maanantai 4. maaliskuuta 2013

Poliisikyytiä ja näyttelymenestystä.

Viimeisimmästä kirjoituksesta on taas kulunut aikaa aivan liikaa.. Miten voinkaan olla näin saamaton?
No, nyt on ainakin muutama juttu kirjotettavana.

Ensinnäkin, muutin viime viikolla koirien ja kissan kanssa kerrostalon 5. kerroksesta katutasoon asustelemaan ja nyt meillä on oma pikkuinen takapihakin. Tietenkään en ole vielä ehtinyt sitä aitaamaan kokonaan, joten vielä koirien ei ole tarkoitus siinä ulkoilla ennen kuin aita on kunnossa... Siis näin olin päättänyt, mutta Vinski ajatteli asian jotenkin eri tavalla..

Juttu alkoi, kun muuttopäivän iltana päätettiin muuttoapulaisten kanssa lähteä kylälle nauttimaan yhdet muuton kunniaksi ja jätin koirat siksi aikaa tietysti kotiin.
Ehdin olla pois n.2h ja puhuttiin jo, että pitäis lähteä takaisin kotiin, kun ystäväni Jaana (joka ensinnäkin sattuu olemaan ambulanssissa töissä ja jolla toiseksi on kaksi valkkaria, Jara ja Rene) soitti minulle. Kummastelin kellonaikaa (noin klo 00.30 torstain puolella) ja mietin että miksi Jaana tähän aikaan soittelee. No, hän vaan halusi tiedustella, ovatko koirani tallessa, kun poliisista oltiin soiteltu (kun tiesivät millaiset koirat Jaanalla on) että ovatko hänen koiransa karkuteillä.
Tallessa olivat, mutta osoitteen kuultuaan Jaanalle välähti, että kappas vaan, ehkäpä asialla on sittenkin minun valkkarikaksikkoni. Ja tätä selittäessään puhelimessa minulle alkoivat minun päässäni hälytyskellot kilkattaa; Vinskihän tunnetusti osaa aukoa ovet, jos ne eivät ole kunnolla lukossa. Ja uuden kämppäni takaovi ei tietenkään ollut!

Ja eikun tukka putkella ulos kuppilasta (join vaan cokista ja olin autolla liikkeellä) juosten autolle. Matkalla poliisista soittelivat, että onko minulla kaksi valkoista hukassa. Pääni oli jo täynnä kauhukuvia auton alle jääneistä koirista, mutta poliisisedät kertoivat, että kaksikko oli tallessa maijan kyydissä.
Ja toden totta; kotipihaan kurvatessani siellähän ne istuivat, Vinski ja Ykä, kuin parhaatkin poliisikoirat, maijan takaronkassa. Molemmat onneksi ehjinä (ja vieläpä ihmeellisen puhtainakin) ja tallessa! Vasta siinä vaiheessa tajusin kuinka lujaa oikeasti säikähdin ja pulssi alkoi hakata kahtasataa. Ja kotiin mennessä tosiaan kuvio oli selvä; takaovi oli sepposen selällään, kun Vinski oli tehnyt "Lassie palaa kotiin"-tyyppisen peliliikkeen ja poistunut etsimään ilmeisesti minua Ykä mukanaan. Miinus-kissa on onneksi niin nössö, että se oli viisveisannut maailman houkutuksille ja pysynyt sisällä lämpimässä. Onneksi!
Kylmää pelkkä ajatuskin, mitä elukoille olisi voinut sattua! Suuri kiitos sille nimettömäksi jääneelle pariskunnalle, joka oli ikkunasta seurannut elukoiden edesottamuksia ja soittanut poliisit korjaamaan kaverukset talteen. Onni onnettomuudessa oli, että poliisilta oli mennyt tieto Jaanalle, joka näppärästi heti hoksasi, kenen elukat maailmalla mellastavat. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Ja sitten vähän menestystäkin. :) Nimittäin Ykä oli kahden ystäväni, Heidin ja Heidin (:D) kanssa Eestissä näyttelyssä viikonloppuna ja lauantaina tuloksena oli VAL ERI 1, SA, PU 1, SERT, ROP & EE MVA sekä ryhmässä 6. parhaan joukkoon ja sunnuntaina VAL ERI 1, SA, PU 2. Eli mahtavasti meni! Suuri kiitos ihanille ystävilleni, jotka jaksoivat raahata Ykän mukanaan sinne! :)

Arvostelut menivät jotakuinkin näin:
La 2.3.2013 Katarzyna Fizdon
"excellent expression, beautiful head, correct proportion, excellent chest & front legs, very much angulated back legs and feet a bit outside"
VAL ERI 1, SA, PU 1, SERT, ROP

Su 3.3.2013 Birte Scheel
"3 years, nice well developed male, correct head, proportions, enough long neck, strong body, correct topline, well angulated behind, well set tail, free and round movement, correct coat."
VAL ERI 1, SA, PU 2

Mahtavaa Ykä ja Heidi!!

Loppuun vielä muutama kuva Ykästä näytelmissä. :) 
Kuvat on ottanut Riina Laaksonen, suuri kiitos hänelle kuvista! :)


















Alimmaisena Ykän ihana "lapsimorsian" Freya. :)