ihan oikeisiin treeneihin mukaan.

Itseasiassa, Satu sekarotuisen Jepin ja espanjanvesikoira Toivon kanssa pääsikin mukaan paikallisiin hallitreeneihin ja olin seuraamassa ekoja treenejä ja hallittavuustestiä. Testi näytti tosi helpolta ja todella herätti toiveet että kyllä mekin vielä! Ja opetus sen sijaan näytti todella tehokkaalta ja antoisalta ja siitäkös tuli vielä pahempi hinku päästä joukkoon!

Ja tokoiltukin ollaan, ei ehkä kovin ahkerasti, mutta ainakin meidän mittapuulla ihan tuloksellisesti. Nimittäin Vinskin kanssa ollaan käyty tässä viimeisen kuukauden sisään kahdet möllitokokilpailut, ja suoritettu niissä alokasluokka. Ensimmäisissä saatiin huimat 181pistettä ja itsekin yllätyttiin kuinka hienosti sujui! Ja toisella kertaa pienimuotoisen lumihepulin (ensilumi oli satanut yöllä) saattelemana 164,5 pistettä. Tämä rohkaisi minua, ikuista jänistäjää, ilmoittautumaan ihan oikeaan tokon alokasluokkaan.
Nyt pitää vaan toivoa että se sujuisi yhtä hyvin kuin nuo (no mielellään ei mitään lumihepuleita, kiitos!) ja saataisiin sieltäkin se ykköstulos!

Ja eikun ahkeraa harjoittelua!