Liebster Award

Ihka ensimmäistä kertaa minulle heitettiin blogihaaste, ja pakkohan tähän on tarttua. Kyseessä on Liebster award, jonka ideana on saada näkyvyyttä uusille ja tuoreille blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Haaste kulkee siis bloggaajalta toiselle.

Meille tämän haasteen heitti Eigen Elämää -blogin Teitsi, joka kirjoittelee blogissaan kahden saksanpaimenkoiranartun, Martan ja Hertan treenikuulumisia ja vähän muutakin. Kiitos haasteesta Teitsi! Haasteen säännöt löytyvät tuosta alapuolelta, näillä siis mennään.

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Ja sitten mennäänkin Teitsin esittämiin kysymyksiin;

Kysymykset haastetuille:

1. Miksi juuri tuo rotu?

Valkoinenpaimenkoira minulle tuli aikanaan siksi että halusin monipuolisen, "koirankokoisen", liioittelemattoman näköisen, pystykorvaisen, "peruskoiran" mallisen harrastuskoiran, jolla on palveluskoiraoikeudet siltä varalta että innostun pk-lajeista enemmänkin. 
Pk-roduissahan on mistä valita, mutta tuo ulkonäkövaatimus rajasi valittavaksi oikeastaan hollanninpaimenkoiran, malinoisin sekä valkkarin. Holsku tuntui rotuna tosi vieraalta joten jätin sen pois laskuista, ja malinoisin taas arvelin olevan minulle liian "äkäistä" mallia, joten valkkari se siis oli. 
Tässä vaiheessa myönnän että vastoin noita kaikkia aiempia juuri kertomiani "ehtoja" kakkosvaihtoehtona roikkui pitkään minun ikuinen unelmarotuni, irlanninsusikoira, mutta se jäi lopulta valkkarin varjoon kun harrastusmahdollisuudet veivät voiton. Ja en siis väitä etteikö irliksellä voisi harrastaa mutta varmaan monipuolisemmat mahdollisuudet on kumminkin valkkarilla. Myöskin rodun terveystilanne sekä lyhytikäisyys kauhistuttivat, mutta ainahan sitä saa haaveilla...
Valkkareitahan niihin aikoihin kun Vinski on meille tullut (2008) pidettiin yleisesti ihan päävikaisina ja hermoheikkoina, mutta niin vain kaksi ihan täyspäistä kaveria olen löytänyt itselleni. 
 

2. Miten huolehdit koirasi lihaksiston hyvinvoinnista?

Hyväkuntoinen lihaksisto on harrastuskoiralle ihan äärimmäisen tärkeä, ja sitä se on myös pahasti luustovaivaiselle Ykälle, joka tarvitsee lihasten vahvaa tukea rikkinäisen luustonsa avuksi pystyäkseen normaalielämään. Monipuolinen liikunta on omiaan huolehtimaan hyvästä lihaskunnosta.
Koirani harrastavat monipuolisesti tokoa, rally-tokoa, vepeä sekä agilityä joten jokainen laji kehittää lihaksia erilailla (tässä kohtaa mainitsen että Ykän versiot noista ovat aina sovellettuja sen kunnon mukaan ja esim. agility tarkoittaa sille lähinnä tasapainoharjoittelua ja jumppaa ja vepetreenien aikana se käy vaan tavallisesti uimassa). Voin vaan kuvitella miltä pelkkää tokoa tekevän, ikuisesti ohjaajan vasemmalla puolella pää kenossa töpöttävän koiran lihaksisto tuntuu! 

Harrastusten lisäksi teemme koirien kanssa pitkiä lenkkejä metsässä jolloin ne saavat vapaasti liikkua epätasaisessa maastossa haluamaansa tahtia ja näin käyttää koko kroppaansa monipuolisesti. Vinskin kanssa käymme lisäksi juoksemassa hihnan kanssa, joko niin että minä itse juoksen myös tai että Vinski juoksee fillarin vieressä pitkää, rentoa ravia. Pitkä raviliike avaa lihaksia hyvin.

