maanantai 27. heinäkuuta 2015

Totaaliturhautuminen

Käytiin sitten lauantaina kotihallilla maksullisissa rally-tokoharjoituksissa. Jotkut sanovat näitä kokeiksi, mutta meille oli tuloksesta päätellen vain virallinen harjoitus.
Ei siis saatu tulosta - kiitos rakkaan kisakaverini Vinskin suorittamien äänitehosteiden.. Ääntelystä ansaitsimme -33 pistettä. Muuten olisi tullut ihan kiva tulos, 84 pistettä. Loput virheet oli ohjaajan huolimattomuudesta johtuvia.

Tästä siis turhauduin ihan älyttömästi taas, miten tämä taas otti näin takapakkia? Vinskillähän on vuosikaudet ollut sellainen "vika" että se pirulainen kiihtyessään, kyllästyessään, vaatiessaan tai turhautuessaan alkaa haukkua. Siis aina treeneissä, ei koskaan kotona tai missään muuallakaan.
Viime kokeessa Vinski meni hienosti ja haukahti vain muutaman kerran ja siksi nytkin lähdin niin itsevarmalla fiiliksellä kokeeseen. Kyllä se sujuu ja vielä kotihallissa! Treeneissä on viime kuukaudet mennyt tosi hyvin, Vinski on ollut ihmeellisen hiljaa, välillä ollenkaan haukkumatta ja tosi mahtavasti. Oon ollut tyytyväinen ja täynnä itseluottamusta, kun on mennyt niin hyvin...

Kunnes viime keskiviikkona agilityn tekniikkatreeneissä se taas laittoi yhtäkkiä mökävaihteen päälle ja karjui niin että korvassa tinnitti vielä seuraavana päivänäkin.
Kouluttajamme Anne joutui toistamaan joka asian moneen kertaan kun ei kerta kaikkiaan kuullut ja en vaan saanut koiraa olemaan hiljaa sen aikaa että koitan ohjauksia Annen opastamana. Aikataulu oli sen verran tiukka ja valmiiksi myöhässä etten voinut koiraa joka välissä kuskata autoonkaan.
Ja nyt lauantaina, muutama päivä huutoraivareiden jälkeen oli sitten samassa hallissa ja vieläpä samalla kentällä rally-tokokoe, niin voitte vaan arvata että Vinski haukkui koko suorituksen. Ihan sellaista tasaista "kunhan tässä karjun ja mitä säkin siinä jäykistelet"-haukkua.
Ärsyttää, turhauttaa ja epätoivo iskee. Miksi minä en saa koiraa pysymään hiljaa?

Etenkin jos mä keskityn kovasti, jännitän tms. niin silloin huuto alkaa varmasti. Ehkä ne äänet siis tulee osittain mun pään sisältä, Vinski vaan kanavoi ne? Mene ja tiedä, mutta mä en anna periksi, sillä me ollaan kaikesta huolimatta edistytty. Se haukkuminen saa luvan loppua, vaikka siihen menis toiset 5 vuotta! Asiaa vaikeuttaa tietysti se, että tämä sankari on oppinut haukkumaan tehdessään. Siis enää se ei pelkästään huuda, vaan tekee ja huutaa näköjään. Toki karjuminen tietenkin vie tehot sen  tekemisestä mutta parhaimmillaan seuraa hienosti yms. haukkuen samalla. Mutta se loppuu, lupaan itselleni sen verran. Oon päättänyt!
Niin ja lauantainen suorituksemme on videoitu, ja laitan sen tänne kunhan saan vaan materiaalin Heidin kamerasta...


