sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Rakkaus

Minä olen ihan rakastunut. Tuohon Pätkä-poikaan siis<3 Kersa on kyllä vienyt sydämeni täysin (vaikka luulisi että mitä muuta sinnekään enää muka mahtuu ku Vinski ja Ykä on niin isoja, mutta mahtuu sinne) ja kaveri on osoittautunut jo muutamassa viikossa ihan huipuksi pieneksi ukkeliksi!

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut kaikenlaista maailmaan tutustumista, arjen opettelua, uusia tuttavuuksia, ja ollaanhan me päästy jo treenailemaankin vähän leikin varjolla. Pätkä-poika on niin cool, sille kaikki uusi on jännittävää ja mukavaa, eikä se turhista stressaile. Monessa asiassa on jäänyt elämään sanonta "ei haittaa Pätkääkään", ja niinhän sen pitääkin olla! Pentu on kyllä tähän mennessä ollut kaikkea sitä, mitä olen sen toivonutkin olevan.

Pätkän paras kaveri on Ykä, joka suunnattomalla kärsivällisyydellä jaksaa sen kanssa puuhata ihan loputtomasti, antaa kersan painia kanssaan ja hyppiä hulluja ninjahyppyjä roopeankka-tyylisiin poskikarvoihinsa ja pyörittää pentua etutassuillaan kuin karhu. Vinski suhtautuu hommaan vähän yrmymmin, sen mielestä pentu on ok, kunhan se ei häiritse arvoisaa ikämiestä millään tavalla. Jos näin tapahtuu, kersa saa kunnon murinat päälleen. Ja Miinus... se varmaan odottaa että milloin Pätkä palautetaan sinne, mistä se on tullutkin, sillä Pätkä kiusaa Miinusta jos vaan tilaisuus tulee, siitäkin huolimatta että kissa puree ja raapii välillä. Kuriton kersa! Treenikuvat on ottanut Maria Ylänen, hänelle isot kiitokset kuvaamisesta.















keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

No place like home

Minun on pitänyt jo jonkun aikaa päivitellä kuulumisia että miten se pikkuinen Pätkä-poika sopiikaan porukkaan, mutta suunnitelmat menivät ihan uusiksi kun sairastuin, ja olen viime perjantaista lähtien ollut ihan pois pelistä. Eilen lopulta minut otettiin osastolle yöksi saamaan nesteitä, lääkitystä ja lepoa. Ja nyt, yli vuorokautta myöhemmin tunnen olevani kuin uusi ihminen jo! Kyllä tässä tulikin sairastatettua.

Kun minä makasin sairaana, olisi tietenkin energinen pikkupoika Pätkä voinut tuottaa melkoisesti harmaita hiuksia, sillä kun tuppaa olemaan energiaa ihan loputtomasti. Mutta mutta! Se on maailman reippain pentu, ja mielestäni tosi helppo kaveri kaikin puolin, ja lisäksi Ykä on paras lapsenvahti koskaan. Se on leikkinyt ja temunnut Pätkän kanssa kunnon isoveljen tavoin kun minä olen retkottanut sairasvuoteella. Pissat ja kakatkin tulee pääsääntöisesti ulos, ja vain tosi harvoja vahinkoja käy sisälle. Reipas pieni pissaruisku! <3
Kun lopulta lähdin osastolle hakemaan nesteytystä, otti ystäväni Heidi koirat asiantunteviin käsiinsä yökylään, ja sielläkin Pätkä meni kuin vanha tekijä, ja leikki kuulemma lasten kanssa mielissään. Pätkä pääsi myös tapaamaan Freya Haivenkoiran, joka pienen harkinnan jälkeen liittyi Vinskin joukkoihin: "jos sitä ei huomaa, ehkä se katoaa".

Ja nyt olen taas kotona, ja tuntuu että elämä voittaa, ja toivon että päästäisiin Pätkänkin kanssa aloittelemaan kunnolla yhteisiä seikkailuita. Hallillahan me ollaan jo käytykyn muutamaan kertaan, samoin Mustissa ja Mirrissä. Molemmissa paikoissa Pätkä oli tosi reipas pieni ukkeli, juuri sellainen kuin toivoinkin sen olevan. Mustiin ja Mirriin mennessä varsinkin matka autolta myymälään oli jännittävä, kun piti kulkea parkkihallintapaisen läpi, sitten suhisevista liukuovista yms. ja Pätkä hoiti homman ihan no problem. Hallilla käydessä ollaan leikitty ja syöty kanaherkkuja, ja onpa Pätkä mennyt putkestakin läpi pariin kertaan. :) Marika napsi muutamat kuvatkin todisteeksi Pätkän ihka ensimmäisestä hallireissusta.





Kasvattaja Miikku oli myös ehtinyt tehdä myös Pätkälle ja tämän sisaruksille oman sivun, joka löytyy Kennel Päkäpaimenen sivuilta täältä. Pätkän varhaislapsuuteen voi kurkistaa MM-pentueen pentublogissa täällä ja pentujen kuvagalleria (kaikkien kuvien © Miikku Pietilä) löytyy täältä.

Ja innostuinpa mä itsekin napsimaan muutamat kuvat kun oli oikein helppo hetki mun maailmanlopun taudin keskellä. Tässä pari kuvaa viime päiviltä.



Ja Vinski vanha ukko se vaan osaa poseerata!


Komea trio samassa kuvassa



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Pennuntuoksuisia päiviä

Eilen koitti se hartaasti odotettu päivä kun saatiin hakea Pätkä-poika kotiin! Reippain mielin kaveri tuli kyytiin, itki ehkä ensimmäiset 5km ja rupesi sitten nukkumaan. Puolessa välissä matkaa pysähdyttiin pissatauolle, ja kaveri pissi mallikkaasti ulos, jonka jälkeen takaisin unille, jota jatkuikin kotiin asti.

Kotona vastassa olivat innokkaat Vinski ja Ykä, jotka halusivat heti nuuskuttaa Pätkän korvista hännänpäähän. Jossain vaiheessa Vinskille valkeni, että se todella on pentu, ja siitä lähtien vanha ukko on teeskennellyt ettei huomaa koko pentua. Ehkä se katoaa jos sitä ei huomaa? Ykä sen sijaan on hoitanut isoveikan hommaa mallikkaasti ja on jo koittanut haastaa Pätkää leikkiin tökkimällä sitä ystävällisesti isolla tassulla. Vielä ei olla saatu paineja pystyyn mutta ei se kaukanakaan ole. Miinus oli ensin kovin kiinnostunut pennusta, mutta kyllästyi aika pian.

Ensimmäinen yö meni helpommin kuin minkään aiemman koirani kanssa, Pätkä nukahti puoli kahdentoista aikaan illalla ja nukkui sikeästi siihen asti kunnes aamulla itse nousin ylös kelloni herättämänä. Yhtään pissaa tai pentukakkaa ei ole tullut lattioille, vaan kaveri tekee hienosti hommansa ulos.

Ja äsken käytiin ulkona leikkimässä, ja napsaisin samalla pari kuvaa Pätkä-pojasta. :)