keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Mainosmallien studiokuvaus. :)


Viikonloppuna kuulin ohimennen agiepiksissä ihmisten juttelevan jostain Studio Streetin koirakuvauksesta ja höristin korviani; päätin että otan selvää asiasta. Kotona sitten etsinkin tietoa facebookista ja googlesta ja naamakirjassa olikin firman sivuilla ilmoitus, jossa haettiin koiramalleja Top Canis-koiravarustevalmistajalle mainoksiin. Ja minähän tietenkin taiteilin sähköpostin sinne ja liitin mukaan vielä kolme kuvaa pojista, yhden molemmista sekä yhteiskuvan.

Ja kappas; saatiin vastaus ja päästiin mukaan! :) Yhteydenottoja oli kuulemma tullut noin 80kpl joista sitten oli 8 koiraa valittu kuvattaviksi, ja molemmat pojat siis pääsivät mukaan!
Tänään oli sitten jännä päivä kun ajeltiin studiolle nakit ja lelut sekä harja mukana. Vastaanotto oli oikein mukava ja ammattimainen ja ihmeekseni koirat käyttäytyivät vielä odotettuakin paremmin! Niitä ei pätkääkään häirinnyt välkkyvä salamavalo, liukas kangasalusta eikä liukkaat laminaattilattiat. Hienosti ne myös malttoivat pysyä paikallaan kuvattaessa ja antoivat käännellä itseään ihan miten vaan. :) Olin niin ylpeä Vinskistä ja Ykästä!

Pojista otettiin kuvia kaksien erilaisten valjaiden kanssa, Ykän päällä oli ruskeaa ja sinistä ja Vinskillä vihreää. Lisäksi kuvattiin neljän eri kaulapannan kanssa, ja kahdella eri taustalla. Enimmäkseen poikia kuvattiin yhdessä, mutta molemmat pääsivät myös yksin kuviin. Ja tuloksia pääsi alustavasti jo katsomaan heti; ja kyllä vaan ne näyttivätkin superhienoilta!  :) Studiovalo sai pojat näyttämään entistäkin valkoisemmilta ja yksityiskohdatkin piirtyivät supertarkasti kuviin. Ihan mahtava päivä! :)

Mainoskuvien on siis tarkoitus mennä ainakin erilaisiin lehtiin, esitteisiin ja myymälöihin, joten saa nähdä missä ensin voi bongata Vinskin tai Ykän naaman, parhaimmassa tapauksessa molemmat pojat, sillä suurin osa oli yhteiskuvia! :)
Kiitos Top Canis ja Studio Street kivasta päivästä!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Talavicup ja nappisuoritus!


Tänään käytiin epävirallisissa agilitykisoissa, jotka olivat siis osa Lagun jokavuotista Talavi-cupia. Molemmat pojat osallistuivat, Vinski varsinaisella startilla ja lisästartilla ja Ykä sitten pelkällä varsinaisella startilla. Satu oli Jepin ja Toivon kanssa myös mukana menossa, Toivo varsinaisella ja lisästartilla ja eläkeläinen Jepi sai osallistua pelkällä lisästartilla sekin mölliluokkaan. Minua itseäni olisi hivellyt osallistua jo siihen kisaavien luokkaankin poikien kanssa, mutta kun oli kylmä päivä ja möllit saavat aloittaa, laiskuuttani osallistuin mölliluokkaan.. Sitä paitsi mölleissä olen cupin aloittanutkin marraskuussa joten hyvä näin.

Rata oli oikein kiva, ja siinä oli onnekseni aika vähän kohtia, joissa Vinski olisi päässyt ihan täysin käsistä. Suoraa oli paljon mutta se ei meille ole ongelma, kun Vinski kuitenkin irtautuu niin pitkälle kuin ohjeita piisaa. Ykä taas on vähän kädestä pidettävä versio joten sen kanssa tulee lähinnä aikavirheitä.

Ensimmäisen radan Vinski suorittikin aivan mahtavasti - varmaan koskaan meillä ei ole mennyt agilityrata noin hyvin! Se ampui ihan täysillä radalle muttei kuitenkaan karannut käsistä vaan malttoi kuunnella ohjausta ja niin siinä kävi että tehtiin hieno nolla! :) Ihan mahtavaa! Lisästarttiin mennessä Vinski tosin ehti sitten kerätä kierroksia siihen malliin että meno oli jo paljon päättömämpää ja saatiinkin pari virhettä, sekä A:n että puomin alastulokontaktit olivat haave vain ja viimeinen este meni aivan överiksi. Vinski siis karkasi puomin kontaktilta, se kirjaimellisesti lähti kuin nappi housuista ja sinkosi edessä odottavalle hyppysuoralle ja melkein kaatoi koko viimeisen esteen mennessään.

Ykä taas oli oma itsensä, iloinen ja vähän turhan rento, mutta hienosti se suoriutui radasta kuitenkin. :) Reipas pikkuinen Ykä!

Toivolla meni aivan överiksi, siltä karkasi ihan täysin mopo käsistä heti kolmosesteellä joka oli siis A. Ja Jepi oli varma oma itsensä. 

Lopputulos oli se, että Vinski suoriutuimaximöllien kakkoseksi nollaradalla ja ajalla 29,47! Se jäi siis voittaneesta bortsusta vain karvan verran! Ihanneaika radalla oli siis 50 sekuntia. Lisästartista Vinskin tulos oli 32,35 sek ja 20 virhettä armottoman koheltamisen seurauksena. Ykän lapussa on tulos 56, 28 sek ja 15 virhettä kun aikavirheitä ei laskettu. :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Koirat yhdistävät :)


Eilen olin taas poikien kanssa varmaan pari tuntia koirapuistossa.. 
Oli aika kova viima ja lunta satoi, kuten nytkin, niin ei oikein mitkään harrastuksetkaan jaksaneet kiinnostaa. Niinpä vaan seisoskelin koirapuistossa ja annoin koirien resuta muiden kanssa. Siinä taas tapasin ainakin 4 uutta ihmistä ja kaikkien kanssa tuli juteltua pitkät tovit koirista ja vähän muustakin, ja kun lähdin kotiin niin mieleen tuli, että kyllä ne koirat vaan yhdistää sellaisiakin ihmisiä yhteen, ketkä eivät muuten välttämättä toisilleen edes menisi juttelemaan.  Kun mietin omaakin kaveripiiriäni, niin kyllä siinä lopulta on aika paljon sellaisia ihmisiä, joihin olen tutustunut pelkästään koirien kautta tai ainakin aloittanut koirien avulla ja nyt ollaan ihan muutenkin tuttuja ja tekemisissä.

Ensinnäkin koirieni kasvattajat, mutta varsinkin monet arkipäivän tutut. 
Yleensä tuttavuus on alkanut esim. mätsäreissä, joissa on kilpailtu samoissa luokissa ja  sitten on myöhemmin nähty tokossa, agilityssä ja kaikenlaisilla kursseilla sekä virallisissa näyttelyissä. Tutut ihmiset tekevät koiraharrastuksesta vielä mukavampaa ja siinä yllättää itsensä tutustumalla todella erilaisiin ihmisiin, joita silti koirat yhdistävät. 
Itse olen saanut koirien parista hyvänpäiväntuttuja, mutta myös ystäviä, joiden luona kahvitellaan, grillaillaan ja jopa varaillaan yhteisiä mökkejä kesän koiratapahtumiin. Rikastuttaa elämää, kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä ja heidän kanssaan kestää ne pettymyksen hetket paremmin ja voiton hetket tuntuvat entistäkin makeammilta kun ympärillä on porukkaa, joka ymmärtää ja kannustaa, ja kaikin tavoin elää sitä samaa maailmaa. :)
Joskus kun oikein pännii, on ihana törmätä tuttuun koiraihmiseen, joka ymmärtää sinua juuri sillä hetkellä.

