Paljon Onnea Vinski!

Jälkeenpäin tarkasteltuna aika on suorastaan lentänyt. Tänään rakas, maailman paras Vinski viettää 7-vuotissynttäreitä ja minä pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin ja toivon että saadaan kulkea vielä toinen samanlainen matka yhdessä. Toiveissa voi olla jopa jotain perää, mikäli kaikki kerrankin menisi niinkuin elokuvissa - Vinskin isoäiti Gara eli 14-vuotiaaksi.

Vinski on kaikkea sitä mitä minä koiralta toivoinkin. Sen voi ottaa mukaan minne vaan, sen kanssa oon saanut koittaa ihan jokaista harrastusta jota oon vain halunnut (ei oo koskaan jäänyt koirasta kiinni!) ja valtavasta energiamäärästään ja moottoristaan huolimatta Vinski on arjessa maailman helpoin, luotettavin ja vaivattomin kaveri, ja välillä musta tuntuu että se lukee mun ajatuksia.

Päivääkään en vaihtaisi pois meidän yhteisestä matkasta! Tähän Vinskin synttäreiden kunniaksi pieni kuvakavalkadi matkan varrelta.

 Tästä yhteinen matkamme alkoi vuosia sitten :)

Vauva-Vinski ja "krapulakatse" <3

Leikkimässä ja talonvahtina, ikää reipas 3kk.

Ensimmäinen joulu.

Ensimmäinen kevät, iso poika jo!

Ja kaunis.

Lapsuudenkaveri Ramses.

Ykä liittyi porukkaan 2010.

"Serkkujen" kanssa. Mummo tykkää kun lapsenlapset tulee koirineen kylään... :D  

7 vuotta Vinskiä.<3

Liebster Award

Ihka ensimmäistä kertaa minulle heitettiin blogihaaste, ja pakkohan tähän on tarttua. Kyseessä on Liebster award, jonka ideana on saada näkyvyyttä uusille ja tuoreille blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Haaste kulkee siis bloggaajalta toiselle.

Meille tämän haasteen heitti Eigen Elämää -blogin Teitsi, joka kirjoittelee blogissaan kahden saksanpaimenkoiranartun, Martan ja Hertan treenikuulumisia ja vähän muutakin. Kiitos haasteesta Teitsi! Haasteen säännöt löytyvät tuosta alapuolelta, näillä siis mennään.

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Ja sitten mennäänkin Teitsin esittämiin kysymyksiin;

Kysymykset haastetuille:

1. Miksi juuri tuo rotu?

Valkoinenpaimenkoira minulle tuli aikanaan siksi että halusin monipuolisen, "koirankokoisen", liioittelemattoman näköisen, pystykorvaisen, "peruskoiran" mallisen harrastuskoiran, jolla on palveluskoiraoikeudet siltä varalta että innostun pk-lajeista enemmänkin. 
Pk-roduissahan on mistä valita, mutta tuo ulkonäkövaatimus rajasi valittavaksi oikeastaan hollanninpaimenkoiran, malinoisin sekä valkkarin. Holsku tuntui rotuna tosi vieraalta joten jätin sen pois laskuista, ja malinoisin taas arvelin olevan minulle liian "äkäistä" mallia, joten valkkari se siis oli. 
Tässä vaiheessa myönnän että vastoin noita kaikkia aiempia juuri kertomiani "ehtoja" kakkosvaihtoehtona roikkui pitkään minun ikuinen unelmarotuni, irlanninsusikoira, mutta se jäi lopulta valkkarin varjoon kun harrastusmahdollisuudet veivät voiton. Ja en siis väitä etteikö irliksellä voisi harrastaa mutta varmaan monipuolisemmat mahdollisuudet on kumminkin valkkarilla. Myöskin rodun terveystilanne sekä lyhytikäisyys kauhistuttivat, mutta ainahan sitä saa haaveilla...
Valkkareitahan niihin aikoihin kun Vinski on meille tullut (2008) pidettiin yleisesti ihan päävikaisina ja hermoheikkoina, mutta niin vain kaksi ihan täyspäistä kaveria olen löytänyt itselleni. 
 

2. Miten huolehdit koirasi lihaksiston hyvinvoinnista?

Hyväkuntoinen lihaksisto on harrastuskoiralle ihan äärimmäisen tärkeä, ja sitä se on myös pahasti luustovaivaiselle Ykälle, joka tarvitsee lihasten vahvaa tukea rikkinäisen luustonsa avuksi pystyäkseen normaalielämään. Monipuolinen liikunta on omiaan huolehtimaan hyvästä lihaskunnosta.
Koirani harrastavat monipuolisesti tokoa, rally-tokoa, vepeä sekä agilityä joten jokainen laji kehittää lihaksia erilailla (tässä kohtaa mainitsen että Ykän versiot noista ovat aina sovellettuja sen kunnon mukaan ja esim. agility tarkoittaa sille lähinnä tasapainoharjoittelua ja jumppaa ja vepetreenien aikana se käy vaan tavallisesti uimassa). Voin vaan kuvitella miltä pelkkää tokoa tekevän, ikuisesti ohjaajan vasemmalla puolella pää kenossa töpöttävän koiran lihaksisto tuntuu! 