 Rata oli kumminkin kiva :)


"Hau hau hau hau..." miettii Vinski.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vepekokeessa

Jep, käytiin sitten vepekokeessa. Yhtäkkiä noin vaan edellisenä iltana klo 22.30 saatiin tieto että meillä on paikka kokeeseen la 11.7. Sinne vaan ja lahjattomat treenaa. Eipä tästä hirmuisesti ole kertomista, mutta laitan nyt lyhyesti kumminkin. Tulosta ei saatu, meillä oli pisteitä 64 eli pisteestä jäi kiinni.
Veneestä hyppy kosahti sinne 30m poijulle, Vinski jäi tappamaan sitä sinne. Ja minä käytin käskyjä runsaanlaisesti karjuessani koiraa irti siitä poijusta. Onneksi ei näyttänyt kuitenkaan niin hurjalta kuin sovessa ja tällä kertaa en joutunut pelkäämään että Vinski oikeasti hukkuu poijua repiessään. Tässä videomatskua aiheesta, kuten näette nii poiju on pop...


Toisena liikkeenä vienti, jonka sössimme täydellisesti. Vinski jäi omimaan ja tappamaan lelua, vaikka olin ajatellut että en ota omaa superihanaa lelua mukaan vaan vieraan ja kurjan, että ei omisi ja tappaisi lelua rannassa. P*skanmarjat. Vinski perseili kyllä täysin ja lopulta vein sen autoon jäähylle. Tätä vähän pelkäsinkin vaikka viimeiset pari kertaa on treeneissä tehnyt tosi hienoja vientejä.
Tässä perseily vielä videolla. Toimiin on ryhdytty ja vientiesine vaihdettu kovaan, tylsään, kelluvaan muoviseen noutokapulaan. Ekoissa treeneissä ko. vehkeen kanssa ei ollut omimisesta puhetta, ihan täydellisesti vei. Ensi kokeeseen se mukaan!


Veneenhaku sujuikin sitten ihan täydellisesti, yhdellä käskyllä ja ihan suoraan. Taitava ukko Vinski! Tosin veneen hakemisen jälkeen Vinski järjesti yleisölle pienen hupinumeron päättämällä ilmeisesti että vene pitää vetää aina telakalle asti ja kiskoi kumipaattia pitkin kaislikoita. Kun lopulta sain koiran irti veneestä se makasi kaislikossa ja kiskoi makuultaan venettä äristen samalla. :) Ainakin taisteluhalu ja tahtotila on kovat kaverilla. :D Alla vielä videomateriaalia.


Viimeisenä hukkuva, liike jonka Vinski on suorittanut viimeksi vuonna 2011, syystä että meillä ei ole olemassa kelluntapukua treeniporukassa. No, noin vain koko homma meni yhdellä käskyllä täydellisesti. Näin ollen, ei saatu tulosta vaan homma jäi pisteen vajaaksi johtuen siitä että olin uinnin aikana karjunut reippaasti koiraa irti poijusta ja vienti todella meni nollille, sääntöjen mukaan kun koiran pitäisi viedä esine veneeseen eikä suinkaan ohjaajan koiraa autoon. 64 pistettä siis saatiin sekä sitä legendaarista kokemusta... Mä olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen silti, sillä tuo ensimmäinen perseily poijun kanssa oli arvattavissa ja vienti taas oli tuollainen kokeiluluontoinen homma. Nyt kohti uusia haasteita! Loppuun näyte hukkuvan pelastamisesta, hienosti sujuu treenimäärään nähden.


Videoista isot kiitokset menee Freyan kotiväelle, Heidille ja Juusolle, jotka olivat fiksusti napanneet kameran kotoa mukaan ja keräsivät todisteet nauhalle. Apparina hääräsi Satu, kiitokset apparillekin!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Treenikuvia

Nyt kun olen viimeaikoina ollut niin mahdottoman ahkera kirjoittaja niin postaan tämän kerran perinteisesti hieman enemmän treenikuvia. Kuvien ottajana toimi Marika, jonka elämästä mudien parissa voit lukea klikkaamalla tästä.

Eli oltiinpa reippaasti perjantaina Marikan ja mutiaisten kanssa treenailemassa rally-tokoa ja tässä Marikan kivat kuvat meistä. :)



Takapää töissä!



Oikean puolen opettelua, tosi tarkkana! :D







Palkka :)


Ykän vuoro :)





Oikea tai vasen puoli, ei väliä, Ykältä onnistuu!




Ihania kuvia, kiitos Marika! :)

Ensi postaukseen lupaan ihan kirjoittaakin jotakin...

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kontaktimörköjä ja onnistuminen

No niin, eilen me startattiin ihan virallisesti. Pitkän tauon jälkeen, edellinenhän oli syyskuussa 2013, eli on tässä taukoa ollut näiden virallisten osalta. Tuloksena oli kymppi molemmilta radoilta.

Eka rata oli hyppäri ja virheet tuli heti alussa, ensimmäisen hypyn jälkeen oli samantien suorassa linjassa kepit, jonne Vinski tuli vähän turhan pitkällä laukalla niin että kaksi ekaa väliä sujui ja sitten ei mahtunut väliin enää, joten se katsoi parhaaksi jatkaa matkaa keppien vieressä. Työnsin koiran takaisin sinne väliin huonosti, siitä toinen vitonen. Tämän jälkeen ryhdistäydyin ja loppurata sujui hienosti, mitä nyt vähän ohjausyksikkö hidasteli ja odotteli ihan tarpeettomasti ja varmisteli ihan turhaan... Lisäksi ohjausyksikkö olisi voinut toiseksiviimeiselle esteelle kääntää koiransa paremmin. Aivopieru, ihan kuin ohjaisin sokeana siellä.

Toinen rata meni hyvin, mitä nyt ohjausyksikkö oli jälleen melko ulalla tapahtumista. Nimittäin heti alkusuoralla oli puomi ja olin varma etten saa Vinskiä koskemaan ylösmenoon, mutta tekemällä jonkun ihme kevätjuhlaliikkeen se onnistuikin, josta hämmästyin niin että ryssin sitten alasmenon kun annoin käskyni aivan liian myöhässä... Vinski sitten pokalla hyppäsi alastulokontaktin yli kun parempaa ohjeistusta ei tullut.
Ennen A:ta oli mutkaputki ja olin jo pääni sisällä niin kovasti siellä kontaktilla että heitin koiran "jonnekin putken suuntaan" (eli aivan utopistiseen suuntaan vähän sinne päin) ja vitonen tuli kun Vinski oli lähdössä jo putken takana olevalle hypylle. Silmät auki ja ohjaa karjuin sisäisesti itselleni.
A:n molemmat kontaktit onnistuivat kuitenkin ja alasmeno niin hyvin että hyvä kun en alkanut vollottaa onnesta siellä radalla. Loppu kirmailtiin sujuvasti maaliin kun niistä kontaktimöröistä oltiin selvitty. Kuinka iso henkinen mörkö voikaan olla eriväriseksi maalattu alue A:n tai puomin alussa/lopussa? Valtava näköjään, mutta selätettävissä.

Ja laitoin tuonne aiemmin tavoitteitakin, joten kerrataas vähän.
Kontaktit oli ykköstavoite, ne onnistuivat lukuunottamatta tuota yhtä jonka hämmästyksissäni ryssin. Mutta koira siis toimi, se on pääasia. Toinen ongelmakohta on lähtö. Sieltä Vinski kyllä hiipi tulemaan mutta pääasia ettei karannut radalle ennen aikojaan. Työstäminen jatkuu mutta alkaa jo vähän helpottaa kun koira tuntuu olevan ihan hanskassa nyt, ohjausyksikkö tarvitsee vaan tarkkuutta ettei lähtisi jokaisen aivopierun vietäväksi.

Kaikenkaikkiaan jäi valtavan hyvä mieli ja onnistunut fiilis! Ekalla radalla sijoitus 10/22 ja tokalla 6/23. Ilman mun aivopieruja oltaisiin oltu siis palkinnoilla tuolla tokalla radalla, ja tuon ekan radan keppialoituksenkin olisin voinut tehdä toisin. Enskerralla sitten ehkä!