Muistan kuinka Tuurin näyttelyissä kehän jälkeen hirveässä tuulessa ja sateessa raahasin Ykää, tavaraa täynnä olevaa reppua, retkituolia ja vilttiä ja kiroilin kurjaa keliä ja tavaramäärää, kun huomasin pari koiratuttua raahaamassa samanlaista romuläjää vastakkaiseen suuntaan. Pieni hetki, kun sanottiin heit ja vaihdettiin muutama sana kehistämme, ja heti oli parempi mieli. Jotenkin koin etten ollut ainoa hullu joka kaatosateessa hinaa hirveää tavaramäärää ja koiraa ja vieläpä maksaa itsensä siitä kipeäksi. :D
En voisi kuvitella että joku ei-koiraihminen ymmärtäisi huoleni puuttuvasta hampaasta, laskeutumattomasta kiveksestä ja nauraisi myötätuntoisesti tarinalleni, kun kerron että koirani oli oksentanut kämpän täyteen keltaista vaahtoa ja käpyjä kun tulin koulusta kotiin. :D Koiraihminen ymmärtää.

Uusia tuttavuuksia voi saada jopa virtuaalimaailmasta, koirafoorumeilta. Parikin ihmistä ovat alunperin olleet minulle tuttuja vain nettifoorumien koirakeskusteluista ja sitten onkin hauska huomata jossain tapahtumassa, että kappas, tuo ihminen ja koira ovat jo kuvasta tuttuja ja nimikin on sama. Sitten vaan reippaasti juttelemaan. :) Lisäksi pari tuttua olen saanut ihan koirieni sisarusten kautta. :)

Terkut vaan kaikille koiramaisille tutuille, joita vuosien varrella on tarttunut matkaan mätsäreistä, näyttelyistä ja erilaisista harrastuksista! :)

Aiemmin muuten kirjoitin noista agiepiksistä, eli ns. "kinkunsulatuskisoista". Ne meni mun osalta aivan pipariksi, kun Vinski oli alkuun niin kuumana ettei se kuunnellut ohjausta pätkän vertaa vaan paineli vaan hurmiossa ympäri rataa ja meni esteitä ihan mieleisessään järjestyksessä vailla aivotoiminnan hiventäkään. 
Ykä oli reipas, mutta muutama virhe tuli kuitenkin. Silti, olin todella tyytyväinen Ykän suoritukseen, sillä se teki parhaansa ja mokat oli mun kun en ohjannut tarpeeksi tarkasti. Ihana Ykä. Ja hetkellisesti tuntui Vinskin osalta että olisin ollut valmis kuristamaan sen höyrypään sinne radalla.. :D 

Kunnes tuli koiranvaihtoluokka.

Koiranvaihtoluokassa siis ideana oli, että sinne ilmoitetaan koira ja ohjaaja ja sitten arvotaan että kuka ohjaa ja kenen koiraa. :D Kivaa! Itse sain ohjattavakseni Ninni-bortsun, joka oli ihan liian herkkä mulle, tuntui että koira on kuin liukas saippuapala, mistä ei saa mitään otetta! Taitava koira, mutta mä en osannut ohjata sitä pätkääkään. Ennen luokkaa mietin, että voi sitä parkaa joka saa suoraa huutoa karjuvan ja hädin tuskin nahoissaan pysyvän höyrypää-Vinskin ohjattavakseen. Arvonnassa kuumakallen nimi luki Jennan lapussa ja ehdinkin jo esittää osanottoni Jennalle, jolla itsellään on siis muutama cavalier. Ajattelin että tyttö taitaa järkyttyä pahemman kerran kun joutuu radalle Vinskin kanssa, etenkin kun se ei ikinä vielä ollut käyttäytynyt noin ääliömäisesti agikisoissa. 
Mutta, mutta.. Jennahan ohjasi Vinskiä todella hyvin (vaikka sanoikin sen olevan "hieman" erilainen verrattuna hänen omiin koiriinsa) ja Vinskikin suvaitsi käyttäytyä hieman rauhallisemmin, johtuen sitten oudosta ohjaajasta joka eittämättä vähän hämmensi koiraa tai kahdesta aiemmasta radasta, jossa tämä urpå oli jo saanut purkaa itseään hieman. Lopputuloksena oli, että Jenna ohjasi hienosti Vinskin maxiluokassa voittoon! :) 
Huippua!