Harrastusten lisäksi teemme koirien kanssa pitkiä lenkkejä metsässä jolloin ne saavat vapaasti liikkua epätasaisessa maastossa haluamaansa tahtia ja näin käyttää koko kroppaansa monipuolisesti. Vinskin kanssa käymme lisäksi juoksemassa hihnan kanssa, joko niin että minä itse juoksen myös tai että Vinski juoksee fillarin vieressä pitkää, rentoa ravia. Pitkä raviliike avaa lihaksia hyvin.

Käymme myös säännöllisesti perinteisellä jäsenkorjaajalla, jonka taitoihin uskon kuin kallioon. Jäsenkorjauksessa huolehditaan lihasten lisäksi sidekudokset ja jänteet kuntoon, sillä vahvakin lihas on ihan onneton jos joku jänne kiristää sitä inhottavasti. 
Hierojalla käymme paljon satunnaisemmin, mutta itse hieron usein Ykää "kotikonstein" jonkin verran. Näiden lisäksi käytössä ovat jos jonkinmoiset Back On Trackit, kauratyynyt, laserit ja akupunktiot, etenkin monenlaisista vaivoista kärsivän Ykän kohdalla.
 

3. Koirasi hyvät puolet?

Hyvänä puolena molemmissa pidän arjen helppoutta. Molemmat ovat sellaisia kuin koirien pitääkin; sisäsiistejä, eivät kärsi eroahdistuksesta ihmisiä tai toisiaan kohtaan, eivät tuhoa paikkoja, pojilla on rautaiset vatsat, ne syövät ruokansa nirsoilematta, eivät räkytä turhille kerrostalossa, kulkevat mukisematta liukkailla rappusilla ja hississä, eivät tappele keskenään tai pelkää mitään, vaan esim. uudenvuoden raketit saavat niiden mielestä paukkua ihan vapaasti niin paljon kuin lystäävät. Arvostan myös meidän keskinäistä luottamussuhdetta - tiedän että mun koirat menevät ihan minne vaan läpi tulen ja jään jos mä pyydän, sellaista paikkaa ei olekaan jonne en niitä saa pyytämällä menemään.

Ja molemmista erikseen vielä vähän, aloittaen Vinskistä. 
Se on mun elämäni koira. Arvostan valtavasti sen loputonta, voimakasta moottoria, iloista mieltä ja tahtoa sekä sinnikkyyttä selvitä vaikeistakin tehtävistä. Vinski on myös tosi älykäs ja oppii valtavan nopeasti, usein kylläkin niin että tulen opettaneeksi sille tarkoittamani asian lisäksi liudan muita, jotka se oppii siinä ohella kun olen sortunut liikaan kaavamaisuuteen. 
Arvostan myös Vinskin itsevarmuutta. Muiden koirien keskellä se ottaa paikkansa pomona vailla pienintäkään epävarmuutta ja ihmiset se kohtaa valtavalla riemulla ja rakkaudella. Vinskin voi ottaa mukaan ihan minne tahansa vailla huolenhäivää, se pärjää kyllä ja sen kanssa pärjää kyllä. Vinski on mahdollistanut mulle kaikkien haluamieni harrastusten kokeilemisen, koskaan ei oo jäänyt koirasta kiinni vaan ohjaajasta. Vinski on myös tosi kaunis ja sen katseessa asuu viisaus.

Ja Ykä. Se on lempeä, iloinen ja sen sydän on puhdasta kultaa. Siinä missä Vinski on itsevarma ja itsenäinen, välillä tuntuu että mun kanssa samanvertainen, Ykä taas tuntuu palvovan maata mun jalkojen alla, se on mammanpoika, mutta toisaalta tämä on valtavan hyvä asia. Nimittäin kun me tehdään yhdessä jotain, se keskittyy vain muhun ja mun kanssa tekemiseen ja sitä on melko vaikea häiritä mitenkään.
Ykä on myös antanut mulle mahdollisuuden koittaa näyttelyharrastusta, ainut johon Vinski ei ole pallipuolisuutensa vuoksi pystynyt, ja Ykän kanssa sainkin kokea ne toivomani voitonhetket kehässä! Nyt on sekin tie kuljettu ja hyvillä mielin saan muistella niitä hetkiä kun Ykän kanssa saatiin kehässä liitää. 
Ykä on myös ihan mahtavasti sopeutunut niihin rajoituksiin joita sen elämään on sairastamisen myötä tullut ja oppinut hienosti uusia juttuja jotka ovat olleet välttämättömyyksiä jotta sairauksien kanssa voidaan elää. Taitava, reipas Ykä!
 

