Treenikuulumisia.

Viimeaikoina me ollaan oikein treenattukin, vaikka en olekaan saanut aikaiseksi kirjoittaa treenikuulumisia. Koko talven ollaan kuljettu ties missä parkkipaikoilla treenaamassa pussipimeän kentän ollessa huonossa kunnossa ja lumen valtaama, ja elämä helpottuu kivasta kun kevät tulee.

Treeneissä ollaan keskitytty Vinskin kanssa hyvän fiiliksen hakemiseen ja Ykän kanssa hömpötetty muuten vaan iloisesti. Kivaa on ollut, ja ehkä me ollaan vähän edetty Vinskin kanssa.

Ongelmanahan meillä on se, että Vinski kuumuu tosi paljon ja kuumumisen se purkaa huutamalla. Sanon siksi että huutamalla, enkä haukkumalla, koska se on sellaista epämääräistä möykkää ja räkytystä, ei edes sellaista päämäärätietoista, tasaista haukkua. 

Vinski myös turhautuu todella helposti ja alkaa komentaa minua, haukkumalla sekin. Ja kun olen hidas ja koira on nopea, se kuumuu ja turhautuu ja räkyttää minulle tuon tuosta. Tätä ollaan työstetty ja ollaan hiukan edettykin, meillä on nykyään mukavampaa, ja vähän hiljaisempaa treenata yhdessä. Kyllä se tästä vielä, ehkä jonain päivänä me ollaan vielä tokokokeessa niin ettei tarvitse kamalasti hävetä.

Huutamista on koitettu vähentää vaikka miten - olen saanut huonoja ja vähän parempia ohjeita ja ideoita, toiset toimivampia kuin toiset. Läpimurtoa ei ole tullut vielä, mutta huimia edistysaskeleita kyllä. On koitettu viedä koiraa autoon jäähylle, kääntää sille selkä tai passivoitua täysin, komentaa, padota ja viimeisimpänä haukuttaa lisää. Mikään ei ole tuottanut oikein tulosta, kun lopputulemana on yleensä se että koira saa joko jatkaa huutamista ihan yllin kyllin (vaikka sitten yksin autossa, selkäni takana hallisa tms.) tai sitten treenistä katoaa kokonaan ilo ja Vinski alkaa jopa väistää minua mikäli treeni on jatkuvaa koiran komentamista olemaan hiljaa. 

Viimeisin idea oli haukuttaa koiraa ehdoin tahdoin ja katkaista sitten käytös antamalla käsky - nyt Vinski koittaa sitten sitä että se karjuu minulle ihan mistä asennosta tahansa ja odottaa käskyjä. Kun käsky tulee, se ryhtyy vaatimaan lisää ja kiihtyy. Argh, ei tunnu toimivan tämäkään tähän mennessä, mutta koitetaan ehkä vielä.

Paras tapa tähän mennessä on ollut ehkäistä armotonta huutoa on ollut ennakoida Vinskin olemusta ihan jatkuvalla syötöllä ja ennakoivia merkkejä kiihtymisestä onkin löytynyt hyvin. Piippaamisen lisäksi tepastelu, tärinä ja peruuttaminen ennakoivat huutamista ja nykyään jo peruuttamisen alkaessa osaan katkaista käytöksen. Miten tämän saa siirrettyä kokeseen, onkin sitten suuri mysteeri. Ehkä keksin sen jonain päivänä.

Toinen apu on ollut perusasennon jättäminen pois kokonaan liikkeiden alusta, se kun saa Vinskin ihan täysin ratkeamaan, siitä kun on aina seurannut joku uusi käsky jonka odottaminen kiihdyttää Vinskiä. Niinpä olen siirtänyt perusasennot liikkeiden loppuun, se on auttanut merkittävästi. 

Viimeisimpänä olen yrittänyt opetella rauhoittamaan omaa ohjaamistani, jotta koirakin rauhoittuisi. Tällä päättäväisyydellä kohti uutta kevättä, kyllä me tästä vielä yhdessä yli mennään!

