Lokakuun kuulumiset

Mä oon taas lintsannut kirjoittamisesta, eli tiivistän vähän lokakuun kuulumisia tähän postaukseen.

Ensinnä Vinskin hommia, ollaan edetty ihan mukavasti. :)

Nyt kun minä olen rally-tokon myötä alkanut päästä eroon ihan järkyttävästä kisakammostani (jota olen tokon myötä alkanut tottelevaisuuslajeissa potea) ja vielä kun päästiin avo-luokkaan kisaamaan, olen alkanut ajatella optimistisesti kisaamisesta myös tulevaisuudessa. Jännitän toki edelleen aivan tuhottomasti suoristusta (älkää kysykö miksi, ei mulla itsellänikään ole hajua minkä takia) mutta pahin kammo ja epämiellyttävyys on menneet ohi. Jännä että aksassa ja vepessä jännitys on ollut positiivista aina, mutta tokossa taas jotain ihan järkyttävää, luultavasti Vinskin haukkumisen takia. Mutta selvästi kun yksi "vaiva" alkaa helpottaa, alkaa näköjään toinenkin, noidankehä alkaa purkautua. Ja tämän uuden positiivisemman ajattelutavan siivittämänä olen alkanut miettiä että mitäs jos me joskus edetään sinne voittajaluokkaan asti? Iik, siellähän pitää osata oikeallakin seurata ja vaikka mitä... Naksutin kouraan ja tuumasta toimeen siis!

Viime viikot me ollaan siis Vinskin kanssa treenattu oikealla seuraamista ja nyt päästään etenemään jo pieniä pätkiä (alle 10 askelta) sujuvasti! Hyvä me! Mä nimittäin ajattelin että asian opettelussa menisi huomattavasti kauemmin, koska Vinski on ensinnäkin kovin vilkas ja malttamaton ja lisäksi kova poika ennakoimaan ja tarjoamaan mulle tutuiksi ja hyviksi havaittuja tapoja, sekä tietenkin turhautuu helposti, joka aiheuttaa haukkumista... Mutta kappas, niin vain ollaan edetty! Pitäisi saada joku ottamaan meistä pieni videopätkä, niin näkisin itsekin "ulkopuolisen" silmin miten homma sujuu ja miltä se oikeasti näyttää. Ja voi miten kiva on välillä opettaa jotain ihan uutta, edellisestä seuraamisen opettelusta (siis ihan alusta alkaen) onkin melkoinen tovi! Osaan mä siis vielä, kun kerran koirakin oppii. Samoin meneillään on merkille menon opettaminen. Seuraamispuolen vaihtamiseen liittyvät puolenvaihdot edessä, takana ja jalkojen välistä ajattelin sen sijaan opettaa suosiolla vasta sitten kun seuraaminen oikealla on idioottivarmaa Vinskillekin. Ei siis makeaa mahan täydeltä (mulla on nimittäin tapana lähteä vähän keulimaan kun innostun)...

Eli huippufiilis siis!

Marraskuun aikana meillä on tiedossa ainakin yhdet agikisat kotihallilla sekä päästään korkkaamaan se rally-tokon avo-luokka, ensin epiksissä ja sitten vielä virallisestikin.

Ykän kanssa ollaan nyt haettu sopivaa väliä laserhoitokertoihin niin että saataisiin tasapaino kohdilleen. Syksyn kylmät ja kosteat kelit huomaa selvästi Ykän voinnissa, mutta onneksi laserhoidosta on ollut selvästi apua. Lisäksi BOT verkkoloimi on päällä lähes joka yö ja sen jäljiltä Ykä on aamuisin kyllä normaalia vetreämpi. Silti pelottaa mitä talvi tuo tullessaan, mutta ei auta kuin selvitä ja pärjätä ja tehdä kaikkensa, jotta Ykän kunto pysyisi hyvänä kamalista keleistä huolimatta. Loppuun kuvaterkut BOT päällä loikoilevasta Ykästä.<3

Paikkamakuuongelmia.

Laiska kirjoittaja täällä hei...

Enpä ole taas kuukauteen kirjoittanut.. Ollaan käyty Ykän kanssa muutamassa tokokokeessa ja treeneissä paikkamakuu onnistuu koko ajan vaan paremmin pitkiäkin aikoja - ja kokeissa koko ajan huonommin. Apua ollaan saatu osaavammilta ja koitettu monenlaista; lopputulos on aina sama. Ykä nousee istumaan tai seisomaan. Se ei lähde minnekään eikä ole kiinnostunut juurikaan muista koirista tai mistään muustakaan kunhan nousee ihan rauhallisesti ja odottelee paikallaan; ikään kuin se suorastaan unohtaisi olevansa käskyn alla.
ÄRSYTTÄVÄÄ!