4. Koirasi huonot puolet?

Yksi yhteinen huono puoli näissä on. Karva. Sitä on joka paikka täynnä ja enpä osaa edes kuvitella siistiä kotia enää. Mutta tämä on ollut tiedossa jo koiraa ottaessa ja itsepä olen tieni valinnut. :D
Ykän huonot puolet liittyvät sairasteluun, sen ylläpito on kallista, välillä hankalaa ja stressaavaa sekä melkoista tasapainoilua hyvän ja huonon välillä. 
Vinskin hyvä ja huono puoli taas on vähän liian nopeasti kierroksille nouseva luonteenlaatu, se kun tuppaa välillä innostumaan aivan liikaa asioista joiden kohdalla ei olisi ihan niin tarpeellista vetää kierroksia kattoon. Niin ja toinen ikuinen murheenkryyni, omituinen karvanlaatu, joka näköjään pysyy kurissa vaan ajelemalla karvan silloin tällöin. 
 

5. Millaisiin koulutusongelmiin olet koirasi kanssa törmännyt?

Koulutusongelmia olen kohdannut lähinnä Vinskin kanssa, Ykä kun on melko looginen putkiaivo kaikin puolin ja suorittaa orjallisesti sille ohjeistettua tehtävää jos tiedossa on ruokapalkka. 
Vinskin kohdalla ongelmat liittyvät neljään asiaan; sen nanosekunnissa tappiin asti pomppaavaan viretilaan, sen äärimmäisen nopeaan oppimiskykyyn ja ennakointiin, helppoon palkkautuvuuteen sekä haluun tarjota mulle jatkuvalla syötöllä jotakin. 
Vinski on siis hätähousu, kaikki pitää tapahtua heti ja mieluiten nanosekunnin puolikkaassa, tai sillä keittää välittömästi ja kaasu hirttää kiinni.

Kiihtymyksensä se pirulainen on oppinut jäätävän sohlaamisen lisäksi ilmaisemaan haukkumalla joka tuottaa aivan valtavia haasteita etenkin lajeissa, joissa pitäisi olla suhteellisen hiljaa suorituksen aikana. Tämän kanssa on taikinoitu vuosikaudet, ja Vinskin valtavan nerokkaaseen oppimiskykyyn yhdistettynä asia on vielä vaikeampi, se kun pystyy nykyisen tekemään melko tasaisia suorituksia karjuen koko ajan täysin palkein. 
Hyväksi tulee kun harjoittelee, näköjään. 
Eli mun mielikuvitus on jatkuvasti koetuksella kun koitan keksiä millä saan sen hiljaiseksi ja nyt vihdoin kaukosäätimen painalluksesta tärisevä panta on antanut hiukan toivoa ja hiljaisuutta treeneihimme. Mitä olen oppinut? No sen että Vinski pystyy itse asiassa vallan mainiosti tekemään myös hiljaa töitä, se vaan on oppinut karjumaan samalla.

Helppo palkkautuvuus aiheuttaa myös ongelmia, lähinnä agilityssä ja vepessä. Vinski kun saattaa palkkautua jo pelkästä liikkeestä ja siksi liikkeen suuntaaminen johonkin haluttuun suuntaan on välillä haastavaa. Miksi juosta/uida palkalle kun on vähintään yhtä kivaa ylipäätään juosta tai uida vaikka rinkiä? Miksi pysähtyä kontaktille jonkun palkan takia kun vähintään yhtä kivaa on päästää täysiä yli?

Ennakointi on tokon puolella ollut tosi hankalaa, etenkin perusasennon kohdalla kun koira lukee mun kasvoilta pienimmätkin kulmakarvan liikahdukset. Ja tähän kun yhdistetään se että Vinski on kova poika tarjoamaan osaamiaan juttuja, se koittaa onneaan usein, ja jo pelkkä huomio multa tai liikkeen purkaminen on helposti palkkautuvan koiran mielestä ihan superkivaa niin työskentely on haastavaa. Varsinkin kun kierrokset sitten nousee tappiin ja volat kaakkoon niin taas mennään. No, ainakin oon oppinut tosi paljon!
 

6. Koirasi viikko-ohjelma, mitä koirasi viikko pitää sisällään?

Meillä ei oo mitään vakituista viikko-ohjelmaa mutta jos nyt vaikka tätä kesää katsellaan, niin viikot ovat menneet jotakuinkin näin: yöllä nukutaan, päivällä tai illalla harrastetaan. Maanantaina on nyt kesän ajan ollut rally-tokopäivä, tiistaina lenkki pelloilla, keskiviikkona agilitypäivä, keskiviikkona tai torstaina lisäksi vepe, perjantaina huilipäivä (pitää sisällään vapaata liikuntaa metsässä) ja mahdolliset omatoimitreenit, lauantaina tai sunnuntaina tai molempina kisat, ja tietenkin vapaata lenkkeilyä metsässä. Jossain välissä on sitten ollut esim. jäsenkorjaajaa, fysioterapiaa Ykälle ja sen sellaista. 
 

7. Mitä lajia et olisi valmis harrastamaan koirasi kanssa?

Tällä hetkellä ehdottomasti enemmän aikaavievät maastolajit, esim. haku tai vaikka joku raunio, puhtaasti siis ajankäytön vuoksi. Mä luulen myös että suojeluharrastajaksi musta ei olisi, en vaan kertakaikkiaan ole niin kurinalainen henkilö. Ja canicross, oon liian laiska enkä jaksa juosta niin paljoa... :D 


8. Minkä rotuinen koira sinulla olisi jos ei nykyinen?

Enpäs vielä laitakaan rotua tähän, mutta ensi kesänä toivottavasti erirotuinen pentu liittyy meidän porukkaan, mikäli kaikki menee niinkuin pitää. Rotu kuitenkin siis vaihtuu, mutta rodun paljastan vasta myöhemmin. ;) Sen verran voin tosin paljastaa että kyseessä ei ole se unelmien irlis vielä tälläkään kertaa... 

9. Millainen on hyvä kasvattaja: millaiselta ostat koirasi?

Ah, lempipaasausaiheeni. Hyvä kasvattaja tuntee rotunsa ja kasvattaa tasapuolisesti järjellä ja tunteella. Hyvä kasvattaja jalostaa rotua paremmaksi, eikä vaan teetä pentuja omilla koirillaan vain "koska mä haluan". 
Se taas tarkoittaa sitä että jalostuskoirat sekä niiden suvut on tutkittu terveyden, luonteen kuin mahdollisten käyttöominaisuuksienkin puolesta. Ja kun sitä täydellistä koiraa ei kuitenkaan ole olemassa, on pohdittu riskit, uhat ja mahdollisuudet, vahvuudet ja heikkoudet, punnittu niitä keskenään ja jos koira on siltikin jalostusmateriaalia, etsitään sille pariksi koira, joka täydentää sen heikkouksia. Jonka jälkeen toivotaan parasta.

Hyvä kasvattaja tajuaa myös jättää jonkun koiran pois jalostuksesta jos heikkouksia on liikaa tai ne ovat liian suuret eikä käytä sitä vaan siksi "kun se kuitenkin on jostain ulkomailta tänne jalostuskäyttöön haettu".
Hyvä kasvattaja ei myöskään teetä jollain koiralla liutaa pentuja putkeen, vaan malttaa odottaa että edellisillä pennuilla on sen verran ikää että niitä voidaan jo tutkia ja katsoa mitä hänen jalostuskoiransa ovat jälkeensä jättäneet. Ja kun sitä vikaa jossain vaiheessa löytyy hänen kasvateistaan (näin varmasti käy jokaisella kasvattajalle jossain vaiheessa) hyvä kasvattaja ei salaile vikaa vaan kertoo siitä avoimesti ja on halukas ottamaan selvää mistä vika mahdollisesti juuri sille yksilölle on tullut.

Hyvä kasvattaja myös ottaa selvää minne on pentujaan myymässä ja tekee parhaansa jotta pystyy takaamaan niille hyvät, onnelliset kodit joissa niillä on mahdollisuus päästä harrastuksiin tai rodunomaiseen käyttöön muuten. En pidä hyvänä kasvattajana ihmistä joka myy esim. hirvikoiran tai malinoisin pelkäksi seurakoiraksi.
Siinä kai pääpiirteet noin niinkuin lyhyesti, ja tuollaiselta mainitsemani mukaiselta "hyvältä kasvattajalta" myös minä aion koirani ottaa.


10. Mitä harrastaisit, jos ei olisi koiria?

Hevosia, tietenkin.

11. Koirasi terveydentila?

Vinski on kaikinpuolin hyvävointinen ja terve (kuvattu viimeksi ennen joulua) ja Ykä sairastaa sitten senkin edestä. Ykän sairauksista löytyy aika paljon tekstiä pitkin blogia.

