Uusi vuosi ja uudet meiningit.

Uusi vuosi aluillaan ja vaikka mitä juttuja mielessä täksi vuodeksi!

Eilen saatiin avain agilityhallille ja voidaan käydä nyt siellä harjoittelemassa ihan itsenäisesti. Tänään tietenkin piti heti aamusta mennä ja olihan se kivaa. (: 

Tuli kyllä Satun neuvoja ikävä välillä, mutta kyllä me omin päinkin jotain osattiin. Molempien koirien kanssa opeteltiin keppejä ja tuntuu että ainakin Vinski alkoi olla vähän hajulla asian ytimestä. Ykä vaan meni sinne minne makupalakin... 

Lisäksi otettiin puomia molempien kanssa, Ykä tyynen rauhallisesti ja lunkisti, Vinski hieman varuillaan, mutta paremmin kuin ennen kuitenkin. Huomattavaa hyötyä on siis ilmeisesti ollut koirapuistossa toteutetussa "kuivaharjoittelussa" penkin päällä. :D Pitää jatkaa harjoittelua siellä, kun se kerran auttaa. Vinskin kanssa lopuksi hypittiinkin, koitin rakennella järkevän harjoituksen ja mentiin sitä muutamaan kertaan. Yritin kiinnittää huomiota omaan ohjaustyyliini, joka tällä hetkellä on puhdasta huitomista ja huutamista. Koira kuitenkin pomppi kiltisti niinkuin pitääkin. Ykä sai mennä renkaasta läpi kun se oli sattumalta mini-asennossa. Ja kyllä se Ykä olikin miestä kun noin vaan meni renkulasta läpi ja sai armottomat kehut ja herkut päälle. Halli taitaa olla sen lempipaikka tästä eteenpäin, kun siellä saa herkkuja! :)

Vuodenvaihde oltiin Tampereella ja vähän jännitti mitä Ykä miettii raketeista.. No, ei ilmeisesti yhtään mitään, ainakaan se ei vaivautunut reagoimaan niihin millään tavalla. Vinski ei myöskään välittänyt niistä pätkääkään. Iloinen yllätys oli kun kohdattiin vanhempieni pihapiirissä ihana 5 kuukauden ikäinen valkkarivauva Peto! :D Valloittava, iloinen kakara jota ei myöskään raketit vaivanneet pätkän vertaa. :) Uudenvuoden päivänä sekä sitä seuraavana päivänä pojat oli mulla tallilla mukana, kun kävin perinteisesti katsomassa vanhaa kunnon Paroni-ponia. Koirat sitten ottikin ilon irti käynnistä ja juoksi ja mellasti ihan hulluna, varsinkin kun ne saivat pari pientä rapsuttajaa ja lumikökönheittäjää paikalle. Pellolla oli lunta kylkiin asti mutta hyvin nuo pojat jaksoivat siellä möyriä ja vasta vanhempieni luona huomattiin että taisi olla aika väsyttävää menoa koirilla. Molemmat nukkuivat kuin tukit monta tuntia jälkeenpäin. :)

Näyttelyilmoittautumisia olen miettinyt kovasti, ja ensimmäisenä mennään Vaasaan huhtikuussa. Nyt kun vaan ilmoittautuminen aukeaisi, niin saisin Ykän heti tungettua mukaan ja olisi yksi muistettava asia vähemmän... Himottaisi myös lähteä Tampereelle toukokuussa, mutta katsotaan nyt...

Näyttelyistä tuli mieleen että mätsäreihin olisi mukava päästä pitkästä aikaa, mutta tuntuu että niitä ei näin talvisin oikein järjestetä.. Tekisi Ykälle hyvää päästä vähän harjoittelemaan "malttia" mätsäreihin, mutta eiköhän niitäkin keväämmällä viimeistään ala taas olla... 

Ja tulevana viikonloppuna on kivaa tiedossa, oli puhetta josko mentäisiin tapaamaan Ykän Miina-siskoa sekä toista valkkarineitiä, Vilmaa. Siinä taas poikia viedään kuin pässiä narussa, kun tytöt pääsevät vauhtiin. Veikkaan että senkin tapaamisen jälkeen meillä on kaksi hvyin väsynyttä koiraa kotona. :) Täytyy toivoa että olisi hyvä keli, niin voisi ottaa kameran mukaan ja napsia kuvia valkoisesta joukkiosta.