Tottispäivässä Kauhajoella 7.3.15

Maailman paras Vinski!

Ykän kanssa kaikki sujuu hienosti, tietenkin, kun ei ole tavoitteita. Se on iloinen ja taitava Toko-Ykä, aina reippaalla mielellä treeneissä mukana.

Niin ja... me käytiin pitkästä aikaa agiliitämässä epiksissä. :) Enpä muista milloin olisi viimeksi tullut niin ihana onnistumisen tunne kuin sunnuntaina ensimmäisellä agiradalla (vaikka meillä olikin vain medirimat kun pelkäsin että meillä on totaalisesti sokka irti siellä radalla, ja vaikka Vinski varastikin alussa, jota se ei ennen ole tehnyt)! 

Vinski oli ihan super ja oma ohjaamisenikin oli kerrankin ihan ajan tasalla.

Toinen startti olikin jo ihan täyttä perseilyä kun Vinski kävi niin kuumana ja jouduin jarruttelemaan sitä että joku järki säilyy touhussa. No, pääasia että meillä oli kivaa. <3

Loppuun vähän uskaliasta videomateriaalia agiepiksistä. :)

Voihan eläinlääkäri...

Ihana kevät! <3 Aurinko paistaa täydeltä terältä ja lenkkipolulla voi talsia koirien kanssa kamera kädessä ilman hanskoja. Toisaalta, kevät tuo tullessaan vanhan tutun ongelman, eli syötit ojissa.
En käsitä mikä hitto siinä on, että pitää kylvää jotain syöttejä ojiin, en edes niitä mitkä on vaan pelkkää "ruokaa". Mikä sairaus saa ihmisen pään niin sekaisin että pitää tehdä hallaa toisille, ihmisille ja koirille, jotka eivät ole kenellekään mitään pahaa tehneet?

Viimeksi tänään lenkillä ollessa näin Vinskin nuolevan polun varrella jotain, mikä muistutti ihan kookosrasvaklönttiä. Käskin Vinskin jättää klöntin rauhaan ja jatkoin matkaa, ja tottakai takaisin tullessa olin jo unohtanut koko asian. Kävelin Vinskin kanssa edellä Ykän haahuillessa perässä ja käännyin katsomaan että minne se Ykä jäi. Siellähän se veti naamaansa sitä klönttiä, mitä ikinä se sitten olikaan. Karjuin Ykälle että päästää irti ja ryntäsin paikalle vain kaivaakseni enää vetelät jämät koiran kurkusta. Sinne meni.

Sitten juoksujalkaa kotiin kokeilemaan, josko kompostin saisi oksetettua. Ei saanut. Kaksi suolapalleroa myöhemmin en uskaltanut antaa enää kolmatta, vaan koitin soitella kaikki alueen eläinklinikat läpi. Tuloksetta kellon ollessa kuusi illalla.
Päivystävä ei vastannut.
Tyydyin siis syöttämään öljyä Ykälle, koska lääkehiili olisi pitänyt antaa mahdollisimman pian (0,5h-1h syömisen jälkeen) ja aikaa oli kulunut jo pari tuntia ja siksikin, että Ykällä on sydänlääkitys, jonka teho voisi heikentyä "turhan" hiilen antamisesta (koska enhän minä tiedä söikö Ykä pelkkää kookosrasvaa, jonkun myrkkysyötin tungettuna kookosrasvaan vai jotain muuta, joka vaan näytti kookosrasvalta). Päivystävän eläinlääkärin lopulta vastatessa soittooni oli ohje "anna sille jotain öljyä". Eli täällä me nyt odotellaan ja tarkkaillaan vointia. Öljypöntön kanssa. Toivotaan että klöntti todella oli vaan kookosrasvaa (mitä ikinä se teki metsässä polun varressa?!?!)...

Tästä pääsemme sujuvasti aiheeseen nimeltä päivystävät eläinlääkärit.
He ovat varmasti maailman vaikeimmin tavoitettava ihmisryhmä.
Jos lopulta saat heidät kiinni, on luurissa annettava neuvo yleensä ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, useimmiten se minkä itsekin tajusit jo tehdä höystettynä "no seuraile sitä"-neuvolla ja seuraavaksi yleisimpänä "en mä nyt oikein tiedä mitä tuolle voisi tehdä, soita maanantaina/aamulla/arkena uudelleen".
No, meillä ei onneksi juuri tällä kirjoitushetkellä tunnu olevan hätää, mutta ystäväni sai tällä samaisella paikkakunnalla kokea pari viikkoa takaperin todellisia kauhunhetkiä hänen suuren koiransa kehitettyä yhtäkkiä jostain tukoksen suolistoonsa.
Koira oli kuin kaasupallo arki-iltana klo 22 jälkeen.
Kuten arvata saattaa, ei eläinlääkäriä missään ja lähimmät päivystäjät totesivat yksi toisensa jälkeen että ei tälle nyt oikein voi mitään tehdä ja en mä nyt ole tällaisia vuosiin hoitanut... Kauemmas ei voinut koiraa kuljettaa sen ollessa niin kaasuuntunut.
Kuolema oli todella hilkulla mutta onnekkaasti erään lähellä sijaitsevan yksityisen klinikan lääkäri suostui vielä yömyöhällä työaikansa ulkopuolella tulemaan koiraa pelastamaan, ja sai kuin saikin koiran vielä elvytettyä elävienkirjoihin tukalasta tilanteesta ystäväni toimittaessa hoitajan virkaa. Kiitos tälle ihanalle lääkärille, vanha koira saa vielä nauttia aurinkoisista kevätpäivistä. Jos koira olisi jäänyt päivystäjän käsiin, niin kuolema olisi ollut varma. Ja samanlaisia tarinoita olen kuullut tuttavapiiristä viime aikoina vaikka kuinka paljon - päivystäjiä on vaikea tavoittaa eikä heiltä läheskään aina saa tarvittavaa apua silloin kun on oikeasti akuutti pakkotilanne.

Mitä tästä opimme - kello 18 ja aamu 9 välisenä aikana ei eläimen kannata täällä lakeuksilla sairastua, se on varma.
Turvallista kevättä kaikille, loppuun vielä iloiset pojat metsälenkillä ennen kookosrasvaepisodia.

Nivelvaivoista kirjaksi.

Joskus viime keväänä huomasin Sanna Karppisen kyselevän "Koiran nivelrikko"-nimisessä facebookryhmässä vapaaehtoisia, jotka olisivat halukkaita antamaan koiransa tarinat kirjoittajan käyttöön hänen tulevaa "Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen"-kirjaansa varten. Laitoin Sannalle viestiä, ja eipä aikaakaan kun löysin itseni vastaamasta suurella hartaudella hänen kysymyksiinsä. Tästä muotoutui lopulta parin sivun mittainen tarina, joka pääsi aina kirjaan asti. Ykän lisäksi Sanna tallensi kirjaan monen muunkin nivelogelmaisen tarinat elävän elämän esimerkeiksi kirjan teoriaosuuden sekaan.

Muistaakseni syksyllä sain ensimmäisen kerran oman osuuteni oikolukuun, ja myöhemmin teksti tarkistettiin vielä toiseen kertaan, jotta virheiltä vältyttiin.
On ollut kiva seurata kirjan valmistumista ja jännittää, millainen opus siitä lopulta saadaan...
Ja saatiinhan siitä, nimittäin ihan tuliterä kappale tuli kiitoksena osallistumisesta postiluukkuuni loppuviikosta! Kädet innosta syyhyten tartuin kirjaan ja en kyllä joutunut pettymään, niin hyvän opuksen on Sanna kasannut pieneläinortopedi Jan Räihän tuella. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle koiran nivelvaivojen parissa taistelevalle!

Kirjassa käsitellään kivun ja niveloireiden tunnistamista, kerrotaan nivelvaivoista yleensä ja perehdytään nivelongelmaisen koiran ruokintaan, liikuntaan ja erilaisiin hoitomenetelmiin. Lisäravinteet ja vitamiinit ovat saaneet oman lukunsa. Lisäksi Sannan omat kokemukset nivelvaivaisen koiran hoitamisessa ovat läsnä - kirjaan on koottu Sannan oman koiran lisäksi monia muitakin nivelongelmien kanssa elävien koiraperheiden arkisia tarinoita, jotka antavat kirjalle sielun ja tuovat sen lähemmäs lukijaa.