Siinäpä meikäläisen vastaukset, aika pitkällisesti lopulta innostuin kirjoittamaan. :) Ja ketä sitten haastan mukaan Liebster Awardin hengessä? Mä luen kyllä blogeja mutta näin yhtäkkiä ei tulekaan mieleen ihan hirmuisesti niitä joissa olisi alle 200 seuraajaa. Kaikista sitä ei edes näe, joten itse olen nyt heittänyt haasteet sen perusteella, mitä blogi itse ilmoittaa tai lukijoinaan näyttää.
Haaste lähtee siis näille blogeille, joita itse seurailen:

Mudinaattorien elämää
Valkkari tuli taloon!
Team Ällät
Kaikenkarvaiset 
Valkoiset paimenet
Living with White
Jepi & Toivo 
Valkoista arkea

Ei näitä ihan yhtätoista tullut kasaan, vaan muutamaa vajaaksi siis jäätiin, mutta eiköhän tällä alkuun pääse! Viimeisin haastettu, Valkoista arkea, saattaa olla niillä rajoilla että ylittyykö tuo seuraajien määrä mutta blogi näyttää jäsenikseen (ainakin meikäläiselle) sen 133 eli rohkenin haastaa senkin mukaan.

Ja sitten kysymykset bloggaajille (Teitsin tavoin jouduin toteamaan että tässähän pitää ihan todella miettiä), näitä sain kasattua kaikki 11 kpl. Kysymykset liittyvät koiriin tavalla tai toisella, sillä kaikki mukaan haastamani blogit ovat koira-aiheisia. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa haasteen vastaan ja vastaa kysymyksiini.

11 kysymystä bloggaajille:

1. Varhaisin koiramuistosi?
2. Oletko koskaan joutunut oikeasti koiran puremaksi? Missä tilanteessa?
3. Mikä hetki koiraharrastuksissa on ollut sinulle tähän mennessä se ikimuistoisin ja parhaimman onnistumisen fiiliksen tarjonnut hetki? Miksi juuri se?
4. Loppuvuoden tavoitteesi koiraharrastuksen parissa?
5. Jos voisit palata koirasi pentuaikaan tai harrastusuran alkuun, mitä tekisit toisin?
6. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi ja miksi päädyit juuri siihen?
7. Kerro joku koiriin liittyvä unelmasi? Haluatko kenties kasvattajaksi, arvokisoihin vai ammatin koirien parista?
8. Haaverotusi, jota et kuitenkaan luultavasti koskaan tule hankkimaan? Miksi?
9. Montako koiraa talossa on maksimi?
10. Tunnustuksen paikka! Mitä koiriin liittyvää asiaa välillä laiskuuttasi/saamattomuuttasi/muistamattomuuttasi laiminlyöt? Vai lipsutko jostain arkisesta tavasta tai säännöstä ihan huomaamattasi?
11. Koiriesi nimet ja tarinat nimien takana?

Siitä, antaa mennä!

Ihana kisakesä!

Taas on lipsahtanut turhan kauan edellisestä blogitekstistä. Tai itse asiassa, tässä välissä olen kyllä yhden taiteillut mutta se on vielä julkaisematta kun kuvat puuttuu. Mä oon ollut muka jotenkin niin kiireinen etten oo saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään mutta nyt halusin kirjoittaa tännekin mun ja Vinskin ihanasta kisakesästä!

Mehän ollaan siis aina harrastettu sitä sun tätä mutta oon ollut tosi huono kisaamaan. Ensinnäkin, inhoan ja jännitän kisatilanteita ihan hulluna (hassua, koska pidän esiintymisestä silti) ja toiseksi, en oo vaan (se perinteinen syy) saanut aikaiseksi. Olen kuitenkin joutunut toteamaan että se kokemus ei kartu eikä jännitys katoa minnekään ellen vaan yksinkertaisesti mene sinne kisoihin, meni syteen tai saveen. Ja me ollaan menty Vinskin kanssa tänä kesänä, ollaan kisattu rally-tokossa, agissa ja vepessä, kahdessa ensin mainitussa useampaan kertaan. Silloin kun ei ole ollut virallisia kokeita ollaan käyty epiksissä, ja pikkuhiljaa käy niin että en enää menetä yöuniani montaa viikkoa etukäteen (muutenhan en olisi nukkunut ollenkaan koko kesänä) vaan alan suhtautua asiaan vähän rutiininomaisemmin. :) Sen lisäksi että kokemusta ja oppia on karttunut, meillä on ollut ihan superkivaa! Kotiin tullaan aina rättiväsyneinä ja Vinskillä kieli kynsissä, yleensä uimarannan kautta.
Ollaan pärjätty ja ei pärjätty, ollaan saatu tuloksia ja jääty saamatta, mutta yhdessä ollaan tehty ja meistä on tullut tosi hyvä tiimi!

