Ruudun takana

Minä 

Tätä blogia kirjoittaa Jenni, kolmekymppinen koiraharrastaja Seinäjoelta.

Ryhdyin pitämään blogia ensin meiningillä että se olisi tavallaan sellainen päiväkirjamainen juttu itselle, josta olisi kiva lukea mitä milloinkin on puuhannut noiden koirien kanssa mutta samalla se on julkinen päiväkirja niille, jotka haluavat Vinskin ja Ykän touhuja seurailla.

Olen aina pitänyt koirista ja kaikista muistakin eläimistä, olen käynyt myös ammattikoulun sekä työskennellyt eläinten kanssa, tosin tuotantoeläinten ja hevosten. Nykyisin teen töitä markkinoinnin parissa.

Koiraharrastus

Minun koiraharrastukseni alkoi ollessani vasta pikkutyttö, kun isä toi kesällä 1997 meille kotiin hoitoon chowchow-pennun, jonka hänen tuttavansa oli tuonut Eestistä Suomeen. Pennun oli tarkoitus muuttaa tälle tuttavalle kotiin, mutta heidän vanhempi koiransa ei hyväksynytkään pentua, ja pentu tarvitsi hoitopaikan kunnes keksittäisiin miten homma saadaan toimimaan. Jotenkin siinä sitten kävi kuitenkin niin että pentu jäi meille, ja sai nimen Teppo (Eestin kennelliiton rekisterissä nimellä Dekstor). Vuosia myöhemmin, 2005, kun muutin ensimmäiseen "omaan" asuntoon, Teppo tuli luonnollisesti mukaan.

Chowchowlle tyypilliseen tapaan Teppo oli vaatimaton, vieraita kohtaan välinpitämätön ja kova "puhumaan kiinaa". Mihinkään harrastukseen Teppo ei soveltunut, ja näyttelyihinkin se oli reilusti ylikorkea, joten pääasiassa se vaan oli mun paras kaveri. Teppo nukkui ikiuneen syyskesällä 2008 ja parin kuukauden kuluttua, isänpäivän tienoilla sain hakea Vinskin kotiin. Ykä liittyi joukkoon 2010.

Koiraharrastukset tulivat Vinskin myötä ja kaikenmoista ollaankin kokeiltu, kiitos Vinskin monipuolisen luonteen. Ykän piti seurata Vinskin jalanjäljissä mutta terveystilanteensa vuoksi Ykä on niinsanotusti "sairaseläkkeellä" ja kulkee treeneissä mukana hömppäilemässä vointinsa mukaan.

Hevoset

Koirien lisäksi olen aina ollut heppatyttö, jonka siivittämänä kävin myös hevosalan ammattikoulun ja valmistuin hevosenhoitajaksi -05. Omaa hevosta minulla ei ole koskaan ollut, mutta elämääni on kuulunut vuodesta 2001 lähtien shetlanninponiruuna Paroni, kiitos Paron mahtavan omistajaperheen. Minä olen niin pienikokoinen, että pystyin loppuun asti kipuamaan Paronin selkään ja ratsastamaan sillä. Paroni oli varsinainen velikulta ja vähän hankala luonne (jossain vaiheessa elämäänsä entisessä kodissaan se oli oppinut että paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa ja sikaili toisinaan ihan kunnolla) ja opinkin sen kanssa enemmän kuin minkään muun kavioeläimen kanssa.
1.5.2015 Maailman Paras Paroni nukutettiin ikiuneen 26-vuotiaana sen suolen ja vatsalaukun kaasuuntumisen vuoksi. Paroni ansaitsee vihreimmät laitumet hevosten taivaassa siellä jossain!<3
En usko että Paronin jälkeen hetkeen elämääni tulee yhtään hevosta.

Valokuvaus ja grafiikka

Koirien ja hevosten lisäksi olen aina pitänyt kuvallisesta ilmaisusta, sekä piirtämällä että valokuvaamalla. Myöhemmin olen opetellut vielä kuvankäsittelyä, tällä hetkellä ohjelmistona Photari Lightroomin kera. Teen mielelläni esim. bannereita (vaikkapa facebook-kansikuvia tai blogibannereita tai muuta grafiikkaa) eri tarkoituksiin tai muokkaan tarpeen vaatiessa kuvia. Seinäjoen lähistölle voin ottaa myös kameran joukkoon ja tulla kuvaamaan eläimiä.
Jos kiinnostuit, niin ota ihmeessä yhteyttä ja sovitaan yksityiskohdista! :)
Kuviani näkee mm. täältä blogista tagilla valokuvaus.

Miinus


Selasin tätä sivua, ja tajusin että Miinus puuttuu! Miinus on siis blogin vieraileva tähti, se pakollinen musta kissa. Ja Miinus on paras kissa. Se ei raavi, pure, karvasta tai kuseskele nurkkiin, vaan tekee sitä mitä kissan kuuluukin, hämäriä juttuja joita on hauska seurailla ja nukkuu lämpimänä keränä sylissä kun on kylmä. Miinuksella on tapana saada myös sellaiset ihmiset, jotka eivät pidä kissoista, pitämään itsestään. Koska se nyt vaan on niin cool.








Minut saa kiinni osoitteesta jenni.lampi86@gmail.com tai facebook.com/jenni.lampi.3

Alla kuvassa edesmennyt Teppo-chow chow 11-vuoden ikäisenä. Se sai vanhemmiten hotspoteja, ja vaiva helpottui kun kynin siltä karvat pois että iho sai ilmaa.


Minä rakkaan Paroni-ponin kanssa jouluna 2013. Kuvasta ja kaikesta muustakin kiitokset Laura T.<3





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti