Kontaktimörköjä ja onnistuminen

No niin, eilen me startattiin ihan virallisesti. Pitkän tauon jälkeen, edellinenhän oli syyskuussa 2013, eli on tässä taukoa ollut näiden virallisten osalta. Tuloksena oli kymppi molemmilta radoilta.

Eka rata oli hyppäri ja virheet tuli heti alussa, ensimmäisen hypyn jälkeen oli samantien suorassa linjassa kepit, jonne Vinski tuli vähän turhan pitkällä laukalla niin että kaksi ekaa väliä sujui ja sitten ei mahtunut väliin enää, joten se katsoi parhaaksi jatkaa matkaa keppien vieressä. Työnsin koiran takaisin sinne väliin huonosti, siitä toinen vitonen. Tämän jälkeen ryhdistäydyin ja loppurata sujui hienosti, mitä nyt vähän ohjausyksikkö hidasteli ja odotteli ihan tarpeettomasti ja varmisteli ihan turhaan... Lisäksi ohjausyksikkö olisi voinut toiseksiviimeiselle esteelle kääntää koiransa paremmin. Aivopieru, ihan kuin ohjaisin sokeana siellä.

Toinen rata meni hyvin, mitä nyt ohjausyksikkö oli jälleen melko ulalla tapahtumista. Nimittäin heti alkusuoralla oli puomi ja olin varma etten saa Vinskiä koskemaan ylösmenoon, mutta tekemällä jonkun ihme kevätjuhlaliikkeen se onnistuikin, josta hämmästyin niin että ryssin sitten alasmenon kun annoin käskyni aivan liian myöhässä... Vinski sitten pokalla hyppäsi alastulokontaktin yli kun parempaa ohjeistusta ei tullut.
Ennen A:ta oli mutkaputki ja olin jo pääni sisällä niin kovasti siellä kontaktilla että heitin koiran "jonnekin putken suuntaan" (eli aivan utopistiseen suuntaan vähän sinne päin) ja vitonen tuli kun Vinski oli lähdössä jo putken takana olevalle hypylle. Silmät auki ja ohjaa karjuin sisäisesti itselleni.
A:n molemmat kontaktit onnistuivat kuitenkin ja alasmeno niin hyvin että hyvä kun en alkanut vollottaa onnesta siellä radalla. Loppu kirmailtiin sujuvasti maaliin kun niistä kontaktimöröistä oltiin selvitty. Kuinka iso henkinen mörkö voikaan olla eriväriseksi maalattu alue A:n tai puomin alussa/lopussa? Valtava näköjään, mutta selätettävissä.

Ja laitoin tuonne aiemmin tavoitteitakin, joten kerrataas vähän.
Kontaktit oli ykköstavoite, ne onnistuivat lukuunottamatta tuota yhtä jonka hämmästyksissäni ryssin. Mutta koira siis toimi, se on pääasia. Toinen ongelmakohta on lähtö. Sieltä Vinski kyllä hiipi tulemaan mutta pääasia ettei karannut radalle ennen aikojaan. Työstäminen jatkuu mutta alkaa jo vähän helpottaa kun koira tuntuu olevan ihan hanskassa nyt, ohjausyksikkö tarvitsee vaan tarkkuutta ettei lähtisi jokaisen aivopierun vietäväksi.

Kaikenkaikkiaan jäi valtavan hyvä mieli ja onnistunut fiilis! Ekalla radalla sijoitus 10/22 ja tokalla 6/23. Ilman mun aivopieruja oltaisiin oltu siis palkinnoilla tuolla tokalla radalla, ja tuon ekan radan keppialoituksenkin olisin voinut tehdä toisin. Enskerralla sitten ehkä!

 Sateenkaaren päästä löytyy kuulemma kultaa, arkussa yleensä. Nyt se istui siellä Back on Trackissa. Vanha, rakas ukkeli ja harrastuskumppani Vinski.<3

Tässä vielä jälkimmäisen radan ratapiirros, jonka nappasin Lagun facebook-ryhmästä. Tuo putki (6) ennen A:ta oli se, jossa heitin koiran jotenkin härösti putkesta ohi hyppyä (14) kohti kun olin niin kontaktitohinoissani..

Juuso ja Freya starttasivat myös ekaa kertaa eilen. On ollut jännää olla "koutsaamassa" näitä kahta, ne ovat suorastaan oivallinen parivaljakko! Juuso on kehittynyt valtavasti ohjaajana ja Freyaan on saatu kaivattua vauhtia, eilenkin se paineli tosi hyvää tahtia.
Harmittavat hyllyt tulivat kepeiltä, mutta muuten tämä aloitteleva kaksikko suoriutui hienosti! Freyaa tosin häiritsee kentän laidalla kuvaava omistajansa, joten tämä agimamma saa jatkossa poistua Freyan näkymättömiin radan laidalta ja videokuvaus pitää ulkoistaa jotenkin. Taidetaan valkonaamojen kanssa jatkaa näillä näkymin Vaasassa 8.-9.8.

Tässä vielä video jälkimmäiseltä radalta, jonka Heidi ystävällisesti kuvasi! Kiitos Heidi! Kuten näette, turhaa odottelua on mun osalta vielä, mutta siitä pyritään eroon. :)