Viime viikonloppuna kisattiin agissa kolmella radalla, edellisviikonloppuna saatiin rally-tokokisoissa tulos 94/100 ja enää siis ollaan yhtä tulosta vaille avoimessa luokassa. Agit ei menneet ihan niin putkeen, hyllytettiin normaalisti kontakteille, mutta hyppyradalla nolliteltiin ja saatiin kuin saatiinkin meidän ihan ensimmäinen luva. Jiihaa!

Kisaepäonnistumisista huolimatta (kontaktien suhteen siis) olen jotenkin onnistunut raapimaan kasaan ihan uudenlaisen treeni-innon kontakteille ja Heidin avustuksella niitä onkin innokkaasti hinkattu hiukan erilaisella lähestymistavalla kuin ennen, keskittyen Vinskin katseeseen ja sen suuntaan. Katsotaan mitä tästä tulee!

Koska mulla ei ole kisakuvia laittaa, tungen tähän tunnelmaa tuomaan ihanan kesäisiä kuvia joita kävin yhtenä iltana agitreenien jälkeen napsimassa. Ihanat pojat! <3

 

Totaaliturhautuminen

Käytiin sitten lauantaina kotihallilla maksullisissa rally-tokoharjoituksissa. Jotkut sanovat näitä kokeiksi, mutta meille oli tuloksesta päätellen vain virallinen harjoitus.
Ei siis saatu tulosta - kiitos rakkaan kisakaverini Vinskin suorittamien äänitehosteiden.. Ääntelystä ansaitsimme -33 pistettä. Muuten olisi tullut ihan kiva tulos, 84 pistettä. Loput virheet oli ohjaajan huolimattomuudesta johtuvia.

Tästä siis turhauduin ihan älyttömästi taas, miten tämä taas otti näin takapakkia? Vinskillähän on vuosikaudet ollut sellainen "vika" että se pirulainen kiihtyessään, kyllästyessään, vaatiessaan tai turhautuessaan alkaa haukkua. Siis aina treeneissä, ei koskaan kotona tai missään muuallakaan.
Viime kokeessa Vinski meni hienosti ja haukahti vain muutaman kerran ja siksi nytkin lähdin niin itsevarmalla fiiliksellä kokeeseen. Kyllä se sujuu ja vielä kotihallissa! Treeneissä on viime kuukaudet mennyt tosi hyvin, Vinski on ollut ihmeellisen hiljaa, välillä ollenkaan haukkumatta ja tosi mahtavasti. Oon ollut tyytyväinen ja täynnä itseluottamusta, kun on mennyt niin hyvin...

Kunnes viime keskiviikkona agilityn tekniikkatreeneissä se taas laittoi yhtäkkiä mökävaihteen päälle ja karjui niin että korvassa tinnitti vielä seuraavana päivänäkin.
Kouluttajamme Anne joutui toistamaan joka asian moneen kertaan kun ei kerta kaikkiaan kuullut ja en vaan saanut koiraa olemaan hiljaa sen aikaa että koitan ohjauksia Annen opastamana. Aikataulu oli sen verran tiukka ja valmiiksi myöhässä etten voinut koiraa joka välissä kuskata autoonkaan.
Ja nyt lauantaina, muutama päivä huutoraivareiden jälkeen oli sitten samassa hallissa ja vieläpä samalla kentällä rally-tokokoe, niin voitte vaan arvata että Vinski haukkui koko suorituksen. Ihan sellaista tasaista "kunhan tässä karjun ja mitä säkin siinä jäykistelet"-haukkua.
Ärsyttää, turhauttaa ja epätoivo iskee. Miksi minä en saa koiraa pysymään hiljaa?

Etenkin jos mä keskityn kovasti, jännitän tms. niin silloin huuto alkaa varmasti. Ehkä ne äänet siis tulee osittain mun pään sisältä, Vinski vaan kanavoi ne? Mene ja tiedä, mutta mä en anna periksi, sillä me ollaan kaikesta huolimatta edistytty. Se haukkuminen saa luvan loppua, vaikka siihen menis toiset 5 vuotta! Asiaa vaikeuttaa tietysti se, että tämä sankari on oppinut haukkumaan tehdessään. Siis enää se ei pelkästään huuda, vaan tekee ja huutaa näköjään. Toki karjuminen tietenkin vie tehot sen  tekemisestä mutta parhaimmillaan seuraa hienosti yms. haukkuen samalla. Mutta se loppuu, lupaan itselleni sen verran. Oon päättänyt!
Niin ja lauantainen suorituksemme on videoitu, ja laitan sen tänne kunhan saan vaan materiaalin Heidin kamerasta...

 Rata oli kumminkin kiva :)

"Hau hau hau hau..." miettii Vinski.