Käymme myös säännöllisesti perinteisellä jäsenkorjaajalla, jonka taitoihin uskon kuin kallioon. Jäsenkorjauksessa huolehditaan lihasten lisäksi sidekudokset ja jänteet kuntoon, sillä vahvakin lihas on ihan onneton jos joku jänne kiristää sitä inhottavasti. 
Hierojalla käymme paljon satunnaisemmin, mutta itse hieron usein Ykää "kotikonstein" jonkin verran. Näiden lisäksi käytössä ovat jos jonkinmoiset Back On Trackit, kauratyynyt, laserit ja akupunktiot, etenkin monenlaisista vaivoista kärsivän Ykän kohdalla.
 

3. Koirasi hyvät puolet?

Hyvänä puolena molemmissa pidän arjen helppoutta. Molemmat ovat sellaisia kuin koirien pitääkin; sisäsiistejä, eivät kärsi eroahdistuksesta ihmisiä tai toisiaan kohtaan, eivät tuhoa paikkoja, pojilla on rautaiset vatsat, ne syövät ruokansa nirsoilematta, eivät räkytä turhille kerrostalossa, kulkevat mukisematta liukkailla rappusilla ja hississä, eivät tappele keskenään tai pelkää mitään, vaan esim. uudenvuoden raketit saavat niiden mielestä paukkua ihan vapaasti niin paljon kuin lystäävät. Arvostan myös meidän keskinäistä luottamussuhdetta - tiedän että mun koirat menevät ihan minne vaan läpi tulen ja jään jos mä pyydän, sellaista paikkaa ei olekaan jonne en niitä saa pyytämällä menemään.

Ja molemmista erikseen vielä vähän, aloittaen Vinskistä. 
Se on mun elämäni koira. Arvostan valtavasti sen loputonta, voimakasta moottoria, iloista mieltä ja tahtoa sekä sinnikkyyttä selvitä vaikeistakin tehtävistä. Vinski on myös tosi älykäs ja oppii valtavan nopeasti, usein kylläkin niin että tulen opettaneeksi sille tarkoittamani asian lisäksi liudan muita, jotka se oppii siinä ohella kun olen sortunut liikaan kaavamaisuuteen. 
Arvostan myös Vinskin itsevarmuutta. Muiden koirien keskellä se ottaa paikkansa pomona vailla pienintäkään epävarmuutta ja ihmiset se kohtaa valtavalla riemulla ja rakkaudella. Vinskin voi ottaa mukaan ihan minne tahansa vailla huolenhäivää, se pärjää kyllä ja sen kanssa pärjää kyllä. Vinski on mahdollistanut mulle kaikkien haluamieni harrastusten kokeilemisen, koskaan ei oo jäänyt koirasta kiinni vaan ohjaajasta. Vinski on myös tosi kaunis ja sen katseessa asuu viisaus.

Ja Ykä. Se on lempeä, iloinen ja sen sydän on puhdasta kultaa. Siinä missä Vinski on itsevarma ja itsenäinen, välillä tuntuu että mun kanssa samanvertainen, Ykä taas tuntuu palvovan maata mun jalkojen alla, se on mammanpoika, mutta toisaalta tämä on valtavan hyvä asia. Nimittäin kun me tehdään yhdessä jotain, se keskittyy vain muhun ja mun kanssa tekemiseen ja sitä on melko vaikea häiritä mitenkään.
Ykä on myös antanut mulle mahdollisuuden koittaa näyttelyharrastusta, ainut johon Vinski ei ole pallipuolisuutensa vuoksi pystynyt, ja Ykän kanssa sainkin kokea ne toivomani voitonhetket kehässä! Nyt on sekin tie kuljettu ja hyvillä mielin saan muistella niitä hetkiä kun Ykän kanssa saatiin kehässä liitää. 
Ykä on myös ihan mahtavasti sopeutunut niihin rajoituksiin joita sen elämään on sairastamisen myötä tullut ja oppinut hienosti uusia juttuja jotka ovat olleet välttämättömyyksiä jotta sairauksien kanssa voidaan elää. Taitava, reipas Ykä!
 

4. Koirasi huonot puolet?

Yksi yhteinen huono puoli näissä on. Karva. Sitä on joka paikka täynnä ja enpä osaa edes kuvitella siistiä kotia enää. Mutta tämä on ollut tiedossa jo koiraa ottaessa ja itsepä olen tieni valinnut. :D
Ykän huonot puolet liittyvät sairasteluun, sen ylläpito on kallista, välillä hankalaa ja stressaavaa sekä melkoista tasapainoilua hyvän ja huonon välillä. 
Vinskin hyvä ja huono puoli taas on vähän liian nopeasti kierroksille nouseva luonteenlaatu, se kun tuppaa välillä innostumaan aivan liikaa asioista joiden kohdalla ei olisi ihan niin tarpeellista vetää kierroksia kattoon. Niin ja toinen ikuinen murheenkryyni, omituinen karvanlaatu, joka näköjään pysyy kurissa vaan ajelemalla karvan silloin tällöin. 
 

5. Millaisiin koulutusongelmiin olet koirasi kanssa törmännyt?

Koulutusongelmia olen kohdannut lähinnä Vinskin kanssa, Ykä kun on melko looginen putkiaivo kaikin puolin ja suorittaa orjallisesti sille ohjeistettua tehtävää jos tiedossa on ruokapalkka. 
Vinskin kohdalla ongelmat liittyvät neljään asiaan; sen nanosekunnissa tappiin asti pomppaavaan viretilaan, sen äärimmäisen nopeaan oppimiskykyyn ja ennakointiin, helppoon palkkautuvuuteen sekä haluun tarjota mulle jatkuvalla syötöllä jotakin. 
Vinski on siis hätähousu, kaikki pitää tapahtua heti ja mieluiten nanosekunnin puolikkaassa, tai sillä keittää välittömästi ja kaasu hirttää kiinni.

Kiihtymyksensä se pirulainen on oppinut jäätävän sohlaamisen lisäksi ilmaisemaan haukkumalla joka tuottaa aivan valtavia haasteita etenkin lajeissa, joissa pitäisi olla suhteellisen hiljaa suorituksen aikana. Tämän kanssa on taikinoitu vuosikaudet, ja Vinskin valtavan nerokkaaseen oppimiskykyyn yhdistettynä asia on vielä vaikeampi, se kun pystyy nykyisen tekemään melko tasaisia suorituksia karjuen koko ajan täysin palkein. 
Hyväksi tulee kun harjoittelee, näköjään. 
Eli mun mielikuvitus on jatkuvasti koetuksella kun koitan keksiä millä saan sen hiljaiseksi ja nyt vihdoin kaukosäätimen painalluksesta tärisevä panta on antanut hiukan toivoa ja hiljaisuutta treeneihimme. Mitä olen oppinut? No sen että Vinski pystyy itse asiassa vallan mainiosti tekemään myös hiljaa töitä, se vaan on oppinut karjumaan samalla.

Helppo palkkautuvuus aiheuttaa myös ongelmia, lähinnä agilityssä ja vepessä. Vinski kun saattaa palkkautua jo pelkästä liikkeestä ja siksi liikkeen suuntaaminen johonkin haluttuun suuntaan on välillä haastavaa. Miksi juosta/uida palkalle kun on vähintään yhtä kivaa ylipäätään juosta tai uida vaikka rinkiä? Miksi pysähtyä kontaktille jonkun palkan takia kun vähintään yhtä kivaa on päästää täysiä yli?

Ennakointi on tokon puolella ollut tosi hankalaa, etenkin perusasennon kohdalla kun koira lukee mun kasvoilta pienimmätkin kulmakarvan liikahdukset. Ja tähän kun yhdistetään se että Vinski on kova poika tarjoamaan osaamiaan juttuja, se koittaa onneaan usein, ja jo pelkkä huomio multa tai liikkeen purkaminen on helposti palkkautuvan koiran mielestä ihan superkivaa niin työskentely on haastavaa. Varsinkin kun kierrokset sitten nousee tappiin ja volat kaakkoon niin taas mennään. No, ainakin oon oppinut tosi paljon!
 

6. Koirasi viikko-ohjelma, mitä koirasi viikko pitää sisällään?

Meillä ei oo mitään vakituista viikko-ohjelmaa mutta jos nyt vaikka tätä kesää katsellaan, niin viikot ovat menneet jotakuinkin näin: yöllä nukutaan, päivällä tai illalla harrastetaan. Maanantaina on nyt kesän ajan ollut rally-tokopäivä, tiistaina lenkki pelloilla, keskiviikkona agilitypäivä, keskiviikkona tai torstaina lisäksi vepe, perjantaina huilipäivä (pitää sisällään vapaata liikuntaa metsässä) ja mahdolliset omatoimitreenit, lauantaina tai sunnuntaina tai molempina kisat, ja tietenkin vapaata lenkkeilyä metsässä. Jossain välissä on sitten ollut esim. jäsenkorjaajaa, fysioterapiaa Ykälle ja sen sellaista. 
 

7. Mitä lajia et olisi valmis harrastamaan koirasi kanssa?

Tällä hetkellä ehdottomasti enemmän aikaavievät maastolajit, esim. haku tai vaikka joku raunio, puhtaasti siis ajankäytön vuoksi. Mä luulen myös että suojeluharrastajaksi musta ei olisi, en vaan kertakaikkiaan ole niin kurinalainen henkilö. Ja canicross, oon liian laiska enkä jaksa juosta niin paljoa... :D 


8. Minkä rotuinen koira sinulla olisi jos ei nykyinen?

Enpäs vielä laitakaan rotua tähän, mutta ensi kesänä toivottavasti erirotuinen pentu liittyy meidän porukkaan, mikäli kaikki menee niinkuin pitää. Rotu kuitenkin siis vaihtuu, mutta rodun paljastan vasta myöhemmin. ;) Sen verran voin tosin paljastaa että kyseessä ei ole se unelmien irlis vielä tälläkään kertaa... 

9. Millainen on hyvä kasvattaja: millaiselta ostat koirasi?

Ah, lempipaasausaiheeni. Hyvä kasvattaja tuntee rotunsa ja kasvattaa tasapuolisesti järjellä ja tunteella. Hyvä kasvattaja jalostaa rotua paremmaksi, eikä vaan teetä pentuja omilla koirillaan vain "koska mä haluan". 
Se taas tarkoittaa sitä että jalostuskoirat sekä niiden suvut on tutkittu terveyden, luonteen kuin mahdollisten käyttöominaisuuksienkin puolesta. Ja kun sitä täydellistä koiraa ei kuitenkaan ole olemassa, on pohdittu riskit, uhat ja mahdollisuudet, vahvuudet ja heikkoudet, punnittu niitä keskenään ja jos koira on siltikin jalostusmateriaalia, etsitään sille pariksi koira, joka täydentää sen heikkouksia. Jonka jälkeen toivotaan parasta.

Hyvä kasvattaja tajuaa myös jättää jonkun koiran pois jalostuksesta jos heikkouksia on liikaa tai ne ovat liian suuret eikä käytä sitä vaan siksi "kun se kuitenkin on jostain ulkomailta tänne jalostuskäyttöön haettu".
Hyvä kasvattaja ei myöskään teetä jollain koiralla liutaa pentuja putkeen, vaan malttaa odottaa että edellisillä pennuilla on sen verran ikää että niitä voidaan jo tutkia ja katsoa mitä hänen jalostuskoiransa ovat jälkeensä jättäneet. Ja kun sitä vikaa jossain vaiheessa löytyy hänen kasvateistaan (näin varmasti käy jokaisella kasvattajalle jossain vaiheessa) hyvä kasvattaja ei salaile vikaa vaan kertoo siitä avoimesti ja on halukas ottamaan selvää mistä vika mahdollisesti juuri sille yksilölle on tullut.

Hyvä kasvattaja myös ottaa selvää minne on pentujaan myymässä ja tekee parhaansa jotta pystyy takaamaan niille hyvät, onnelliset kodit joissa niillä on mahdollisuus päästä harrastuksiin tai rodunomaiseen käyttöön muuten. En pidä hyvänä kasvattajana ihmistä joka myy esim. hirvikoiran tai malinoisin pelkäksi seurakoiraksi.
Siinä kai pääpiirteet noin niinkuin lyhyesti, ja tuollaiselta mainitsemani mukaiselta "hyvältä kasvattajalta" myös minä aion koirani ottaa.


10. Mitä harrastaisit, jos ei olisi koiria?

Hevosia, tietenkin.

11. Koirasi terveydentila?

Vinski on kaikinpuolin hyvävointinen ja terve (kuvattu viimeksi ennen joulua) ja Ykä sairastaa sitten senkin edestä. Ykän sairauksista löytyy aika paljon tekstiä pitkin blogia.

Siinäpä meikäläisen vastaukset, aika pitkällisesti lopulta innostuin kirjoittamaan. :) Ja ketä sitten haastan mukaan Liebster Awardin hengessä? Mä luen kyllä blogeja mutta näin yhtäkkiä ei tulekaan mieleen ihan hirmuisesti niitä joissa olisi alle 200 seuraajaa. Kaikista sitä ei edes näe, joten itse olen nyt heittänyt haasteet sen perusteella, mitä blogi itse ilmoittaa tai lukijoinaan näyttää.
Haaste lähtee siis näille blogeille, joita itse seurailen:

Mudinaattorien elämää
Valkkari tuli taloon!
Team Ällät
Kaikenkarvaiset 
Valkoiset paimenet
Living with White
Jepi & Toivo 
Valkoista arkea

Ei näitä ihan yhtätoista tullut kasaan, vaan muutamaa vajaaksi siis jäätiin, mutta eiköhän tällä alkuun pääse! Viimeisin haastettu, Valkoista arkea, saattaa olla niillä rajoilla että ylittyykö tuo seuraajien määrä mutta blogi näyttää jäsenikseen (ainakin meikäläiselle) sen 133 eli rohkenin haastaa senkin mukaan.

Ja sitten kysymykset bloggaajille (Teitsin tavoin jouduin toteamaan että tässähän pitää ihan todella miettiä), näitä sain kasattua kaikki 11 kpl. Kysymykset liittyvät koiriin tavalla tai toisella, sillä kaikki mukaan haastamani blogit ovat koira-aiheisia. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa haasteen vastaan ja vastaa kysymyksiini.

11 kysymystä bloggaajille:

1. Varhaisin koiramuistosi?
2. Oletko koskaan joutunut oikeasti koiran puremaksi? Missä tilanteessa?
3. Mikä hetki koiraharrastuksissa on ollut sinulle tähän mennessä se ikimuistoisin ja parhaimman onnistumisen fiiliksen tarjonnut hetki? Miksi juuri se?
4. Loppuvuoden tavoitteesi koiraharrastuksen parissa?
5. Jos voisit palata koirasi pentuaikaan tai harrastusuran alkuun, mitä tekisit toisin?
6. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi ja miksi päädyit juuri siihen?
7. Kerro joku koiriin liittyvä unelmasi? Haluatko kenties kasvattajaksi, arvokisoihin vai ammatin koirien parista?
8. Haaverotusi, jota et kuitenkaan luultavasti koskaan tule hankkimaan? Miksi?
9. Montako koiraa talossa on maksimi?
10. Tunnustuksen paikka! Mitä koiriin liittyvää asiaa välillä laiskuuttasi/saamattomuuttasi/muistamattomuuttasi laiminlyöt? Vai lipsutko jostain arkisesta tavasta tai säännöstä ihan huomaamattasi?
11. Koiriesi nimet ja tarinat nimien takana?

Siitä, antaa mennä!