Ihanaa, kun tälläinen vihdoin on saatavilla, kiitos Sanna!
Ja toinen kiitoksen arvoinen on Tuuli Mankki - hänen perustamastaan "koiran nivelrikko"-facebookryhmästä on ainakin minulle ollut tosi suuri lohtu, vertaistuki ja apu.

Kirjaa saa tällä hetkellä ainakin Adlibrikselta ja Arthouselta, mikäli joku lukija on halukas sen tilaamaan. Kivutonta kevään odotusta kaikille!

Nivelravinneviidakko ja tuotevertailuja

Olen ties kuinka monta kertaa kirjoittanut tänne että olen laiska kirjoittaja. No nyt voisin uudenvuoden lupauksena itselleni luvata että kirjoitan useammin. Eihän tätä blogia edes muista kun täällä käy itsekin niin harvoin, katoaa koko bloggaamisen idea..

Viimeksi olen kirjoittanut kesäisestä uintireissusta ja sen jälkeen on vuosikin vaihtunut - pakko ryhdistäytyä! Eli tästä alkakoot uusi vuosi ja uusien, tiheämpien päivitysten aika.

Ensin Ykän tilanteesta; loppukesän ja syksyn aikana nivelrikko-oireet pahenivat. 
Etenkin huonoilla keleillä on selkeästi tekemistä asian kanssa; matalapaine, kylmä ja kostea keli ovat pahimmat. Syksyn mittaan oli parikin ajanjaksoa, jolloin Ykä näytti surulliselta, lepäili paljon ja peitsasi reippaasti kävellessä. Kamalaa katseltavaa. :( 

Ja mitä minä tein, sen lisäksi että annoin tottakai kipulääkettä tarvittaessa? 
No luin hulluna kaikkea nivelrikkoon liittyvää netistä ja koitin etsiä helpotusta Ykän oloon, ja tällä hetkellä tuntuu että ehkä olenkin saanut tilannetta kohennettua vähän.  Vaikka tälläkin hetkellä keli on kamala - muutama aste plussan puolella, märkää ja älyttömän liukasta joka paikan ollessa jäätiköllä, on Ykä yllättävän hyvässä kunnossa.

Eli mitä me sitten ollaan tehty Ykän kanssa: Ensinnäkin, olemme kertaalleen käyneet jäsenkorjaajan hoidossa, ja se oli kyllä ihan mielettömän avartava kokemus. Mutta siitä lisää tuonnempana Vinskin kohdalla. 

Jäsenkorjaajan lisäksi Ykää on hoidettu Handy Cure-laserlaitteella ja en tiedä, että kuvittelinko vaan, mutta muutaman päivän hoidon jälkeen huomasin selkeän muutoksen Ykän käytöksessä, siitä tuli huomattavasti iloisempi.Suosittelen ehdottomasti kokeiltavaksi nivelvaivaisille! :)

Näiden lisäksi Ykä on syönyt glukosamiinia, kondroitiinia ja msm:ää sisältävää nivelravinnetta combona vahvojen omega 3:sten kanssa.
Marraskuussa haettiin lisäksi taas cartrophen-kuuri neljän pistoksen satsina. 
Ja nyt uskallan sanoa että Ykä on ihmeen hyvässä kunnnossa, joten joku tai nuo kaikki yhdessä toimii! Nyt kurjallakaan kelillä ei olla juuri kipulääkettä tarvittu, ja peitsaaminenkin on lähes kadonnut (jonkin verran se on Ykälle luontainen liikkumistapa tietyssä vauhdissa ilman mitään kipujakaan, joten tuosta en ole huolissani) ja Ykä vaikuttaa iloiselta ja tyytyväiseltä koiralta, joten näillä mennään jatkossakin. :)

Noista nivelravinteista pitikin kirjoittaa enemmän, nimittäin nivelravinneviidakko onkin melkoinen! On tarjolla jos jonkinmoista luontaistuotteista aina apteekin lääkelaatuisiin tuotteisiin ja kaikkea siltä väliltä. Tuotteita on koirille, ihmisille, hevosille ja ties mille muille elukoille, joista osa sopii käytettäväksi muillekin kuin kohdelajille ja osa ei. 
Hintaskaala on vähintään yhtä laaja kuin tuotevalikoimakin.