 Sateenkaaren päästä löytyy kuulemma kultaa, arkussa yleensä. Nyt se istui siellä Back on Trackissa. Vanha, rakas ukkeli ja harrastuskumppani Vinski.<3

Tässä vielä jälkimmäisen radan ratapiirros, jonka nappasin Lagun facebook-ryhmästä. Tuo putki (6) ennen A:ta oli se, jossa heitin koiran jotenkin härösti putkesta ohi hyppyä (14) kohti kun olin niin kontaktitohinoissani..


Juuso ja Freya starttasivat myös ekaa kertaa eilen. On ollut jännää olla "koutsaamassa" näitä kahta, ne ovat suorastaan oivallinen parivaljakko! Juuso on kehittynyt valtavasti ohjaajana ja Freyaan on saatu kaivattua vauhtia, eilenkin se paineli tosi hyvää tahtia.
Harmittavat hyllyt tulivat kepeiltä, mutta muuten tämä aloitteleva kaksikko suoriutui hienosti! Freyaa tosin häiritsee kentän laidalla kuvaava omistajansa, joten tämä agimamma saa jatkossa poistua Freyan näkymättömiin radan laidalta ja videokuvaus pitää ulkoistaa jotenkin. Taidetaan valkonaamojen kanssa jatkaa näillä näkymin Vaasassa 8.-9.8.

Tässä vielä video jälkimmäiseltä radalta, jonka Heidi ystävällisesti kuvasi! Kiitos Heidi! Kuten näette, turhaa odottelua on mun osalta vielä, mutta siitä pyritään eroon. :)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Lisää epistelyä

Eilen episteltiin tutussa kotihallissa Hurttahallilla kahden startin verran. Päästiin kokeilemaan tämän vuoden agirodun FAO-rataa, joka ei lopulta tuntutunutkaan ihan niin vaikealta kuin luulin että se olisi. Vaikeinta minulle ja Vinskille oli 3-4 esteiden väli (piirroksesta poiketen käännös oli luonnossa vieläkin jyrkempi), kun pituudelta tullessa käännös oli jyrkkä ja minä tietenkin olin perinteisesti myöhässä, josta seurasi että Vinski teki kunnon kunniakierroksen ennen putkea. (Tässä vaiheessa totean että rata jäi hallille joten tätä treenataan ja minä aion opetella laittamaan valssini sinne minne se kuuluu ja ajoissa!)



Muuten meillä ei hirmuisia vaikeuksia ollut onneksi, eli saimme taikinoida niitä rakkaita kontakteja, jotka jotenkin kummallisesti onnistuivat ihmeen hyvin. Vinski osui kummallakin kerralla molemmille ylösmenoille ja ihan selvästi kuunteli käskyä ja myös puomin alasmenolle se hidasti molemmat kerrat, tosin karaten siitä niin että jouduin palauttamaan sen sinne. Mutta parannusta siis selkeästi havaittavissa. A:n alastulokin onnistui jälkimmäisellä kerralla. Eli mitä tästä opimme? Helvettiin kaikenmaailman kehikot, namialustat ja muut joutavuudet ja naksutin käteen, näköjään. :)

Kyllä me tästä vielä ponnistetaan ylöspäin!



Sami Ritoniemi jälleen ystävällisesti otti kuvia paikanpäällä ja antoi luvan käyttää niitä, joten suuret kiitokset jälleen Samille kameroinnista! Lisää Samin ottamia kuvia näkee keeshond Valon ja Hehkun sivuilta täältä.


Hih, rengaskuvassa huvittaa Vinskin keskittynyt ilme ja takajalkojen pujahdus renkaan sisään. On se tarkkaa puuhaa isolla koiralla! :D 




Ensi viikolla startataan sitten virallisissa koitoksissa ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan! Kotihallilla onneksi, toivotaan että kontakteissakin olisi sitten jotain järkeä jo. Laitan sitten postausta siitä, miten meillä siellä sujuu, ja sillä kertaa myös Juuso ja Freya ovat mukana.