Totaaliturhautuminen

Käytiin sitten lauantaina kotihallilla maksullisissa rally-tokoharjoituksissa. Jotkut sanovat näitä kokeiksi, mutta meille oli tuloksesta päätellen vain virallinen harjoitus.
Ei siis saatu tulosta - kiitos rakkaan kisakaverini Vinskin suorittamien äänitehosteiden.. Ääntelystä ansaitsimme -33 pistettä. Muuten olisi tullut ihan kiva tulos, 84 pistettä. Loput virheet oli ohjaajan huolimattomuudesta johtuvia.

Tästä siis turhauduin ihan älyttömästi taas, miten tämä taas otti näin takapakkia? Vinskillähän on vuosikaudet ollut sellainen "vika" että se pirulainen kiihtyessään, kyllästyessään, vaatiessaan tai turhautuessaan alkaa haukkua. Siis aina treeneissä, ei koskaan kotona tai missään muuallakaan.
Viime kokeessa Vinski meni hienosti ja haukahti vain muutaman kerran ja siksi nytkin lähdin niin itsevarmalla fiiliksellä kokeeseen. Kyllä se sujuu ja vielä kotihallissa! Treeneissä on viime kuukaudet mennyt tosi hyvin, Vinski on ollut ihmeellisen hiljaa, välillä ollenkaan haukkumatta ja tosi mahtavasti. Oon ollut tyytyväinen ja täynnä itseluottamusta, kun on mennyt niin hyvin...

Kunnes viime keskiviikkona agilityn tekniikkatreeneissä se taas laittoi yhtäkkiä mökävaihteen päälle ja karjui niin että korvassa tinnitti vielä seuraavana päivänäkin.
Kouluttajamme Anne joutui toistamaan joka asian moneen kertaan kun ei kerta kaikkiaan kuullut ja en vaan saanut koiraa olemaan hiljaa sen aikaa että koitan ohjauksia Annen opastamana. Aikataulu oli sen verran tiukka ja valmiiksi myöhässä etten voinut koiraa joka välissä kuskata autoonkaan.
Ja nyt lauantaina, muutama päivä huutoraivareiden jälkeen oli sitten samassa hallissa ja vieläpä samalla kentällä rally-tokokoe, niin voitte vaan arvata että Vinski haukkui koko suorituksen. Ihan sellaista tasaista "kunhan tässä karjun ja mitä säkin siinä jäykistelet"-haukkua.
Ärsyttää, turhauttaa ja epätoivo iskee. Miksi minä en saa koiraa pysymään hiljaa?

Etenkin jos mä keskityn kovasti, jännitän tms. niin silloin huuto alkaa varmasti. Ehkä ne äänet siis tulee osittain mun pään sisältä, Vinski vaan kanavoi ne? Mene ja tiedä, mutta mä en anna periksi, sillä me ollaan kaikesta huolimatta edistytty. Se haukkuminen saa luvan loppua, vaikka siihen menis toiset 5 vuotta! Asiaa vaikeuttaa tietysti se, että tämä sankari on oppinut haukkumaan tehdessään. Siis enää se ei pelkästään huuda, vaan tekee ja huutaa näköjään. Toki karjuminen tietenkin vie tehot sen  tekemisestä mutta parhaimmillaan seuraa hienosti yms. haukkuen samalla. Mutta se loppuu, lupaan itselleni sen verran. Oon päättänyt!
Niin ja lauantainen suorituksemme on videoitu, ja laitan sen tänne kunhan saan vaan materiaalin Heidin kamerasta...

 Rata oli kumminkin kiva :)

"Hau hau hau hau..." miettii Vinski.