Ai niin, ja niistä Fionan pennuista - ne saatiin lopulta nimettyä! Pennuista tuli AliasTerminator, AfterEight, ApachePrincess ja AttackAmbition, näistä viimeisin jää Jonnalle itselleen Fionan ja Rikin kaveriksi.

Joulu 2010.

Onpa se aika taas mennyt. Mä oon varmaan maailman laiskin kirjoittaja, mutta nyt on kyllä ryhdistäydyttävä.

Joulua vietettiin tänä vuonna anoppilassa ja koiratkin oli tietenkin mukana. Ihmeenkin rauhallisesti joulu sujui, sillä anoppilan lk collie inhoaa meidän koiria, mutta ehkä se joulun kunniaksi antoi rauhan meidän pojille. :) Aattoaamuna lähdettiin kotoa anoppilaan ja perillä lähdinkin heti pellolle juoksuttamaan poikia. Vinski meni noin kahtasataa edellä ja Ykä perässä ympäri lumista peltoa. Meno kuulosti aivan jänisjahdilta, sillä Ykä aina haukkuu kimeästi kun se ei saa Vinskiä kiinni.

Sen jälkeen rauhoituttiin joulutouhuihin ja pojatkin sai pienet kinkkumaistiaiset. Lapsille tuli joulupukki ystäväni Jonnan luo ja mekin mentiin sitten lahjojen jakoon mukaan. Vinski ja Ykä joutuivat kuitenkin päivystämään autossa lahjojen jaon ajan, sillä Jonnan spk-narttu Fionalla on parhaillaan pentulaatikossa 4 aivan ihanaa pentua ja arvaatte varmaan missä allekirjoittanut istui kaiken aikaa... :D Pakko sanoa että on ne pennut vaan niin ihania. Joukossa oli 3 narttua ja  1 uros ja lahjojen jaon jälkeen hetki mietittiin nimiä näille kavereille... Muutama hyvä ehdotus keksittiinkin ja nyt tällä viikolla tulee siruttaja eli aika viime tinkaan jäi pentujen nimeäminen. Nimet kerron sitten myöhemmin kun Jonna lopulliset päätökset saa tehtyä.

Illalla kun päästiin takaisin kotiin, oli Vinskin ja Ykän vuoro avata omat pakettinsa. Ja sieltähän paljastui molemmille pojille omat savustetut, lihaisat luut, joita järsiessä jouluyö sujui mukavasti. :)

Muutama kuva pojista jouluaattona ja joulupäivänä. :)

Ja pian alkaakin uusi vuosi ja uudet suunnitelmat. Agility päästään aloittamaan nyt kunnolla sisähallissa heti tammikuun alussa, kun olen kerännyt tarvittavat työvelvoitepisteet ja oikeutettu avaimen hankkimiseen. Odotan innolla että päästään ekaa kertaa halliin koittamaan! Toki ekat kerrat joudun harjoittelemaan ilman osaavan ystäväni Satun apua, mutta eiköhän me keksitä keskenäänkin kivoja harjoituksia. Keppejä ainakin saan molempien kanssa harjoitella oikein työksi asti että saataisiin se sujumaan jonain kauniina päivänä.

Tokoillakin pitäisi... Mutta täällä on joulun aikoihinkin ollut pahimmillaan -32 pakkasta, niin jotenkin ei ole huvittanut lähteä ulos tokoilemaan.  Mutta nyt kun alkaa pakkaset hellittää, aion tehdä parannuksen siinäkin suhteessa. Lisäksi meillä olisi leikkaus tiedossa, nimittäin Vinskin nivuskanavassa oleva kives pitäisi leikata pois, ettei siitä myöhemmin koidu mitään terveyshaittoja. Ensin oli tarkoitus jo joulukuussa, mutta oli niin paljon reissaamista, että suosiolla päätin odotella että arki tästä taas tasoittuu uomiinsa.

Mutta ei tässä sen enempää, seuraavan kerran kirjoittelen ehkä ensimmäisten agiliidausten jälkeen ensi viikolla! :)

Hyvää uutta vuotta kaikille!!

Pennut :)

Mätsärimenestystä.

En oo tajunnu kirjoittaa meidän mätsäreistä ollenkaan! 

