valvovan silmän alla tutustumassa tähän meille ennestään tuntemattomaan lajiin ja todettu että sehän on ihan meidän laji!
Superkivaa, aktiivista tekemistä ilman haudanvakavaa jäykistelyä ja hyssyttelyä.
Koiraa saa kehua ja ohjata vartalolla, ja radalla tapahtuu koko ajan.
Koirien lisäksi sopii tälläiselle vilkkaanpuoleiselle ja suulaalle ohjaajalle
joka kokee agilityohjauksen tyyppisen ohjaamisen ohjaamisena ja toko/pk-ohjauksen
lähinnä kamalan jäykkänä käskyttämisenä. Ja vielä kun kävin katsomassa rally-tokokisojakin tuossa paikallisella hallilla, innostuin lopunkin ja aloin himoita kisaamista. Minäkö? Kyllä!
Mikä on tietenkin äärimmäisen harvinaista sillä kammoan kaikkea kisaamista jos ei ole kyse agilitystä tai esteratsastuksesta. Kerrassaan siis hauskan näköistä hommaa ja koirien tekeminen oli tosi hyväntuulista ja iloista läpi luokkien.
Niinpä ollaankin ruvettu opettelemaan meille outoja liikkeitä alokasluokasta alkaen,
joka sujuu sinänsä aika kivuttomasti että perusseuraamiset ja muut meillä tietty
on jo hanskassa ja käsi/vartalo-ohjaus koirille agihommista tuttu.
Rally-tokossa on siis ideana kulkea rata määrätyssä järjestyksessä ja suorittaa kyltin ilmoittama liike oikeassa suorituspaikassa. Kuulostaa helpolta, mutta kun on paljon liikkuvia osia, niin ainakin alkuun homma oli kohdallani melkoista sähläämistä.
Vaikeinta hommassa on varmaan kaksi asiaa: hihnan pitäminen kädessä kaikissa kiemuroissa
sekä kylttien lukeminen. Siis toki, osaanhan minä, 29-vuotias ihminen kyllä
lukea omaa äidinkieltäni, mutta lukea kylttejä radalla nopeasti niin että sisäistää siinä
olevan kuvion ja erottaa sen muista liikkeen variaatioista jännityksissään... Siinä se
opettelu sitten onkin! :D Onneksi myös rally-tokossa päästään agilityn tavoin rataantutustumaan
niin ei mene ainakaan joka kyltti metsään.
Sähläämisestä huolimatta olen alkanut päästä jyvälle asiasta ja koirat tykkäävät hulluna (tämähän on Ykälle mitä loistavinta jumppaa) joten tästä on hyvä jatkaa.
Eli nyt vaan kovaa treeniä, olen katsonut jo koekalenterin kuntoon (ennen kuin olen yhtään oikeaa
rataa suorittanut!) joten katsotaan päästäänkö pian kisaamaan.. Toivottavasti, nimittäin ylihuomenna aukeaa ilmoittautuminen erääseen kohtuullisen matkan päässä olevaan kokeeseen, ja ajattelin ottaa asiakseni laittaa ilmon menemään! Toivotaan että paikka lohkeaa ja päästäisiin toukokuun lopulla starttaamaan ensimmäistä kertaa. :)
Sunnuntaiksi olen ilmoittautunut rally-tokon kisaharjoitukseen ihan täällä kotikulmilla, joten katsotaan olenko sen jälkeen täynnä toivoa vai epätoivoa. Hyvä että kisailmo lähtee matkaan jo lauantaina, niin en voi jänistää kisaharjoituksen perusteella ilmoittautumista, ja sitten kun olen ilmoittautunut en kehtaa enää perua vain siksi että jännittää.
Lisää rally-tokosta voi käydä lukemassa täältä.
Ollaan me toki tehty muutakin kuin luettu kylttejä, nimittäin eilen avattiin jälkikausi. Vinskille ja Ykälle taisi muistaakseni olla ensimmäinen peltojälki ikinä (jos omaksi iloksi tehtyjä pentuajan makkararuutuja ei lasketa), sillä minä olen kaikessa laiskuudessani aina vetänyt vain verijälkeä. Mutta kertakaikkiaan molemmat pojat suoriutuivat hommasta vallan mallikkaasti, ohessa muutama kuva jäljeltä (kiitos kuvista Paula S.-R. ja Christian R.).
Makkarankylvö menossa!
Ykä jäljestää pilkuntarkasti (ettei jää yhtään nakkia syömättä...)
Vinskin jälki olisi voinut olla vaikeampi, jotta ei olisi vauhti kiihtynyt niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti