Treenikuulumisia.

Viimeaikoina me ollaan oikein treenattukin, vaikka en olekaan saanut aikaiseksi kirjoittaa treenikuulumisia. Koko talven ollaan kuljettu ties missä parkkipaikoilla treenaamassa pussipimeän kentän ollessa huonossa kunnossa ja lumen valtaama, ja elämä helpottuu kivasta kun kevät tulee.

Treeneissä ollaan keskitytty Vinskin kanssa hyvän fiiliksen hakemiseen ja Ykän kanssa hömpötetty muuten vaan iloisesti. Kivaa on ollut, ja ehkä me ollaan vähän edetty Vinskin kanssa.

Ongelmanahan meillä on se, että Vinski kuumuu tosi paljon ja kuumumisen se purkaa huutamalla. Sanon siksi että huutamalla, enkä haukkumalla, koska se on sellaista epämääräistä möykkää ja räkytystä, ei edes sellaista päämäärätietoista, tasaista haukkua. 

Vinski myös turhautuu todella helposti ja alkaa komentaa minua, haukkumalla sekin. Ja kun olen hidas ja koira on nopea, se kuumuu ja turhautuu ja räkyttää minulle tuon tuosta. Tätä ollaan työstetty ja ollaan hiukan edettykin, meillä on nykyään mukavampaa, ja vähän hiljaisempaa treenata yhdessä. Kyllä se tästä vielä, ehkä jonain päivänä me ollaan vielä tokokokeessa niin ettei tarvitse kamalasti hävetä.

Huutamista on koitettu vähentää vaikka miten - olen saanut huonoja ja vähän parempia ohjeita ja ideoita, toiset toimivampia kuin toiset. Läpimurtoa ei ole tullut vielä, mutta huimia edistysaskeleita kyllä. On koitettu viedä koiraa autoon jäähylle, kääntää sille selkä tai passivoitua täysin, komentaa, padota ja viimeisimpänä haukuttaa lisää. Mikään ei ole tuottanut oikein tulosta, kun lopputulemana on yleensä se että koira saa joko jatkaa huutamista ihan yllin kyllin (vaikka sitten yksin autossa, selkäni takana hallisa tms.) tai sitten treenistä katoaa kokonaan ilo ja Vinski alkaa jopa väistää minua mikäli treeni on jatkuvaa koiran komentamista olemaan hiljaa. 

Viimeisin idea oli haukuttaa koiraa ehdoin tahdoin ja katkaista sitten käytös antamalla käsky - nyt Vinski koittaa sitten sitä että se karjuu minulle ihan mistä asennosta tahansa ja odottaa käskyjä. Kun käsky tulee, se ryhtyy vaatimaan lisää ja kiihtyy. Argh, ei tunnu toimivan tämäkään tähän mennessä, mutta koitetaan ehkä vielä.

Paras tapa tähän mennessä on ollut ehkäistä armotonta huutoa on ollut ennakoida Vinskin olemusta ihan jatkuvalla syötöllä ja ennakoivia merkkejä kiihtymisestä onkin löytynyt hyvin. Piippaamisen lisäksi tepastelu, tärinä ja peruuttaminen ennakoivat huutamista ja nykyään jo peruuttamisen alkaessa osaan katkaista käytöksen. Miten tämän saa siirrettyä kokeseen, onkin sitten suuri mysteeri. Ehkä keksin sen jonain päivänä.

Toinen apu on ollut perusasennon jättäminen pois kokonaan liikkeiden alusta, se kun saa Vinskin ihan täysin ratkeamaan, siitä kun on aina seurannut joku uusi käsky jonka odottaminen kiihdyttää Vinskiä. Niinpä olen siirtänyt perusasennot liikkeiden loppuun, se on auttanut merkittävästi. 

Viimeisimpänä olen yrittänyt opetella rauhoittamaan omaa ohjaamistani, jotta koirakin rauhoittuisi. Tällä päättäväisyydellä kohti uutta kevättä, kyllä me tästä vielä yhdessä yli mennään!

Tottispäivässä Kauhajoella 7.3.15

Maailman paras Vinski!

Ykän kanssa kaikki sujuu hienosti, tietenkin, kun ei ole tavoitteita. Se on iloinen ja taitava Toko-Ykä, aina reippaalla mielellä treeneissä mukana.

Niin ja... me käytiin pitkästä aikaa agiliitämässä epiksissä. :) Enpä muista milloin olisi viimeksi tullut niin ihana onnistumisen tunne kuin sunnuntaina ensimmäisellä agiradalla (vaikka meillä olikin vain medirimat kun pelkäsin että meillä on totaalisesti sokka irti siellä radalla, ja vaikka Vinski varastikin alussa, jota se ei ennen ole tehnyt)! 

Vinski oli ihan super ja oma ohjaamisenikin oli kerrankin ihan ajan tasalla.

Toinen startti olikin jo ihan täyttä perseilyä kun Vinski kävi niin kuumana ja jouduin jarruttelemaan sitä että joku järki säilyy touhussa. No, pääasia että meillä oli kivaa. <3

Loppuun vähän uskaliasta videomateriaalia agiepiksistä. :)