Näytetään tekstit, joissa on tunniste tottis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tottis. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Rallyviikonloppu

Tämä viikonloppu oli aikalailla omistettu rally-tokoilulle. Eilen startattiin Vinskin kanssa kotikisoissa, joissa myöskin talkoilin reippaasti, ja tänään oli vuorossa rally-aiheinen koulutus.

Eilinen kisa jännitti minua perinteisesti ihan kamalan paljon, mutta hengissä selvisin taas kerran. Me ei saatu tulosta, se jäi muutamasta pisteestä vajaaksi, mutta muuten minulle jäi oikein positiivinen ja hyvä mieli radasta. Heti lähtökyltille tullessa Vinski perinteisesti ryhtyi haukkumaan, mutta käskytin sen saman tien maahan ja se hillitsikin sitten onneksi jonkin verran. Lähtö sujui paljon vähemmällä haukkumisella sitten. :) Isoin virhe oli että kyltillä "istu, seiso, kierrä koira" en sitten tehtävän lopuksi pysähtynyt, eli kunnon aivopieru! Tästä napattiin siis ihan turha kymppi, ja vika löytyy peilistä. Perinteisiä haukkumiinuksia saatiin yllättävän vähän, muutamalta eri kyltiltä kolmonen ja kokonaisvaikutelmasta myös se kolmonen. Ja sen lisäksi yksittäisiä pikkuvirheitä, kuten muutama hiukan vino asento sekä pyörähdyksen uusiminen. Puolessa välissä rataa pääsin kuitenkin jännityksestäni eroon ja Vinskikin sitten hiljeni ja loppu rallyteltiin hienosti ja sujuvasti läpi. Ärsyttää kun oma jännitys vaikeuttaa elämää niin paljon, mutta ei auta kuin työstää tilannetta. Pääasia kuitenkin että radasta jäi positiivinen mieli ja taas voitettiin itsemme.

Tämän päiväinen koulutus sen sijaan oli ihan katastrofi, minä ja kouluttaja emme puhuneet yhtään samaa kieltä. Lopulta homma meni siihen että kouluttaja esimerkkiä näyttäessään antoi Vinskin repiä lelua vaikka kielsin ja sanoin että se on vähän turhan kiihdyttävää siihen tilanteeseen ja jää helposti Vinskillä päälle. :( Samoin vaikka kielsin ettei lelulla saa hetsata, mutta silti pääsi senkin kanssa turhaa haukkumista tapahtumaan. Onneksi sitten jossain vaiheessa palkaksi otettiin nami, mutta jonkun käsittämättömän harjoituksen päätteeksi mulla oli sitten jo tosi hämmentynyt ja väsynyt koira, joka vaan nuuskutti maata.

Olisi vaan pitänyt ajoissa hoksata että tämä tyyli ei valitettavasti meille sovi ja vetäytyä sivummalle seuraamaan, mutta oma vika että jäin uteliaisuuttani loppuun asti. Tosi hämmentynyt ja pettynyt olo jäi kyllä koulutuksesta, valitettavasti. Me ei päästy tekemään tarpeellista harjoitusta, vaan hommassa keskityttiin aika paljon epäolennaiseen asiaan, ja ihan turhaa haukkumista pääsi tapahtumaan ja koira hämmentyi turhaan tilanteessa, jossa sen pitäisi olla iloinen ja yhteistyöhalukas. Toisaalta, jotain opittiinkin taas, nimittäin se että jatkan niinkuin tähänkin asti enkä sekoita tai päästä ketään sekoittamaan meidän pakkaa yhtään.

Koulutuksen jälkeen mentiin paikkaamaan pahaa mieltä metsälenkille kevätauringon lämmittäessä mukavasti. Vinski ja Ykä puuhasivat tutulla reitillä ihan innoissaan vasta toista kertaa tänä keväänä, sillä talven tämä kyseinen polku on ollut poissa lenkkiohjelmistosta, mutta nyt polku oli kuivunut hyvin. Pidän tästä reitistä erityisesti siksi, että vaikka se on superlyhyt (kävellään sitä aina monta kertaa päästä päähän), polku on kuin luonnon oma fysioterapiarata. Siinä on paljon puunjuuria ja sopivan pehmeää mutta epätasaista maastoa kulkea, jotta Ykä saa tarvittavaa treeniä ja oikeanlaista liikuntaa kuntoaan ylläpitämään. Pitkästä aikaa jaksoin kuskata kamerankin mukanani. :)








lauantai 21. maaliskuuta 2015

Aurinkoiset treenit

Tänään oli aivan ihana kevätpäivä! Vaikka oli vähän kylmän kolea muuten, aurinko lämmitti kuitenkin niin ihanasti että viihdyin ulkona koirien kanssa tutnikaupalla ensin treenaille Heidin kanssa ja sitten vielä Vinskin ja Ykän kanssa rauhallisella kävelylenkillä. Kun laitoin koiria autoon kotiin lähteäkseni, aurinko meni pilveen ja alkoi sitten sataa lunta. Täydellinen ajoitus! Onneksi lumi ei jäänyt maahan tällä kertaa.