Koska minulla, samoin kuin todennäköisesti monella muullakin tavallisella tallaajalla, on taloudellisesti rajalliset mahdollisuudet upottaa rahaa koiran hoitoon, olen koittanut vähän järkevöittää tätä nivelravinnerumbaa ja sijoittaa roposeni niin järkevästi kuin suinkin taidan. Helpompaa tietenkin olisi ottaa se ensimmäinen googlen ehdottama tuote ja painua ostamaan se Nutrolinin nivelmonitehopönttö. Koska meillä syöjinä on kuitenkin kaksi n. 35 kilon painoista koiraa (Vinskikin syö näitä ennaltaehkäisevästi) on rahanmeno saanut motivoitua minut vertailemaan monenmoisia tuotteita keskenään.

Tämä mitä nyt näistä kirjoitan, on minun kokemukseeni perustuvaa järkeilyä ja netistä löytämääni tietoa sekä saatavillani olleista tutkimuksista luettua, eli ei todellakaan mikään ehdoton totuus ja ainoa oikea tapa syöttää nivelravinteita koiralleen. Varmaan ensilukemalta löytyy monta, jotka ovat eri mieltä tästä kanssani, mutta kirjoitan tästä kuitenkin kun meillä tuntuu toimivan. Jos nivelravinteiden syöttäminen sille omalle koiralle on ajankohtaista, suosittelen kuitenkin lukemaan seuraavan. Vaikka siitä ei sen kummemmin viisastuisi, niin ehkä se herättää edes ajatuksia. :)

Muutaman tuotteen vertailua
 
Ensinnä vertailin eri tuotteiden pitoisuuksia, kun jostain piti lähteä liikkeelle ja se oli helpointa. Edelleenkään en ole täydellisen valistunut siitä, mitä eroa on esimerkiksi sillä, onko joku tuote hydrokloridi- ja sulfaattimuodossa, mutta opinpa koko ajan lisää. Joku sanoo että sulfaatti imeytyy paremmin, joku sanoo ettei asialla ole tuon taivalliista merkitystä. Mene ja tiedä.
Samoin ilmeisesti täyte- ja välittäjäaineissa erot lienevät melkoiset, tähän en ole edes ehtinyt perehtyä vielä. Toisaalta, usein tulee mietittyä että onko joku tuote oikeastaan samankaltainen verrattuna toisiin, mutta vaan taitavammin markkinoitu? 
Eli jos haen vaan sitä mainostetuinta ja kalleinta, niin onko se oikeasti myös paras, vai voisinko saada saman hyödyn vähän etuisamminkin, olematta markkinoinnin liian helppo uhri?
No, maallikkona vertaan siis vaan sitä, mitä purkin kyljessä lukee muihin vastaaviksi mainostettuihin tuotteisiin, vertaan hintoja ja sitten testataan.

Monessa tehokkaaksi kehutussa tuotteessa pitoisuudet ovat melko korkeat, joten sen otin ykkösasiakseni, tujua tavaran olla pitää. Vertailin monta tuotetta ja päädyin nyt ainakin alkuun syöttämään kohtuullisen hintansa sekä hyvän saatavuutensa vuoksi Agrimarketin Jahti&Vahti Nivelravinnetta. 
Siinä on hintaansa nähden  moneen muuhun tuotteeseen verrattuna melko korkeat pitoisuudet glukosamiinia ja kondroitiinia sekä msm:ää. 

Purkki Jahti&Vahti Nivelravinnetta lupaa päiväannoksen sisältävän:
1000mg glukosamiinisulfaattia
600mg kondroitiinisulfaattia
1000mg msm:ää

sekä muutamaa muuta ainesosaa, kuten C-vitamiinia.

Kehuttu ja mainostettu Nutrolinin Nivelmoniteho lupaa paketin kyljessä päiväannoksen sisältävän:
990mg glukosamiiniahydrokloridia
660mg kondroitiinisulfaattia
330mg msm:ää

sekä lisäksi hyväksi mainostettua krilliöljyä 330mg, ja sitten perus C-vitamiinia ja muita höysteitä kuten Jahti&Vahdissakin.

Nutrolinin tuotteessa mukana on myös omega-3 öljyä, jota Jahti&Vahdin tuotteessa ei ole.  Omega-3 rasvahappojen sanotaan hillitsevän tulehdusta ja kipua jonkin verran. Öljyjä on saatavilla varmaan vielä enemmän kuin näitä nivelravinteita, eli valikoimaa kyllä riittää. Sitten kun sieltä viidakosta osaisi vielä poimia ne hyödylliset ja jättää turhat hyllyyn. 

Yksi asia minun päähäni on melko vahvana iskostunut - eli ilmeisestikin on niin, että koiran ollessa alunperin lihansyöjä, ei sen elimistö pysty käyttämään hyväkseen yhtä tehokkaasti kasvi- kuin eläinperäisiä (eli toisinsanoen kalasta peräisin olevia) öljyjä. Turkille varmasti kiiltoa antavat pellavaöljytkin, mutta itse luotan kalaöljyihin nivelrikon kanssa. 
Esim. Hauhau:lla on kyllä valikoimissaan edullista omega-öljyä mutta öljy on kylmäpuristettua pellava-, hamppu- ja rypsiöljyä, joten nämä olen jättänyt ihan suosiolla kauppaan. 

Nutrolinin öljyä mainostetaan lääkelaatuiseksi, mutta itse en ole vielä niin valistunut että tajuaisin mikä se keskeinen ero sitten on. Joten joudun nyt pärjäämään näillä tiedoilla mitä minulla on.  

Nutrolin Nivelmonitehon öljyn päiväannos sisältää purkin mukaan:
2094mg omega-3 rasvahappoja - tujua tavaraa siis.

Koska omega-6 rasvahapon sanotaan väärässä suhteessa omega-3:sen kanssa jopa ylläpitävän tulehduksia, olen jättänyt niiden syöttämisen ravintolisänä kokonaan, niitä kun tuntuu lymyävän esim. koiran nappuloissa yllättävän paljon, joten en usko niistä koirillani olevan puutosta. Omega-3 rasvahappoja sen sijaan syötän tarkoituksella, näitä meille jo eläinlääkärikin määräsi. Aloitin näiden syöttämisen Synoquin EFA-tuotteella, joka sisältää tujuja krilliperäisiä omega 3:sta, glukosamiinia ja kondroitiinia. Vaihdoin kuitenkin Jahti&Vahtiin ja Vitamariin kun Synoquinin saatavuudessa oli hetkellisesti ongelmia, enkä viitsinyt lähteä tilaamaan.

Synoquin EFA:n purkki lupaa päiväannoksen sisältävän:
475mg glukosamiinihydrokloridia
200mg kondroitiinisulfaattia
200mg Dexahania joka on siis puljun oma rekisteröity tuote joka käytännössä on krilliöljyä eli omega-3 rasvahappoja

No, koska olen vakuuttunut omega-3 rasvahappojen hyödyistä kaiken lukemani perusteella, ostin vertailun jälkeen Jahti&Vahdin kaveriksi Vitamar 1000 omega-3 kapseleita. Ne on ihan ihmisten tuote, eikä siis koirille suunnattu, mutta armottoman syynäämisen ja kyyläämisen jälkeen päätin kokeilla, sillä ainakin purkki lupaa tiukat pitoisuudet omega-3:sia. Tavara on kalapohjaista ja pönttö lupaa että 2 kapselia sisältää 2040mg omega-3:sia. Itse olen antanut koirilleni siis kapselin aamulla ja toisen illalla.

