torstai 7. marraskuuta 2013

Mallipoika.

Hih, kerroin täällä joskus kuinka käytiin poikien kanssa eräällä studiolla mainosmallikuvissa TopCaniksen Groovy-tuotteita varten. Olin jo oikeastaan unohtanut koko jutun, kunnes pari päivää sitten haahuilin paikallisessa Halpa-Hallissa lemmikkitarvikeosastolla ja silmiini osui Groovy-juoksuvyöpakkaus, jossa huomasin olevan valkkarin naamakuva siinä pakkauksessa. Lähempi tarkastelu osoitti, että Ykähän se siellä hymyili paketin kyljessä! :D Mun pieni mallipoika!<3

lauantai 2. marraskuuta 2013

PAIKKAMAKUU ONNISTUI! JEE!

Tokokoe takana. Jiihaaa! Paikkamakuu onnistui!! :) Whiiii!
Muuten saatin kolmostulos, Ykä oli kovin möliseväisellä tuulella, ja tuomari rokotti aika reippaasti mölinästä. Ja liikkeestä maahanmeno nollaantui jonkun aivopierun seurauksena, mutta muuten Ykä toimi ihan mahtavasti ja mölinästä huolimatta suoritti liikkeet upeasti. Harmi kun tuomari oli niin ehdoton mölinästä... Kokonaispistemäärä oli 139 pistettä ja III-tulos nipin napin. Tulokset-sivulta löytyy sitten koko arvostelu. :)

Kolmostuloksesta huolimatta saavutettiin työvoitto! Taitava pieni Ykä<3 Kuvassa väsynyt tokokoira lepäilee rankan päivän päätteeksi olkkarin lattialla. :)



Ja veljensä sen sijaan... :D No, Vinskiltä terkkuja kans.. :D 



perjantai 1. marraskuuta 2013

Paikkamakuuongelmia.

Laiska kirjoittaja täällä hei...

Enpä ole taas kuukauteen kirjoittanut.. Ollaan käyty Ykän kanssa muutamassa tokokokeessa ja treeneissä paikkamakuu onnistuu koko ajan vaan paremmin pitkiäkin aikoja - ja kokeissa koko ajan huonommin. Apua ollaan saatu osaavammilta ja koitettu monenlaista; lopputulos on aina sama. Ykä nousee istumaan tai seisomaan. Se ei lähde minnekään eikä ole kiinnostunut juurikaan muista koirista tai mistään muustakaan kunhan nousee ihan rauhallisesti ja odottelee paikallaan; ikään kuin se suorastaan unohtaisi olevansa käskyn alla.

ÄRSYTTÄVÄÄ!

Kolmesta käymästämme alokasluokasta pisteet on seuraavat; 155p, 150,5p ja 142,5p. Eli jos paikkamakuu olisi mennyt putkeen, olisi ykköstulosta pukannut joka kerta. Muuten koira toimii ihan mahtavasti. Ja sitten pirun paikkamakuu. :/ Tälle vuodelle käyn vielä kerran koittamassa, huomenna mennään Ilmajoelle hallikokeeseen, peukut pystyyn että Ykä pysyisi maassa. Nyt se on treeneissä maannut niin tyynenä, rauhallisena ja vailla mitään ongelmaa, eilenkin reilu 3min vilkkaalla parkkipaikalla kovassa häiriössä, niin luulisi että onnistuu, mutta saa nähdä miten käy kokeessa. Ilmeisesti kai jännitän, vaikka itsestä ei siltä tunnukaan. Miten simuloida sellaista tilannetta? Ähh.. Ei jännitystä voi teeskennelläkään, en ainakaan minä osaa. :/ Hyvää tässä on kuitenkin se, että Ykä ei ole koskaan noustuaan liikkunut muita koiria kohti tai minnekään muuallekaan oikeastaan, eikä siis ole häirinnyt muiden suorituksia mitenkään. Hyvä niin.


Jos joku nyt keksii jonkinmoisia vinkkejä, niin laittakaahan kommentteja tulemaan, kiitos. On suunniteltu koiran käräyttämistä nousemisesta (mutta kun ei se treeneissä nouse!!!) ja palkkaamisen tihentämistä, joka saa sen lähinnä vinkumaan ja keräämään kierroksia, ei hyvä. Naksuttimella naksauttamalla rauhallisesta makuusta suu kiinni on saatu parhaat tulokset tähän mennessä, mutta lisävinkit otetaan ehdottomasti huomioon, mikäli niitä joku laittaa tulemaan.