Tein tänään molempien koirien kanssa tehotreenin, Vinskin kanssa teemana oli sama vanha hiljaa ja rauhassa oleminen (joka onnistui superhyvin!) ja kulmien tekeminen seuraamisessa, mikä on minulle mukamas todella vaikeaa (joka sekin toimi tällä kertaa yllättävän hyvin). Näköjään Vinskille vaan toimii parhaiten se, kun pitää sen koko ajan kiireisenä ja jonkun käskyn alla eikä sekuntiakaan "odotuta" sitä, niin kamala huutorieha ei pääse alulle. Tästä on hyvä jatkaa! Heidi ystävällisesti nappasi minusta ja Vinskistäkin muutaman kuvan.


Vinski teki töitä tosi iloisesti tänään!


Välillä vähän liiankin iloisesti...


Kontakti pysyi hienosti. Taitava Vinski!



Käännösharjoituksia.


Ykän kanssa sitten harjoittelin oikealla puolella seuraamista ja käännöksiä niin ikään, tosin sillä oikealla puolella. Tämän olen opettanut Ykälle että saisin sen lihaksistoa pidettyä yllä mahdollisimman monipuolisesti, se kun on nivelrikkoiselle ihan elintärkeää. Ja hyvin on Ykä oppinutkin, harmi kun tuosta ei ole kuvaa laittaa, kun älysin antaa kameran treenikaveri Heidille käteen vasta myöhemmin. No, joku kerta pitää muistaa ottaa kuvia. Kulmat Ykä tekee siis vielä imuuttamalla tuolla "väärällä puolella" mutta muuten menee jo hienosti. Ja hyvää harjoittelua minulle itsellenikin, tuntuu että minäkin saan itseni ainaisella samalla tyylillä toispuoleiseksi, vaikka ohjaajana minunhan pitäisi kävellä suorassa! Heidin treenejä katselinkin sitten kameran linssin läpi, ja hyvin sujui nekin. Ihana Neiti Freya Haivenkoira on kehittynyt valtavasti, sydäntä lämmittää nähdä kuinka iloinen se nykyään aina on! Niin ja pitäähän toki mainita, että meillä oli treeneissä myös pari pientä "nollakoiraa" joukossa ihmettelemässä suurta maailmaa ja vähän leikkimässäkin.



Treenien jälkeen jäin vielä itse kameroimaan koiriani vähän lisää, kun kerrankin oli niin kaunis auringonpaiste. Kokeilin ottaa harmoniset paikkamakuu-otokset. Kamera rakastaa Vinskiä! Se aina onnistuu kuvissa ja alkaa suorastaan säkenöidä kun kamera tulee lähelle. Ja Ykä taas ilmeilee niin että on tosi vaikea saada siitä kuvaa jossa se olisi peruslukemilla... No, ainakin on aina oma itsensä!





Ja lenkiltä vielä.


Huomenna aamupäivällä on vielä oman porukkamme tottistreenit, toivotaan että Vinskin hyvä draivi säilyisi huomiseenkin, niin mukavaa oli tänään työskennellä sen kanssa. Kyllä tästä vielä noustaan!








maanantai 16. maaliskuuta 2015

Treenikuulumisia.

Viimeaikoina me ollaan oikein treenattukin, vaikka en olekaan saanut aikaiseksi kirjoittaa treenikuulumisia. Koko talven ollaan kuljettu ties missä parkkipaikoilla treenaamassa pussipimeän kentän ollessa huonossa kunnossa ja lumen valtaama, ja elämä helpottuu kivasta kun kevät tulee.
Treeneissä ollaan keskitytty Vinskin kanssa hyvän fiiliksen hakemiseen ja Ykän kanssa hömpötetty muuten vaan iloisesti. Kivaa on ollut, ja ehkä me ollaan vähän edetty Vinskin kanssa.

Ongelmanahan meillä on se, että Vinski kuumuu tosi paljon ja kuumumisen se purkaa huutamalla. Sanon siksi että huutamalla, enkä haukkumalla, koska se on sellaista epämääräistä möykkää ja räkytystä, ei edes sellaista päämäärätietoista, tasaista haukkua. 
Vinski myös turhautuu todella helposti ja alkaa komentaa minua, haukkumalla sekin. Ja kun olen hidas ja koira on nopea, se kuumuu ja turhautuu ja räkyttää minulle tuon tuosta. Tätä ollaan työstetty ja ollaan hiukan edettykin, meillä on nykyään mukavampaa, ja vähän hiljaisempaa treenata yhdessä. Kyllä se tästä vielä, ehkä jonain päivänä me ollaan vielä tokokokeessa niin ettei tarvitse kamalasti hävetä.

Huutamista on koitettu vähentää vaikka miten - olen saanut huonoja ja vähän parempia ohjeita ja ideoita, toiset toimivampia kuin toiset. Läpimurtoa ei ole tullut vielä, mutta huimia edistysaskeleita kyllä. On koitettu viedä koiraa autoon jäähylle, kääntää sille selkä tai passivoitua täysin, komentaa, padota ja viimeisimpänä haukuttaa lisää. Mikään ei ole tuottanut oikein tulosta, kun lopputulemana on yleensä se että koira saa joko jatkaa huutamista ihan yllin kyllin (vaikka sitten yksin autossa, selkäni takana hallisa tms.) tai sitten treenistä katoaa kokonaan ilo ja Vinski alkaa jopa väistää minua mikäli treeni on jatkuvaa koiran komentamista olemaan hiljaa. 
Viimeisin idea oli haukuttaa koiraa ehdoin tahdoin ja katkaista sitten käytös antamalla käsky - nyt Vinski koittaa sitten sitä että se karjuu minulle ihan mistä asennosta tahansa ja odottaa käskyjä. Kun käsky tulee, se ryhtyy vaatimaan lisää ja kiihtyy. Argh, ei tunnu toimivan tämäkään tähän mennessä, mutta koitetaan ehkä vielä.

Paras tapa tähän mennessä on ollut ehkäistä armotonta huutoa on ollut ennakoida Vinskin olemusta ihan jatkuvalla syötöllä ja ennakoivia merkkejä kiihtymisestä onkin löytynyt hyvin. Piippaamisen lisäksi tepastelu, tärinä ja peruuttaminen ennakoivat huutamista ja nykyään jo peruuttamisen alkaessa osaan katkaista käytöksen. Miten tämän saa siirrettyä kokeseen, onkin sitten suuri mysteeri. Ehkä keksin sen jonain päivänä.
Toinen apu on ollut perusasennon jättäminen pois kokonaan liikkeiden alusta, se kun saa Vinskin ihan täysin ratkeamaan, siitä kun on aina seurannut joku uusi käsky jonka odottaminen kiihdyttää Vinskiä. Niinpä olen siirtänyt perusasennot liikkeiden loppuun, se on auttanut merkittävästi. 
Viimeisimpänä olen yrittänyt opetella rauhoittamaan omaa ohjaamistani, jotta koirakin rauhoittuisi. Tällä päättäväisyydellä kohti uutta kevättä, kyllä me tästä vielä yhdessä yli mennään!


Tottispäivässä Kauhajoella 7.3.15


Maailman paras Vinski!


Ykän kanssa kaikki sujuu hienosti, tietenkin, kun ei ole tavoitteita. Se on iloinen ja taitava Toko-Ykä, aina reippaalla mielellä treeneissä mukana.

Niin ja... me käytiin pitkästä aikaa agiliitämässä epiksissä. :) Enpä muista milloin olisi viimeksi tullut niin ihana onnistumisen tunne kuin sunnuntaina ensimmäisellä agiradalla (vaikka meillä olikin vain medirimat kun pelkäsin että meillä on totaalisesti sokka irti siellä radalla, ja vaikka Vinski varastikin alussa, jota se ei ennen ole tehnyt)! 
Vinski oli ihan super ja oma ohjaamisenikin oli kerrankin ihan ajan tasalla.
Toinen startti olikin jo ihan täyttä perseilyä kun Vinski kävi niin kuumana ja jouduin jarruttelemaan sitä että joku järki säilyy touhussa. No, pääasia että meillä oli kivaa. <3

Loppuun vähän uskaliasta videomateriaalia agiepiksistä. :)






torstai 9. tammikuuta 2014

Treeni-intoa

Tämä on vähän tälläinen kuvapostaus. Viime aikoina olen ollut kovasti treeni-intoinen ja hallilla on vietetty pitkät tovit, ei pelkästään itse treenaillen vaan muidenkin treenejä seuraten. Antoisaa oli myös käydä seuraamassa Juha ja Susanna Korrin tottisseminaaria Vaasassa viime viikonloppuna. Lisää intoa siis!