Vepekokeessa

Jep, käytiin sitten vepekokeessa. Yhtäkkiä noin vaan edellisenä iltana klo 22.30 saatiin tieto että meillä on paikka kokeeseen la 11.7. Sinne vaan ja lahjattomat treenaa. Eipä tästä hirmuisesti ole kertomista, mutta laitan nyt lyhyesti kumminkin. Tulosta ei saatu, meillä oli pisteitä 64 eli pisteestä jäi kiinni.
Veneestä hyppy kosahti sinne 30m poijulle, Vinski jäi tappamaan sitä sinne. Ja minä käytin käskyjä runsaanlaisesti karjuessani koiraa irti siitä poijusta. Onneksi ei näyttänyt kuitenkaan niin hurjalta kuin sovessa ja tällä kertaa en joutunut pelkäämään että Vinski oikeasti hukkuu poijua repiessään. Tässä videomatskua aiheesta, kuten näette nii poiju on pop...

Toisena liikkeenä vienti, jonka sössimme täydellisesti. Vinski jäi omimaan ja tappamaan lelua, vaikka olin ajatellut että en ota omaa superihanaa lelua mukaan vaan vieraan ja kurjan, että ei omisi ja tappaisi lelua rannassa. P*skanmarjat. Vinski perseili kyllä täysin ja lopulta vein sen autoon jäähylle. Tätä vähän pelkäsinkin vaikka viimeiset pari kertaa on treeneissä tehnyt tosi hienoja vientejä.
Tässä perseily vielä videolla. Toimiin on ryhdytty ja vientiesine vaihdettu kovaan, tylsään, kelluvaan muoviseen noutokapulaan. Ekoissa treeneissä ko. vehkeen kanssa ei ollut omimisesta puhetta, ihan täydellisesti vei. Ensi kokeeseen se mukaan!

Veneenhaku sujuikin sitten ihan täydellisesti, yhdellä käskyllä ja ihan suoraan. Taitava ukko Vinski! Tosin veneen hakemisen jälkeen Vinski järjesti yleisölle pienen hupinumeron päättämällä ilmeisesti että vene pitää vetää aina telakalle asti ja kiskoi kumipaattia pitkin kaislikoita. Kun lopulta sain koiran irti veneestä se makasi kaislikossa ja kiskoi makuultaan venettä äristen samalla. :) Ainakin taisteluhalu ja tahtotila on kovat kaverilla. :D Alla vielä videomateriaalia.

Viimeisenä hukkuva, liike jonka Vinski on suorittanut viimeksi vuonna 2011, syystä että meillä ei ole olemassa kelluntapukua treeniporukassa. No, noin vain koko homma meni yhdellä käskyllä täydellisesti. Näin ollen, ei saatu tulosta vaan homma jäi pisteen vajaaksi johtuen siitä että olin uinnin aikana karjunut reippaasti koiraa irti poijusta ja vienti todella meni nollille, sääntöjen mukaan kun koiran pitäisi viedä esine veneeseen eikä suinkaan ohjaajan koiraa autoon. 64 pistettä siis saatiin sekä sitä legendaarista kokemusta... Mä olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen silti, sillä tuo ensimmäinen perseily poijun kanssa oli arvattavissa ja vienti taas oli tuollainen kokeiluluontoinen homma. Nyt kohti uusia haasteita! Loppuun näyte hukkuvan pelastamisesta, hienosti sujuu treenimäärään nähden.

Videoista isot kiitokset menee Freyan kotiväelle, Heidille ja Juusolle, jotka olivat fiksusti napanneet kameran kotoa mukaan ja keräsivät todisteet nauhalle. Apparina hääräsi Satu, kiitokset apparillekin!

Treenikuvia

Nyt kun olen viimeaikoina ollut niin mahdottoman ahkera kirjoittaja niin postaan tämän kerran perinteisesti hieman enemmän treenikuvia. Kuvien ottajana toimi Marika, jonka elämästä mudien parissa voit lukea klikkaamalla tästä.

Eli oltiinpa reippaasti perjantaina Marikan ja mutiaisten kanssa treenailemassa rally-tokoa ja tässä Marikan kivat kuvat meistä. :)

Takapää töissä!

 

Oikean puolen opettelua, tosi tarkkana! :D

 

Palkka :)

Ykän vuoro :)

Oikea tai vasen puoli, ei väliä, Ykältä onnistuu!

Ihania kuvia, kiitos Marika! :)

Ensi postaukseen lupaan ihan kirjoittaakin jotakin...

Kontaktimörköjä ja onnistuminen

No niin, eilen me startattiin ihan virallisesti. Pitkän tauon jälkeen, edellinenhän oli syyskuussa 2013, eli on tässä taukoa ollut näiden virallisten osalta. Tuloksena oli kymppi molemmilta radoilta.