Vinskin kanssa taas ollaan tehty kentällä vaan höpöjuttuja, leikitty mm. piilosta ja sitten enemmän tosissaan agilityä, ja sekös onkin kivaa. :) Loppuun laitan muutaman kuvan aiheesta..




Vinski kepeillä (meidän kentällä ei ole kuin 8kpl..) kuva: Paula Sirén-Rodas


Vinskin kanssa treenataan ryömimistä :) Hih! Kuva: Jaana Hannuksela


Seuraamista Ykän kanssa :) kuva: Jaana Hannuksela


tiistai 1. lokakuuta 2013

Kisaamista ja kokeiluja.

Syksyn tullen ollaan koirien kanssa kunnostauduttu kokeiden saralla. Ykä on käynyt kertaalleen tokokokeessa tottelemassa ja Vinski oli viime sunnuntaina agikisoissa. Kumpikaan ei tuloksilla loistanut, mutta ensikerralla sitten paremmin. :)
Sunnuntaina 29.9. oltiin siis Vinskin kanssa Kauhajoella agilitykisoissa kahden startin verran. Ensimmäinen rata oli käytännössä neljä suoraa maneesin päästä päähän ja käännökset putkissa - voitte arvata, että Vinski oli aivan "sokka irti" eikä kontakteista ollut tietoakaan. Saldona oli myös aivan jäätävä lentokeinu. Hylsy tuli viimeisellä esteellä kun voimakkaasta jarrutuksestani johtuen Vinski hyppäsi sen väärään suuntaan. Ei se mitään, vaikkei tulosta saatukaan, tulos tai ei, en ollut rataan tyytyväinen.
Toinen rata, jossa oli enemmän mutkittelua, hylkäytyi heti alussa kun Vinski ei kääntynytkään vaan imi väärälle esteelle putken sijaan. Loppurataan olin kuitenkin tyytyväinen, koira jopa kuunteli minua! :) Kyllä se tästä vielä!

15. päivä Ykä kävi tokokokeessa Vimpelissä. Paikkamakuu nollautui, kun 1min 40sek maattuaan Ykä nousi ylös rauhallisesti ja otti liikkeen nollautumiseen tarvittavat neljä askelta minua kohti. Siinä se sitten seisoi kiltisti loppuajan, kyllä harmitti. Muuten koe meni oikein hyvin ja paikkamakuun mentyä nollille loppumistemäärä oli silti kuitenkin 155 pistettä, ei huono siis. :) Ensi kerralla paremmin!

Laitan tähän vielä pisteet;
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 10

yhteispisteet 155


Ensi sunnuntaina mennään Lapualle tokokokeeseen Ykän kanssa. Jännittää.


Loppuun vielä kuvia mätsäristä viime sunnuntailta, kiitos kuvista Taija Linna!














torstai 22. elokuuta 2013

Syksy saapuu ja karva kasvaa.

Siitähän on kuukauden verran aikaa kun ajelin Vinskiltä karvat pois ja mitä ihmettä - ne ovat nyt jo melkein yhtä pitkät kuin ajettaessa! O_o Enpä olisi uskonut että näin nopeasti kasvavat takaisin..
Tällä blogikirjoituksella ei oikeastaan ole sen kummempaa sanottavaa tai aihetta, mitään erikoista en ole saanut aikaan, mutta jokatapauksessa laitan muutamat kuva koirista, kun tuli niin kivoja. :)


Ekana Elovena-poika Ykä!

Valkoinenhaivenkoira Freya.



Iloinen Vinski<3



On se Vinski vaan äijä! :)

Heitä jo! :D 

Minulle! Vauhtia! Anna!

Syys saapuu.

Täysillä.


Pojat rakkaat.<3



tiistai 23. heinäkuuta 2013

HC-valkkari

Mä oon koko sen ajan, kun Vinski on luonanu asustanut, pohtinut että sen karvanlaatu on vähintäänkin erikoinen valkkariksi. Se on kihara ja todella karkea, ja karvaa lähtee aivan tautisen paljon, siis oikeasti ihan älytön määrä. Lisäksi karva ei meinaa kuivua millään, vaan on ties kuinka kauan märkä uimisen jälkeen, mikä tietenkin vesipelastusharrastajalle ja uimahullulle ei ole kivaa. Tuntuu että koira on märkä toukokuusta syyskuuhun jatkuvasti, ja samoin auto ja kämppä, lisäksi karvanlähtö vaan kiihtyy märästä koirasta ja se haisee karmealle. Olen syöttänyt Vinskille biotiinia ja harjannut harjaamisen jälkeenkin, ei muutosta. Muut pentueen koirat ovat ihan normaaliturkkisia valkoisia, mutta Vinski on joku poikkeus joka vahvistaa säännön..