Tässäpä muutamia kuvia treenailuista, kuvista valtavan iso kiitos Tiia Taipaleelle!


Ykä treenailee.


Ja välillä Vinski.


Luoksetulokäskyä odottamassa.


Välillä taistellaan.


Ja seisoskellaan :)


"Seuraa!"



Vinski kiitää kepeillä.


Kontaktit alkaa onnistua! :)


Lähtökuopissa.


Sunnuntaiksi olen keksinyt myös muuta ohjelmaa, sillä lähdetään pitkästä aikaa käymään näyttelyissä, vuorossa Lahden ryhmis Ykän ja Freyan kanssa. Saa nähdä kuinka meidän käy! Koirien puhtaanapitäminen kurakelissä pesun jälkeen on ainakin ollut äärimmäisen haastava tehtävä.. Tulis jo edes 2 astetta pakkasta!

lauantai 2. marraskuuta 2013

PAIKKAMAKUU ONNISTUI! JEE!

Tokokoe takana. Jiihaaa! Paikkamakuu onnistui!! :) Whiiii!
Muuten saatin kolmostulos, Ykä oli kovin möliseväisellä tuulella, ja tuomari rokotti aika reippaasti mölinästä. Ja liikkeestä maahanmeno nollaantui jonkun aivopierun seurauksena, mutta muuten Ykä toimi ihan mahtavasti ja mölinästä huolimatta suoritti liikkeet upeasti. Harmi kun tuomari oli niin ehdoton mölinästä... Kokonaispistemäärä oli 139 pistettä ja III-tulos nipin napin. Tulokset-sivulta löytyy sitten koko arvostelu. :)

Kolmostuloksesta huolimatta saavutettiin työvoitto! Taitava pieni Ykä<3 Kuvassa väsynyt tokokoira lepäilee rankan päivän päätteeksi olkkarin lattialla. :)



Ja veljensä sen sijaan... :D No, Vinskiltä terkkuja kans.. :D 



tiistai 1. lokakuuta 2013

Kisaamista ja kokeiluja.

Syksyn tullen ollaan koirien kanssa kunnostauduttu kokeiden saralla. Ykä on käynyt kertaalleen tokokokeessa tottelemassa ja Vinski oli viime sunnuntaina agikisoissa. Kumpikaan ei tuloksilla loistanut, mutta ensikerralla sitten paremmin. :)
Sunnuntaina 29.9. oltiin siis Vinskin kanssa Kauhajoella agilitykisoissa kahden startin verran. Ensimmäinen rata oli käytännössä neljä suoraa maneesin päästä päähän ja käännökset putkissa - voitte arvata, että Vinski oli aivan "sokka irti" eikä kontakteista ollut tietoakaan. Saldona oli myös aivan jäätävä lentokeinu. Hylsy tuli viimeisellä esteellä kun voimakkaasta jarrutuksestani johtuen Vinski hyppäsi sen väärään suuntaan. Ei se mitään, vaikkei tulosta saatukaan, tulos tai ei, en ollut rataan tyytyväinen.
Toinen rata, jossa oli enemmän mutkittelua, hylkäytyi heti alussa kun Vinski ei kääntynytkään vaan imi väärälle esteelle putken sijaan. Loppurataan olin kuitenkin tyytyväinen, koira jopa kuunteli minua! :) Kyllä se tästä vielä!

15. päivä Ykä kävi tokokokeessa Vimpelissä. Paikkamakuu nollautui, kun 1min 40sek maattuaan Ykä nousi ylös rauhallisesti ja otti liikkeen nollautumiseen tarvittavat neljä askelta minua kohti. Siinä se sitten seisoi kiltisti loppuajan, kyllä harmitti. Muuten koe meni oikein hyvin ja paikkamakuun mentyä nollille loppumistemäärä oli silti kuitenkin 155 pistettä, ei huono siis. :) Ensi kerralla paremmin!

Laitan tähän vielä pisteet;
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 10

yhteispisteet 155


Ensi sunnuntaina mennään Lapualle tokokokeeseen Ykän kanssa. Jännittää.


Loppuun vielä kuvia mätsäristä viime sunnuntailta, kiitos kuvista Taija Linna!