Kolmesta käymästämme alokasluokasta pisteet on seuraavat; 155p, 150,5p ja 142,5p. Eli jos paikkamakuu olisi mennyt putkeen, olisi ykköstulosta pukannut joka kerta. Muuten koira toimii ihan mahtavasti. Ja sitten pirun paikkamakuu. :/ Tälle vuodelle käyn vielä kerran koittamassa, huomenna mennään Ilmajoelle hallikokeeseen, peukut pystyyn että Ykä pysyisi maassa. Nyt se on treeneissä maannut niin tyynenä, rauhallisena ja vailla mitään ongelmaa, eilenkin reilu 3min vilkkaalla parkkipaikalla kovassa häiriössä, niin luulisi että onnistuu, mutta saa nähdä miten käy kokeessa. Ilmeisesti kai jännitän, vaikka itsestä ei siltä tunnukaan. Miten simuloida sellaista tilannetta? Ähh.. Ei jännitystä voi teeskennelläkään, en ainakaan minä osaa. :/ Hyvää tässä on kuitenkin se, että Ykä ei ole koskaan noustuaan liikkunut muita koiria kohti tai minnekään muuallekaan oikeastaan, eikä siis ole häirinnyt muiden suorituksia mitenkään. Hyvä niin.

Jos joku nyt keksii jonkinmoisia vinkkejä, niin laittakaahan kommentteja tulemaan, kiitos. On suunniteltu koiran käräyttämistä nousemisesta (mutta kun ei se treeneissä nouse!!!) ja palkkaamisen tihentämistä, joka saa sen lähinnä vinkumaan ja keräämään kierroksia, ei hyvä. Naksuttimella naksauttamalla rauhallisesta makuusta suu kiinni on saatu parhaat tulokset tähän mennessä, mutta lisävinkit otetaan ehdottomasti huomioon, mikäli niitä joku laittaa tulemaan.

Vinskin kanssa taas ollaan tehty kentällä vaan höpöjuttuja, leikitty mm. piilosta ja sitten enemmän tosissaan agilityä, ja sekös onkin kivaa. :) Loppuun laitan muutaman kuvan aiheesta..

Vinski kepeillä (meidän kentällä ei ole kuin 8kpl..) kuva: Paula Sirén-Rodas

Vinskin kanssa treenataan ryömimistä :) Hih! Kuva: Jaana Hannuksela

Seuraamista Ykän kanssa :) kuva: Jaana Hannuksela

Kisaamista ja kokeiluja.

Syksyn tullen ollaan koirien kanssa kunnostauduttu kokeiden saralla. Ykä on käynyt kertaalleen tokokokeessa tottelemassa ja Vinski oli viime sunnuntaina agikisoissa. Kumpikaan ei tuloksilla loistanut, mutta ensikerralla sitten paremmin. :)
Sunnuntaina 29.9. oltiin siis Vinskin kanssa Kauhajoella agilitykisoissa kahden startin verran. Ensimmäinen rata oli käytännössä neljä suoraa maneesin päästä päähän ja käännökset putkissa - voitte arvata, että Vinski oli aivan "sokka irti" eikä kontakteista ollut tietoakaan. Saldona oli myös aivan jäätävä lentokeinu. Hylsy tuli viimeisellä esteellä kun voimakkaasta jarrutuksestani johtuen Vinski hyppäsi sen väärään suuntaan. Ei se mitään, vaikkei tulosta saatukaan, tulos tai ei, en ollut rataan tyytyväinen.
Toinen rata, jossa oli enemmän mutkittelua, hylkäytyi heti alussa kun Vinski ei kääntynytkään vaan imi väärälle esteelle putken sijaan. Loppurataan olin kuitenkin tyytyväinen, koira jopa kuunteli minua! :) Kyllä se tästä vielä!

15. päivä Ykä kävi tokokokeessa Vimpelissä. Paikkamakuu nollautui, kun 1min 40sek maattuaan Ykä nousi ylös rauhallisesti ja otti liikkeen nollautumiseen tarvittavat neljä askelta minua kohti. Siinä se sitten seisoi kiltisti loppuajan, kyllä harmitti. Muuten koe meni oikein hyvin ja paikkamakuun mentyä nollille loppumistemäärä oli silti kuitenkin 155 pistettä, ei huono siis. :) Ensi kerralla paremmin!
Laitan tähän vielä pisteet;
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 10

yhteispisteet 155

Ensi sunnuntaina mennään Lapualle tokokokeeseen Ykän kanssa. Jännittää.

Loppuun vielä kuvia mätsäristä viime sunnuntailta, kiitos kuvista Taija Linna!