Eli oltiin poikien kanssa 6.11.2010 Mäyryssä Kuortaneen Nokitassut ry:n järjestämissä mätsäreissä ja menestystäkin tuli. :) Sinänsä vielä kivempi juttu, kun mätsäripaikan piha oli melko kurainen ja mulla työmaata pitää nuo valkoiset koirat jotenkin edes puhtaana, mutta onnistuin! 

Ykän kehä sekä BIS-kehä olivat sisällä, mikä oli kyllä syksyiseen ilmaan nähden kiva, mutta lattia oli sen verran liukas etten oikein tohtinut poikia juoksuttaa kovin reippaasti. Kuitenkin pojat edustivat oikein tyylikkäästi ja Ykä oli punaisen nauhan saaneiden pentujen kakkonen! 

Tuomari kehui Ykän ovelaa ilmettä ja sanoi että siitä tulee vielä komea poika kun se "kasvaa isoksi". :) 

Pentukehän voiton vei tuttu kaveri, saksanseisoja Ellu. Onnea Ellulle! Ykälle tilanne oli aivan oivaa harjoittelua tulevia oikeita näyttelyitä varten, etenkin sisätiloissa on hyvä saada harjoitusta. :)

Talvi on tullut.

Nyt se sitten tuli, talvi nimittäin. 
Pojat on niin hullaantuneita lumesta, että välillä on molemmilla ollut korvat ihan kadoksissa. Nyt ollaan monena päivänä putkeen käyty poikien kanssa läheisellä lenkkipolulla kävelemässä. Lenkkipolku kulkee korkeiden kallioiden päällä ja täytyy sanoa että maisemat on hienot. Oon väijyny sopivaa tilaisuutta valokuvata poikia siellä ja yhtenä päivänä sainkin kameran mukaan. :) 

Harmittaa vaan kun ei oo ollu aurinkoisia päiviä, silloin saa parhaan valon talvisiin kuviin, niin valkoiset koirat ei ihan huku sinne kuvan lumeen. Parina päivänä Toivo ja Jepi on olleet meidän kanssa tuolla kallioilla ja pojat hullaantuu joukosta niin että välillä meno on ihan mahdoton. Meillä on siis selkeästi remmikävelyharjoitusten paikka!

KV tunnelmaa.

Olin seuraamassa lauantaina Seinäjoen kv näyttelyssä valkkarikehää, ja kyllähän siellä tutut pärjäsivät! :)

Piti oikein tuulettaa itsekin, kun Ykän siskolikka Miina sai ERIn ensimmäisessä oikeassa näyttelyssään ja sitten vielä SERTin siihen hatuksi! Hieno Miina ja huimat onnittelut Hannalle ja Miinalle upeasta suorituksesta. :)

Toinen yllättäjä oli tuttu valkkarikaveri Zasu, joka kunnostautui samalla volyymilla kuin Miina. Onnea Zasulle ja Marikallekin! :)

Ja tämähän sitten olikin oikein omiaan nostamaan näyttelykuumetta meilläkin, ja tein päätöksen että tammikuussa mennään Kajaaniin katsomaan mitä Ykästä sanotaan..

Sitä odotellessa ei auta kuin harjoitella.

Suunnitelmia...

Näin syyslomalla on hyvää aikaa miettiä ja pähkäillä tulevia, varsinkin kun itse on hirveässä flunssassa ja räkätaudissa, niin eipä tule paljoa muutakaan tehtyä..

Näyttelysuunnitelmat on nyt mielessä, pitäisi Ykän kanssa päästä niihin ihka ensimmäisiin näyttelyihin tässä talven mittaan. Ehkä Kajaaniin tammikuussa? Ajatus ei olisi ollenkaan mahdoton ja huimasti tekisi mieli lähteä... Mutta katsotaan nyt, kun tuota matkaakin on mahdoton määrä. Ja viimeistään ainakin huhtikuussa Vaasaan! Varmasti innostun asiasta vielä enemmän kun käyn katsomassa tulevana lauantaina valkkarikehät täällä Seinäjoella. Erityisesti sinne mennään kannustamaan Miinaa, Ykän siskoa ja voisin vaikka koittaa napsaista pari kuvaakin. :)

Tänä aamuna tehtiin pieni treeni Ykän kanssa, ihan täällä kotona sisällä vaan. Harjoiteltiin kontaktia ja sivulle tuloa, palkintona keittiössä odottava ruokakuppi. Möykkä oli melkoinen, kun Ykä tajusi että tosiaan, se ruoka siellä odottelee... Mutta malttoi hienosti harjoituksen loppuun ja paineli sitten häntä suorana keittiöön niin että epäonnekseen eteisen lattialla lojunut Miinus-kissakin jäi jalkoihin. :D

