No niin. Nyt asustellaan uudessa kodissa Seinäjoella ja ollaan kotiuduttu ja päästy vähän harrastustenkin makuun.. ;)
Ollaan parina viikkona päästy opettelemaan agilityn saloja poikien kanssa ja mitä enemmän lajiin pääsee sisään, sitä enemmän se imaisee mukaansa sekä minut että koirat. Tietysti myös mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa vielä olevan opittavaa.
Koirat ovat todella innoissaan aina kun tajuavat mihin ollaan menossa ja varsinkin Vinski on ihan hullussa vauhdissa aina kentällä. Vielä kun oppisin ohjaamaan tuota karvaohjusta.. Ja Ykän kanssa ollaan otettu rauhallisemmin ja koitettu mennä hillitymmin, kun se on kuitenkin vielä ihan pentukakara ja todella löysä ja holtiton kaikin puolin. Vinskin kanssa voin sitten harjoitella paremmin noita ohjaamistekniikoita. Ja kerranpa minä onnekas pääsin harjoittelemaan ohjaamista serkkuni Jepi-koiran kanssa. Jepi on vanha konkari agilityssä ja sen vauhtikin on sen verran hillitympi että minäkin pysyin mukana. Lisäksi on helppoa ohjata koiraa joka melkein lukee ajatuksia. :) Kiitos vaan Satulle Jepin lainasta. Satu puolestaan koitti sitten mennä yhden harjoituksen Vinskin kanssa, hänellä kun on nuo ohjaustekniikat "hiukan" paremmin hallussa kuin minulla. Ja ihan kelvollisesti se Vinski siellä Satun kaverina loikkikin. :)
Nyt kun on tulossa talvi ja kylmä ja pimeä, ollaan haaveiltu josko päästäisiin paikallisen seuran hallitreeneihin mukaan. Jonossa ollaan ja toivottavasti kurssillekin päästäisiin joskus! Ja olisihan se kivempi harjoitella ihan ohjatusti kuin vain koheltaa omatoimisesti.. Mutta aika näyttää milloin päästään ihan oikeisiin treeneihin mukaan.
Itseasiassa, Satu sekarotuisen Jepin ja espanjanvesikoira Toivon kanssa pääsikin mukaan paikallisiin hallitreeneihin ja olin seuraamassa ekoja treenejä ja hallittavuustestiä. Testi näytti tosi helpolta ja todella herätti toiveet että kyllä mekin vielä! Ja opetus sen sijaan näytti todella tehokkaalta ja antoisalta ja siitäkös tuli vielä pahempi hinku päästä joukkoon!
Ja tokoiltukin ollaan, ei ehkä kovin ahkerasti, mutta ainakin meidän mittapuulla ihan tuloksellisesti. Nimittäin Vinskin kanssa ollaan käyty tässä viimeisen kuukauden sisään kahdet möllitokokilpailut, ja suoritettu niissä alokasluokka. Ensimmäisissä saatiin huimat 181pistettä ja itsekin yllätyttiin kuinka hienosti sujui! Ja toisella kertaa pienimuotoisen lumihepulin (ensilumi oli satanut yöllä) saattelemana 164,5 pistettä. Tämä rohkaisi minua, ikuista jänistäjää, ilmoittautumaan ihan oikeaan tokon alokasluokkaan.
Nyt pitää vaan toivoa että se sujuisi yhtä hyvin kuin nuo (no mielellään ei mitään lumihepuleita, kiitos!) ja saataisiin sieltäkin se ykköstulos!
Ja eikun ahkeraa harjoittelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti