sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Huh hellettä ja uimareissuja!

Suomen kesä on kuumimmillaan viimeiseen 50 vuoteen, ja me ollaan nyt jonkin aikaa opeteltu elämään nivelrikon kanssa. Kun me normaalisti lenkkeillään metsässä tai käydään vaikkapa pehmeällä nurmikentällä tottistelemassa, Ykä on oma iloinen itsensä, josta ei koskaan arvaisi nivelten kurjaa tilannetta, ja sydänkään ei ole vihoitellut kertaakaan. Lääkkeen aloittamisen jälkeen on sydän kuunneltu ja sivuääni oli kadonnut, muuta konkreettista muutosta Ykässä ei ole ollut huomattavissa. Näillä helteillä koirien, ja etenkin sydänvikaisen, kanssa ainoa järkevä liikutusmuoto on uiminen, joka onkin ilmennyt aivan äärimmäisen haasteelliseksi hommaksi meidän laumassa nykyään...

Kavala nivelrikko on nimittäin näyttänyt pariin kertaan mahtinsa nyt helteiden aikana, kun uimassa rampataan joka päivä uimisen ollessa ainoa järkevä tapa liikuttaa koirat: pari kertaa hellepäivän uimareissun ja vedessä koheltamisen jälkeen Ykä on vaikuttanut vaisulta ja kipeältä, jolloin olen surutta antanut kipulääkettä tilanteen laukaisemiseksi, ja tilanne onkin saatu menemään ohi hyvin. 
Tavallisten lenkkien jälkeen oireita onneksi ei ole tullut, ja uiminen koitetaankin opetella hoitamaan hiukan rauhallisemmin. Miten, se onkin vielä minulta ratkaisematta, nimittäin koira, joka on koko tähänastisen elämänsä saanut hillua vedessä, noutaa lelua ja hyppiä laiturilta pitäisikin saada toimimaan uimarannalla rauhallisemmin. 

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei auta kuin opetella, ja voin kertoa että kyyneliä asian takia on vuodatettu jo moneen kertaan. 
Ei nimittäin ole kiva rajoittaa toisen riemua, kun rakas haluaisi vain nauttia kesästä ja elämästä, mutta itse tiedän sen johtavan siihen että levon jälkeen minulla on surullisen näköinen koira kotona. 

Ja myöskään käytännössä asia ei ole helppo, nimittäin vajaa 40 kiloista, täysillä riehuvaa ja huutavaa koiraa on täysi työ itse alle 50-kiloisena pitää remmissä/pannassa kiinni ja toiseksi pelkään että hilluva koira satuttaa jo ennestään huonot nivelensä jotenkin. Joten parempi on päästää se vaan irti ja koittaa saada mahdollisimman vähällä riehumisella Ykä kylkiä myöten veteen ja lähettää se siitä vaikka lelua hakemaan. 
Autoon Ykää ei voi jättää siksi aikaa kun Vinski ui, sillä pelkään että se rikkoo itsensä sielläkin yrittäessään tulla häkistä läpi kun kuulee tai näkee Vinskin menevän uimaan. Se huuto ja rieha on melkoista kuultavaa ja nähtävää. 
Yksin olen käynyt pariin kertaan sitä uittamassa, mutta käytännössä siinä alkaa olla ajankäyttö jo niin hankalaa työssäkäyvälle, että ei auta arkisin kuin viedä pojat yhtä aikaa uimaan. Ja tosiaan muut asiat eivät ollenkaan, onneksi, ole niin haastavia, vaan erityisesti nimenomaan tämä uimassa käyminen näiden vesihullujen kanssa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon, että helteet jo loppuisivat, niin viitsisi lenkittää näitä tavallisesti, eikä tarvitsisi pelätä sydänvikaisen kuukahtavan kesken kaiken eikä tapella uimarannalla kuin viimeistä päivää että saa koiran asiallisesti sinne veteen ilman järkyttävää riehumista ja riemua.

Jotain hyvääkin on Ykän tilanteen kanssa elämisestä jäänyt käteen - nimittäin oma tietouteni koirien nivelongelmista, lihaksistosta ja lisäravinteiden vaikutuksista on kasvanut huimasti etsiessäni ja vertaillessani  tietoa ja helpotusta Ykän tilanteeseen.
Viimeisen viikon meillä on ollut vuokralla laserhoitolaite Handy Cure, joka on kyllä osoittanut hyötynsä jo monta kertaa. Rannalla hillumisesta kipeytynyt Ykä on hoidettu nyt viikon ajan kahdesti päivässä laserilla, ja teho on ollut kyllä silminnähtävä! Suosittelen lämmöllä!

Tähän loppuun voin vielä todeta että Vinskille kuuluu tavallista hyvää, se iloitsee jokapäiväisestä uimisesta vähintään yhtä paljon kuin veljensä ja on kasvattanut viime talven surkeiden kelien kutistuttamia lihaksiaan taas kesän aikana aivan silmissä. :)
Me ollaan treenattu tokokokeita varten uimisen ohella (Vinskin vauhtia kun ei helle hidasta) ja ehkä me pian uskalletaan taas käydä koittamassa jossain kokeessa, pystytäänkö me olemaan hiljaa ja nätisti. Raportoin tänne sitten, ainakin treenit on menneet tosi kivasti. 
Mun rakas vinokorva<3 

Loppuun tuttua, tällä kertaa kovin kesäistä kuvasaastetta.



Yllä Vinski odottelee että lelu heitetään sille, alapuolella onnellisesti rantautuneena lelunsa kanssa :)


Alla iloinen uimari-Ykä kerrankin rauhallisena :)





Ihana kesä-Vinski<3



Neiti Haivenkoira Freyakin osui kuvaan


Ykä ilta-auringossa


Rakas kaksikko


Yö-yhtye oli oikeassa - Rakkaus on lumivalkoinen<3