Lähietäisyydeltä karva on siis kesäaikaan tälläinen: toisin sanoen melkoisen karmea ilmestys...



Niinpä viime viikonloppuna istuessani koko viikonlopun katselemassa agilityn mm-karsintoja Wallsport-areenalla mieleeni hiipi ajatus, joka ei aiemmin ole tullut mieleenikään.. Nimittäin katselin kun monella luontaisesti pitkäkarvaiselle agikoiralle oli suoritettu kunnon parturointi - turkki pois. Ja mulle välähti, että jumalauta, kokeilen samaa Vinskiin! Sitä kun sanotaan, että karva kasvaa erilaisena takaisin, ja ehkä se tässä tapauksessa olisi ihan hyvä juttu.. :D Joten tuumasta toimeen, klipperi lainaan kaverilta ja lopputulos tässä teille, hyvät lukijat, saanko esitellä: HC-Valkkari! :D 





Valkoinen kaksikko.





maanantai 15. heinäkuuta 2013

Miettimisen aihetta.

Viimeaikoina olen miettinyt moninkerroin normaalia enemmän, kuinka paljon arvostan koiriani. Kuinka hyvä säkä mulla on käynyt, että olen saanut juuri nämä kaksi valkoista karvakuonoa kotiini, ystäviksi, perheenjäseniksi ja harrastuskavereiksi. Voi kuinka ne ovat minulle rakkaita!
On myös hienoa tietää, että ne eivät ole tärkeitä vain minulle, vaan ne ovat olleet sitä jo kasvattajalle. 
Että nämä molemmat, Vinski ja Ykä, on teetetty tähän maailman tarkoituksena saada aikaan kivoja koiria, harrastuskavereita, terveitä, iloisia ihmisen parhaita ystäviä. 
Mahtava tietää, että ne eivät ole syntyneet kenenkään rahanahneuden tai välinpitämättömyyden vuoksi, vaan haluttuina, toivottuina, suunniteltuina. 
Ja sitä ne ovat elämässään nytkin.

Kaikki koirat ja omistajat eivät ole yhtä onnekkaita. Eivätkä kaikki pentutehtaat teetä paperittomia pentuja.

Sivusta olen seurannut tapausta, jossa ihmiset hankkivat koiran, perheenjäsenen ja harrastuskaverin. Tietämättömyys ei ole rikos eikä tahallista, mutta kun huonosti käy, siitä saa maksaa kalliin hinnan. 
Ja näin kävi tässä seuraamassani tapauksessa. Surullisinta oli, että ne, jotka kalliimmin joutuivat maksamaan viattomat, perheen rakastettu koira ja sen isäntäväki. 
"Kasvattaja" sai maksaa myös, Kennelliiton kurinpitolautakunta puuttui henkilön toimintaan, kuitenkin aivan liian myöhään, silloin, kun vahinko oli jo tapahtunut. Lisäksi kurinpitolautakunnan soosoot eivät korvaa sitä mielipahaa, minkä rakkaan perheenjäsenen sairastelu, muut ongelmat ja lopulta menettäminen aivan liian nuorena saavat aikaan. Ne eivät korvaa koiran kipua, tuskaa ja pelkoa. Sitä, että se ei voi elää iloista, normaalia koiranelämää.

Tässä tapauksessa koiraharrastuksen parissa uusi, tietämätön isäntäväki hankki itselleen koiran, paperillisen ja rekisteröidyn, kun paperittomista aina varoitetaan. 
Sanotaan, että paperillisella koiralla on kaikki kunnossa, paperit ovat tae siitä, että koira on teetetty tähän maailmaan haluttuna ja harkittuna. Niin ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut.

Ja niin koira tuli kotiin. Ja sairastui pian sen jälkeen. Se kuitenkin selvisi, mutta luonne ei ollut ihan sitä, mitä oltiin toivottu. Koiraa pelotti ja joskus pelottavista tilanteista yli pääseminen vei epänormaalin pitkän ajan. Koira oli rakastettu perheenjäsen ja harrastuskaveri. Sen kanssa emäntä pääsi koittamaan eri harrastuksia ja oppimaan, tutustui huimaan määrään uusia ihmisiä. Koiran kautta minäkin tutustuin tähän perheeseen, meillä oli samanrotuiset koirat. Emännän innostuttua harrastamisesta koira sai suhteellisen hyviäkin tuloksia huomioonottaen sen todella surkeat lähtökohdat.
Sitä mukaa, kun koiran emännän tietotaito koirista kasvoi, alkoi selvitä huolestuttavia asioita "kasvattajasta" ja hänen toimistaan. "Kasvattaja" teetti pentuja kaikilla koirillaan, millä vähänkään pystyi, käytti jalostukseen tutkimattomia koiria, koiria vailla käyttö- ja luonnetestituloksia, koiria, joista ei tiedetty yhtään, mitä ne periyttävät. Yhdistelmiä uusittiin, koirat saivat huonoja tuloksia luonnetesteistä ja terveystutkimuksista. Tämä ei "kasvattajaa" estänyt, lisää vaan, jotta tulee rahaa. Ja tietämättömille ihmisille on helppo myydä sutta ja sekundaa, etenkin kun on kasvattaja, jolla on paperiasiat näennäisesti kunnossa, eivätkä ostajat osanneet kokemattomuuttaan epäillä mitään. Tuttavapiirissä ei ollut koiraihmisiä, joilta kysyä neuvoa.

Kävi ilmi myös, että kyseinen koira oli huonojen hermojensa lisäksi myös sairas. 
Ensin löytyi eturauhasvaivoja, sen jälkeen lonkka ja selkäongelmia. Lopulta siinä määrin, että ne veivät koiran paremmille harrastuskentille alle 4-vuotiaana. Iloinen ihmisen paras ystävä ei enää jaksanut, se oli niin kipeä ja loppu, että perheen piti saattaa se viimeiselle matkalle aivan liian varhain.
Ja kaikki huoli, epätietoisuus ja suru "kasvattajan" välinpitämättömyyden vuoksi. 
Ihmisen, joka on tehtaillut pentuja rahan vuoksi monesta eri rodusta piittaamatta pätkääkään koirien terveydestä tai hyvinvoinnista, ja siitä, mitä ne perheenjäsenikseen hankkivat ihmiset kokevat, huolta ja murhetta. Useilla kasvateilla on terveys- tai luonneongelmia, rodusta riippumatta.

Tämän koiran kärsimykset ovat ohi, se nukkuu ikiunta ja sen perheellä on siitä jäljellä rakkaat muistot. Saman "kasvattajan tuotoksia" on kuitenkin pilvin pimein, toivottavasti niillä ja niiden perheillä olisi vähän onnellisempi loppu. Surullista oli kuitenkin jokin aika sitten lukea facebookin ihmemaasta, kuinka toinenkin tämän kennelin koira oli jouduttu liian nuorena lopettamaan, se arkuuden ja pelkoagressiivisuuden vuoksi. Tuttavapiirissä on toinenkin koira tästä kennelistä, ja sillä on myös ongelmia hermojen kanssa. Koiraparka. 

Mistä jumalauta näitä kusipäitä oikein tulee? 
Kasvattajan kuuluisi olla se, joka on vastuussa uuden koiranelämän tuomisesta tähän maailmaan. Hän on vastuussa siitä, että syntyvät koiranalut ovat varustettuja parhailla mahdollisilla lähtökohdilla tähän maailmaan. Että ne menevät koteihin, joissa niitä rakastetaan, ja kasvattajan pitäisi olla se, joka neuvoo ja tukee uutta koiranomistajaa. Sen sijaan tämä kusipää kääri rahat ja viisveisasi kasvateistaan tai näiden isäntäperheistä. 
En edes viitsi kirjoittaa tähän, mitä tekisin jos tämä "kasvattaja" tulisi minua vastaan pimeällä kujalla... 
Vastaavaa ei toivoisi yhdellekään koiralle, eikä yhdellekään omistajalle. Tälle "kasvattajalle" toivon sen sijaan pitkää ja tuskaisaa loppuelämää, toivottavasti älyää hävetä kun peiliin katsoo...

Toivottavasti tämä blogikirjoitus löytäisi tiensä ihmisten silmiin, niin että joku toinen tietämätön osaisi varoa. Tai että joku koiraansa pennuttava miettisi kahdesti, mitä voi piittaamattomuudellaan koirille aiheuttaa. Että me ihmiset osattaisiin ajatella hieman enemmän ja pidemmälle. 

