maanantai 7. huhtikuuta 2014

Uuden elämän aloitus

Minusta tuntuu että minun koiraharrastuksessani ja elämässäni on kaksi aikaa; aika ennen Ykän diagnoosia ja sen jälkeen. Tämä uusi, diagnoosin jälkeinen aika tuntuu hirveän pitkältä vaikka kuvausreissusta on vasta vajaa viikko. Murehtiessa aikakin tuntuu pysähtyvän täysin. :( 

Ykän sydänlääkitys aloitettiin viime keskiviikkona, samoin tujumman nivelravinteen syöttäminen. Koska minä ja miesystäväni Osku emme vielä asustele yhdessä, joudumme elämään hieman matkalaukkuelämää, mikäli meinaamme viettää aikaa saman katon alla. Yökylään siis mennään aika usein, ja se tarkoittaa että Ykän lääkkeet kulkevat nyt mukana. Hassua, että minä, joka unohdan jatkuvasti avaimeni, puhelimeni ja muutkin tavarani ties minne, jään lukkojen taakse säännöllisin väliajoin jättäessäni avaimet kotiin sisälle ja itseni ulkopuolelle ja joka viime talvena esim. hukkasin koko lompakkoni kaikkine sisältöineen pysyvästi, olen tähän mennessä orjallisesti muistanut kuskata Ykän lääkkeet mukana.
Ykä syö lääkkeet aina iltaisin ruuan kanssa, ja lääkkeet kulkevat mukana pussissa, jossa on iloisen dinosauruksen kuva. Ironista, Ykä on mun rakas, iloinen "dinosaurus". <3 
Tätä postausta varten Ykä poseerasi dinosauruspussin kanssa, onneksi se ei ole huolissaan asiasta. 


Reipas potilas dinosauruspussin kanssa.


Eläinlääkäri varoitti että sydänlääkkeet saattavat tehdä Ykän väsyneeksi ensimmäisten päivien aikana, mutta en huomannut mitään eroa, vaikka koitin kyllä melkoisesti tarkkailla. Onkohan tämä hyvä vai huono juttu? Parin lääkeliuskan jälkeen on sydänkontrolli, ja samalla ajattelin ottaa Ykälle pistokset cartrophenia niveliä helpottamaan, vaikka Ykä ei vielä oireilekaan päällepäin lonkkiansa. Ei se ainakaan huonoksi voi olla. Palaan asiaan kun ollaan käyty kontrollissa ja tiedetään enemmän.

Jotain positiivista jännittävääkin meille on tiedossa; Vinski nimittäin sai luonnetestipaikan lauantaille. Mukava kun Vinski pääsi varasijalta mukaan, jännittää nähdä mitä pojasta sanotaan, etenkin kun testaajat ovat samat kuin Ykällä aikanaan. :) 
 

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Huonoja uutisia lonkkakuvauksissa :(

Hetki on taas siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut. Ja nyt on aihettakin. 
Kaikenmoista on tapahtunut tässä välissä, ollaan käyty Ykän kanssa parissa tokokokeessa toteamassa, että se ei kertakaikkiaan osaa toimia silloin, kun minä jännitän aivan hiestä märkänä ja kauhusta kankeana. Se oli huolenaiheeni vielä viikko sitten; sittemmin huolenaiheet ovat kasvaneet ihan valtavasti. Kävimme nimittäin lonkkakuvissa keskiviikkona.

Tilanne on nyt se, että Ykällä on molemmissa lonkissa nivelrikko, oikea näytti pahemmalta kuin vasen, mutta ei kovin hyvä ole sekään. Lisäksi löytyi spondyloosia lannerangasta ja huomattiinpa operaatiossa vielä lievä sydänvikakin.

Pettymys ja järkytys oli ihan valtava, sillä Ykä on päällepäin ollut ihan oireeton, reipas, iloinen ja hyvinliikkuva koira. Koko maailma meni ihan nurin. Tästä täytyy jatkaa päivä kerrallaan, muuta ei voi.

Lonkat ovat mitkä ovat, selkä samoin. Niihin otettiin tehokasta nivelvalmistetta, jota annetaan Ykälle nyt satsi kerran päivässä ja toivotaan että se pitää nivelien toimintaa yllä mahdollisimman pitkään. Eläinlääkärin kommentti oli, että kuviin nähden lonkat taipuivat yllättävän hyvin, ja koira onneksi on hyvässä lihaskunnossa. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani päätin että lenkkeilyä jatkan normaalisti (eihän koiraa voi pumpulissa pitää) ja vain ylimääräiset hyppyytykset jätän pois. Käytännössä siis harrastukset karsitaan nyt niin että vepe jää pois, ja agia me ollaan onneksi muutenkin tehty vähän vaan huvinvuoksi silloin tällöin vailla mitään tavoitteita, joten sen unohtaminen ei sinänsä haittaa edes. 
Jäljelle jää lähinnä toko ja jälki, joten niillä mennään. Sydänvika on lievää laatua onneksi, mitä todennäköisimmin Ykän vajaa 2 vuotta sitten sairastaman kennelyskän peruja. Siihen koitetaan aluksi lääkitystä, ja kontrollissa katsotaan onko lääkitystä tarpeellista jatkaa. Vika ei vielä toistaiseksi ole kerännyt nestettä, eikä näkynyt mitenkään päälle päin, joten voi olla että lääkityksen vaikutuksia ei päällepäin edes näy.

Järkytyksestä en ole vielä toipunut, kun päällepäin ihan terveen oloinen koira saa tuollaisen tuomion, tuntuu se kuin heitettäisiin saavillinen jäävettä päälle. Itku kyllä tuli. Näillä kuitenkin mennään, kun ei tälle mitään voikaan, ja nautitaan siitä, että koira on oireeton ja liikkuvainen sekä iloinen, koitetaan pitää se sellaisena mahdollisimman pitkään, päivä kerrallaan. Joten pitäkää Ykälle peukkuja, mielestäni se ansaitsee onnellisen koiranelämän kaikilta mahdollisilta osilta, toivottavasti vielä pitkään.

Laiha lohtu tilanteessa oli, että eläinlääkärin kommentoi Ykän olevan "korvien välistä täyttä kultaa" ja niinhän se onkin. On se niin rakas<3 Ajatus siitä, että Ykän elämä todennäköisesti päättyy normaalia koiranelämää aiemmin, aiheuttaa valtavaa huolta ja surua. Miksi näin käy, varsinkin koiralle, joka on niin hyväluonteinen, luottavainen ja ystävällinen? Se jos joku ansaitsisi elää iloista ja onnellista koiranelämää pallolla leikkien. Ei auta, tällä mennään. Ainakin me tiedetään nyt, mitä meillä on vastassa. Silti ajatus siitä, että menetän rakkaan Yogi-karhuni todennäköisesti liian aikaisin nivelrikon takia, vie minulta yöunet todella tehokkaasti. Kaikkeni ainakin koitan tehdä, että Ykän elämä on mahdollisimman onnellinen ja iloinen sekä kivuton niin pitkään kuin suinkin mahdollista.

Valonpilkahduksena oli että Freyan nivelet olivat kovin siivot ja kennelliitossa ne saivat tuomion A/B ja 0/1. Hyvä Frey!

Tänään kävimme ottamassa kuvia ulkona ystäväni Susannan kanssa, tässä muutama nähtäväksi. Ensimmäisessä kuvassa Vinski ja Susanna taistelemassa patukasta. :)












Loppuun vielä kuva kolmesta iloisesta kaveruksesta, vasemmalta Ykä, Freya ja Vinski.