Eka rata oli hyppäri ja virheet tuli heti alussa, ensimmäisen hypyn jälkeen oli samantien suorassa linjassa kepit, jonne Vinski tuli vähän turhan pitkällä laukalla niin että kaksi ekaa väliä sujui ja sitten ei mahtunut väliin enää, joten se katsoi parhaaksi jatkaa matkaa keppien vieressä. Työnsin koiran takaisin sinne väliin huonosti, siitä toinen vitonen. Tämän jälkeen ryhdistäydyin ja loppurata sujui hienosti, mitä nyt vähän ohjausyksikkö hidasteli ja odotteli ihan tarpeettomasti ja varmisteli ihan turhaan... Lisäksi ohjausyksikkö olisi voinut toiseksiviimeiselle esteelle kääntää koiransa paremmin. Aivopieru, ihan kuin ohjaisin sokeana siellä.

Toinen rata meni hyvin, mitä nyt ohjausyksikkö oli jälleen melko ulalla tapahtumista. Nimittäin heti alkusuoralla oli puomi ja olin varma etten saa Vinskiä koskemaan ylösmenoon, mutta tekemällä jonkun ihme kevätjuhlaliikkeen se onnistuikin, josta hämmästyin niin että ryssin sitten alasmenon kun annoin käskyni aivan liian myöhässä... Vinski sitten pokalla hyppäsi alastulokontaktin yli kun parempaa ohjeistusta ei tullut.
Ennen A:ta oli mutkaputki ja olin jo pääni sisällä niin kovasti siellä kontaktilla että heitin koiran "jonnekin putken suuntaan" (eli aivan utopistiseen suuntaan vähän sinne päin) ja vitonen tuli kun Vinski oli lähdössä jo putken takana olevalle hypylle. Silmät auki ja ohjaa karjuin sisäisesti itselleni.
A:n molemmat kontaktit onnistuivat kuitenkin ja alasmeno niin hyvin että hyvä kun en alkanut vollottaa onnesta siellä radalla. Loppu kirmailtiin sujuvasti maaliin kun niistä kontaktimöröistä oltiin selvitty. Kuinka iso henkinen mörkö voikaan olla eriväriseksi maalattu alue A:n tai puomin alussa/lopussa? Valtava näköjään, mutta selätettävissä.

Ja laitoin tuonne aiemmin tavoitteitakin, joten kerrataas vähän.
Kontaktit oli ykköstavoite, ne onnistuivat lukuunottamatta tuota yhtä jonka hämmästyksissäni ryssin. Mutta koira siis toimi, se on pääasia. Toinen ongelmakohta on lähtö. Sieltä Vinski kyllä hiipi tulemaan mutta pääasia ettei karannut radalle ennen aikojaan. Työstäminen jatkuu mutta alkaa jo vähän helpottaa kun koira tuntuu olevan ihan hanskassa nyt, ohjausyksikkö tarvitsee vaan tarkkuutta ettei lähtisi jokaisen aivopierun vietäväksi.

Kaikenkaikkiaan jäi valtavan hyvä mieli ja onnistunut fiilis! Ekalla radalla sijoitus 10/22 ja tokalla 6/23. Ilman mun aivopieruja oltaisiin oltu siis palkinnoilla tuolla tokalla radalla, ja tuon ekan radan keppialoituksenkin olisin voinut tehdä toisin. Enskerralla sitten ehkä!

 Sateenkaaren päästä löytyy kuulemma kultaa, arkussa yleensä. Nyt se istui siellä Back on Trackissa. Vanha, rakas ukkeli ja harrastuskumppani Vinski.<3

Tässä vielä jälkimmäisen radan ratapiirros, jonka nappasin Lagun facebook-ryhmästä. Tuo putki (6) ennen A:ta oli se, jossa heitin koiran jotenkin härösti putkesta ohi hyppyä (14) kohti kun olin niin kontaktitohinoissani..

Juuso ja Freya starttasivat myös ekaa kertaa eilen. On ollut jännää olla "koutsaamassa" näitä kahta, ne ovat suorastaan oivallinen parivaljakko! Juuso on kehittynyt valtavasti ohjaajana ja Freyaan on saatu kaivattua vauhtia, eilenkin se paineli tosi hyvää tahtia.
Harmittavat hyllyt tulivat kepeiltä, mutta muuten tämä aloitteleva kaksikko suoriutui hienosti! Freyaa tosin häiritsee kentän laidalla kuvaava omistajansa, joten tämä agimamma saa jatkossa poistua Freyan näkymättömiin radan laidalta ja videokuvaus pitää ulkoistaa jotenkin. Taidetaan valkonaamojen kanssa jatkaa näillä näkymin Vaasassa 8.-9.8.

Tässä vielä video jälkimmäiseltä radalta, jonka Heidi ystävällisesti kuvasi! Kiitos Heidi! Kuten näette, turhaa odottelua on mun osalta vielä, mutta siitä pyritään eroon. :)