Minä olen kuitenkin kiitoksen velkaa tälle valkoiselle koiralle. Ilman sen olemassaoloa minulla olisi yksi ystävä vähemmän, ei  varmaan oltaisi koskaan tutustuttu, jos ei oltaisi joskus mätsäreissä kohdattu. 

Joten kiitos ystävyydestä, "vanha" kuoma. Ja lepää rauhassa siellä, missä agiradalta tulee aina nollatulos.



perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannus, juhlista jaloin. :)

Ykä ja Vinski viettävät juhannusta Alajärvellä ja pääasia on tietenkin uiminen! :) Valkonaamat polskuttavat mielin määrin Ojajärven tummissa vesissä, rypevät hiekassa ja kirmaavat pitkin sorateitä kuin viimeistä päivää. Välillä pojat juurtuvat grillin välittömään läheisyyteen pummaamaan kaikkea, mitä grillaajilta jää. Voisiko koira parempaa juhannusta toivoa? :)


Hyvää Juhannusta kaikille kuvien muodossa!















perjantai 5. huhtikuuta 2013

Latviassa näytillä.

Pääsiäinen meni molempien poikien osalta näyttelyissä; Ykä matkusti Latviaan Voittaja-näyttelyyn ja Vinski kävi Isokyrössä mätsäreissä Susannan kanssa. :)

Ykä lähti Seinäjoelta matkaan torstaina ja yö vietettiin Tampereella. Perjantaina oli edessä ajo ensin Helsinkiin ja siitä laivalla yli Viroon ja pitkä ajomatka Riikaan. Riikassa yö vietettiin koiraystävällisessä NB-hotellissa (voin lämpimästi suositella koiraihmisille ja miksei muillekin!) ja lauantai-aamuna oli näyttelyiden aika. Matkaseurana Ykällä oli valkkarityttö Freya sekä bernimuori Siiri ja valtava mastiffiäijä Maxi. Kaikki onneksi olivat todella reippaita ja helppoja matkustajia, joten matka sujui ongelmitta. :)


Suomi jää taakse...

Näyttelypaikalle oli helppo löytää ja halli oli sopivan tilava, vaikka paikalla oli samaan aikaan PetEkspo-messut kissanäyttelyineen jne. Suomen koiramääriin tottuneen mielestä paikalla oli yllättävän vähän koiria, vaikka kaikki rodut esitettiin samana päivänä. Ja sitten vaan omalla vuorolla kehään! Siiri sai tuomisiksi EH, Maxi ERI SA ja valkkarineiti Freya EH. Ykä nappasi sen, mitä tultiin hakemaankin, eli ERI SA SERT VACACIB, joten valionarvo tuli siten myös Latviaan. Reipas pieni Ykä on kolmen maan valio jo!<3


Näyttelypaikka ennen kehien alkua.



Arvostelussa tuomari Alexey Belkin oli Ykästä tätä mieltä: "Good construction of body. Narrow front. Bit long in loin. Good construction of head." Eli aika vähäsanaisesti hän Ykää kommentoi, eikä muita (mitä arvosteluista kuulin) paljon sen monisanaisemmin. No, lyhyestä virsi kaunis. Kuvassa Ykä tuulettaa. :)



Kotimatka taittui näyttelypaikalta Tallinnaan, josta sitten Susi Hotellissa vietetyn yön jälkeen aamulaivalla Helsinkiin ja sieltä muutaman mutkan kautta kotiin Seinäjoelle. Hyvä reissu ja onneksi tuli tehtyä, hyvä Ykä!

Vinski kunnostautui sillä välin pienemmissä piireissä ja kävi Isossakyrössä mätsäreissä sijoittuen isojen sinisten kakkoseksi. Huonolle se ei hävinnyt, sinisten voiton vei upea irlanninsusikoira! Hyvä Vinski! :)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Poliisikyytiä ja näyttelymenestystä.

Viimeisimmästä kirjoituksesta on taas kulunut aikaa aivan liikaa.. Miten voinkaan olla näin saamaton?
No, nyt on ainakin muutama juttu kirjotettavana.

Ensinnäkin, muutin viime viikolla koirien ja kissan kanssa kerrostalon 5. kerroksesta katutasoon asustelemaan ja nyt meillä on oma pikkuinen takapihakin. Tietenkään en ole vielä ehtinyt sitä aitaamaan kokonaan, joten vielä koirien ei ole tarkoitus siinä ulkoilla ennen kuin aita on kunnossa... Siis näin olin päättänyt, mutta Vinski ajatteli asian jotenkin eri tavalla..