Vinskin kanssa tehtiin sitten samaan tyyliin ruokakupin kera vähän pitempi treeni ulkona ja harjoiteltiin mm. tokohyppyä lasten "leikkimökin" "ikkunan" läpi! :D Hyvin sujui. Lehtiä haravoinut talonmies vaan katseli vähän hölmistyneenä mun ja Vinskin touhua. ;)

Loppuun vielä kuva jonka sain Hannalta viimeviikkoiselta koirapuistoilureissulta :)

Kuvassa siis Ykä, Vinski ja Miina (Royal Smile Yippii Jeah Jea) :)

Agilityhaaveita ja vähän tokoakin.

No niin. Nyt asustellaan uudessa kodissa Seinäjoella ja ollaan kotiuduttu ja päästy vähän harrastustenkin makuun.. ;)

Ollaan parina viikkona päästy opettelemaan agilityn saloja poikien kanssa ja mitä enemmän lajiin pääsee sisään, sitä enemmän se imaisee mukaansa sekä minut että koirat. Tietysti myös mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa vielä olevan opittavaa.

Koirat ovat todella innoissaan aina kun tajuavat mihin ollaan menossa ja varsinkin Vinski on ihan hullussa vauhdissa aina kentällä. Vielä kun oppisin ohjaamaan tuota karvaohjusta.. Ja Ykän kanssa ollaan otettu rauhallisemmin ja koitettu mennä hillitymmin, kun se on kuitenkin vielä ihan pentukakara ja todella löysä ja holtiton kaikin puolin. Vinskin kanssa voin sitten harjoitella paremmin noita ohjaamistekniikoita. Ja kerranpa minä onnekas pääsin harjoittelemaan ohjaamista serkkuni Jepi-koiran kanssa. Jepi on vanha konkari agilityssä ja sen vauhtikin on sen verran hillitympi että minäkin pysyin mukana. Lisäksi on helppoa ohjata koiraa joka melkein lukee ajatuksia. :) Kiitos vaan Satulle Jepin lainasta. Satu puolestaan koitti sitten mennä yhden harjoituksen Vinskin kanssa, hänellä kun on nuo ohjaustekniikat "hiukan" paremmin hallussa kuin minulla. Ja ihan kelvollisesti se Vinski siellä Satun kaverina loikkikin. :)

Nyt kun on tulossa talvi ja kylmä ja pimeä, ollaan haaveiltu josko päästäisiin paikallisen seuran hallitreeneihin mukaan. Jonossa ollaan ja toivottavasti kurssillekin päästäisiin joskus! Ja olisihan se kivempi harjoitella ihan ohjatusti kuin vain koheltaa omatoimisesti.. Mutta aika näyttää milloin päästään ihan oikeisiin treeneihin mukaan.

Itseasiassa, Satu sekarotuisen Jepin ja espanjanvesikoira Toivon kanssa pääsikin mukaan paikallisiin hallitreeneihin ja olin seuraamassa ekoja treenejä ja hallittavuustestiä. Testi näytti tosi helpolta ja todella herätti toiveet että kyllä mekin vielä! Ja opetus sen sijaan näytti todella tehokkaalta ja antoisalta ja siitäkös tuli vielä pahempi hinku päästä joukkoon!

Ja tokoiltukin ollaan, ei ehkä kovin ahkerasti, mutta ainakin meidän mittapuulla ihan tuloksellisesti. Nimittäin Vinskin kanssa ollaan käyty tässä viimeisen kuukauden sisään kahdet möllitokokilpailut, ja suoritettu niissä alokasluokka. Ensimmäisissä saatiin huimat 181pistettä ja itsekin yllätyttiin kuinka hienosti sujui! Ja toisella kertaa pienimuotoisen lumihepulin (ensilumi oli satanut yöllä) saattelemana 164,5 pistettä. Tämä rohkaisi minua, ikuista jänistäjää, ilmoittautumaan ihan oikeaan tokon alokasluokkaan.

Nyt pitää vaan toivoa että se sujuisi yhtä hyvin kuin nuo (no mielellään ei mitään lumihepuleita, kiitos!) ja saataisiin sieltäkin se ykköstulos!

Ja eikun ahkeraa harjoittelua!