Juttu alkoi, kun muuttopäivän iltana päätettiin muuttoapulaisten kanssa lähteä kylälle nauttimaan yhdet muuton kunniaksi ja jätin koirat siksi aikaa tietysti kotiin.
Ehdin olla pois n.2h ja puhuttiin jo, että pitäis lähteä takaisin kotiin, kun ystäväni Jaana (joka ensinnäkin sattuu olemaan ambulanssissa töissä ja jolla toiseksi on kaksi valkkaria, Jara ja Rene) soitti minulle. Kummastelin kellonaikaa (noin klo 00.30 torstain puolella) ja mietin että miksi Jaana tähän aikaan soittelee. No, hän vaan halusi tiedustella, ovatko koirani tallessa, kun poliisista oltiin soiteltu (kun tiesivät millaiset koirat Jaanalla on) että ovatko hänen koiransa karkuteillä.
Tallessa olivat, mutta osoitteen kuultuaan Jaanalle välähti, että kappas vaan, ehkäpä asialla on sittenkin minun valkkarikaksikkoni. Ja tätä selittäessään puhelimessa minulle alkoivat minun päässäni hälytyskellot kilkattaa; Vinskihän tunnetusti osaa aukoa ovet, jos ne eivät ole kunnolla lukossa. Ja uuden kämppäni takaovi ei tietenkään ollut!

Ja eikun tukka putkella ulos kuppilasta (join vaan cokista ja olin autolla liikkeellä) juosten autolle. Matkalla poliisista soittelivat, että onko minulla kaksi valkoista hukassa. Pääni oli jo täynnä kauhukuvia auton alle jääneistä koirista, mutta poliisisedät kertoivat, että kaksikko oli tallessa maijan kyydissä.
Ja toden totta; kotipihaan kurvatessani siellähän ne istuivat, Vinski ja Ykä, kuin parhaatkin poliisikoirat, maijan takaronkassa. Molemmat onneksi ehjinä (ja vieläpä ihmeellisen puhtainakin) ja tallessa! Vasta siinä vaiheessa tajusin kuinka lujaa oikeasti säikähdin ja pulssi alkoi hakata kahtasataa. Ja kotiin mennessä tosiaan kuvio oli selvä; takaovi oli sepposen selällään, kun Vinski oli tehnyt "Lassie palaa kotiin"-tyyppisen peliliikkeen ja poistunut etsimään ilmeisesti minua Ykä mukanaan. Miinus-kissa on onneksi niin nössö, että se oli viisveisannut maailman houkutuksille ja pysynyt sisällä lämpimässä. Onneksi!
Kylmää pelkkä ajatuskin, mitä elukoille olisi voinut sattua! Suuri kiitos sille nimettömäksi jääneelle pariskunnalle, joka oli ikkunasta seurannut elukoiden edesottamuksia ja soittanut poliisit korjaamaan kaverukset talteen. Onni onnettomuudessa oli, että poliisilta oli mennyt tieto Jaanalle, joka näppärästi heti hoksasi, kenen elukat maailmalla mellastavat. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Ja sitten vähän menestystäkin. :) Nimittäin Ykä oli kahden ystäväni, Heidin ja Heidin (:D) kanssa Eestissä näyttelyssä viikonloppuna ja lauantaina tuloksena oli VAL ERI 1, SA, PU 1, SERT, ROP & EE MVA sekä ryhmässä 6. parhaan joukkoon ja sunnuntaina VAL ERI 1, SA, PU 2. Eli mahtavasti meni! Suuri kiitos ihanille ystävilleni, jotka jaksoivat raahata Ykän mukanaan sinne! :)

Arvostelut menivät jotakuinkin näin:
La 2.3.2013 Katarzyna Fizdon
"excellent expression, beautiful head, correct proportion, excellent chest & front legs, very much angulated back legs and feet a bit outside"
VAL ERI 1, SA, PU 1, SERT, ROP

Su 3.3.2013 Birte Scheel
"3 years, nice well developed male, correct head, proportions, enough long neck, strong body, correct topline, well angulated behind, well set tail, free and round movement, correct coat."
VAL ERI 1, SA, PU 2

Mahtavaa Ykä ja Heidi!!

Loppuun vielä muutama kuva Ykästä näytelmissä. :) 
Kuvat on ottanut Riina Laaksonen, suuri kiitos hänelle kuvista! :)


















Alimmaisena Ykän ihana "lapsimorsian" Freya. :)