Jahti&Vahti Nivelravinteen olen itse päättänyt nykyisen pöntön loppuessa korvata Suppleaze Gold-nimisellä tuotteella, joka on kyllä hevosille tarkoitettu, mutta älyttömän vahvaa tavaraa. Tuote ei selosteensa mukaan sisällä täyteaineita, eli on sitä itseään.
Mitallinen tätä tavaraa sisältää tuoteselosteen mukaan:
5500mg glukosamiinia
2000mg kondroitiinisulfaattia
2460mg msm:ää 
40 mg hyaluronihappoa

Koska tuote on tarkoitettu hevosille, järkeilin että ehkä tätä voisi syöttää kolmasosamitallisen päivässä / 35 kiloinen koira. Yllättäen koiraani hoitava ortopedi oli sitä mieltä että tuote olisi oikeinkin oivallinen koiralle.
Tämän kaveriksi aiemmin mainittu Vitamar.

Mitä maksaa?

Tässä on nyt kaikista lukemattomista tuotteista vasta neljä vertailtuna ja tämäkin vertailu on tehty maallikon silmin ihan sen perusteella mitä pöntön kyljessä lukee. Tässä vaiheessa pääsemme siihen vertailuun, mikä ainakin minulle on se simppelein, mitä mikäkin lysti sitten kustantaa.

Jokaisen kohdalla syöjinä on kaksi 35-kiloista koiraa. 
Hinnat olen laskenut sen mukaan, että ostan tuotteet suoraan kivijalkakaupasta asuinpaikkakunnaltani Seinäjoelta, Suppleazea lukuunottamatta, joka pitäisi tilata.

Ensimmäisenä Nutrolin Nivelmoniteho
Pakkaus maksaa 99,00 € ja pakkauksessa on 180 tablettia sekä 450ml öljyä.
Tämän kun jakaa koirien kesken tasan, niin pakkaus kestää meidän taloudessa 30 vrk. 
Joten vuorokausihinnaksi tulisi 3,3 € kahdelle koiralle syötettynä.

Toisena Synoquin EFA 
Pakkaus isoille koirille kustantaa 90,28 € ja sisältää 120 tablettia. Tämän kun jakaa kahden koiran kesken, pakkaus kestää meidän taloudessa 60 vrk. Vuorokausihinnaksi kahdelle koiralleni jäisi siis 1,5 €.

Kolmantena combo Jahti&Vahti Nivelravinne + Vitamar 1000 Omega 3
Nivelravinnepönttö maksaa 29,90 € ja siinä on 400g tavaraa. Vitamar Omega-3:set 20,90 €, kapseleita on pöntössä 100 kpl.
Näin ollen Vitamar-pönttö kestää meidän taloudessa 25 vrk ja Jahti&Vahti Nivelravinne 22 vrk, joten vuorokausihinta näitä syöttäessäni olisi yhteensä 2,20 € näin pikaisesti huonolla matikalla laskettuna.

Viimeisenä Suppleaze Gold + Vitamar 1000 Omega 3 combona.
Suppleaze pönttö 600g kustantaa 56,00 € ja siihen lisäksi ylempänäkin mainittu Vitamar 20,90 €. Vitamar kestäisi edelleenkin sen 25 vrk ja Suppleazen purkki 90 vrk.
Näin ollen näiden kohdalla vuorokausihinnaksi tulisi 1,46 €.

Lopputulos?
 
Synoquinin ja Nutrolin olivat sisällöltään aika samankaltaista tavaraa näin maallikon silmin, mutta Synoquinissa nuo pitoisuudet olivat paljon Nutrolinia alhaisemmat. Onko sillä merkitystä? Vai onko siinä mukana joku taianomainen apuaine, joka tekee siitä sittenkin paremman ja vähemmillä pitoisuuksilla pärjää? En tiedä enkä edes lähde veikkaamaan. 

Jahti&Vahtia ja Vitamaria käytettäessä hinta oli kohtuullinen mutta pitoisuudet korkeammat kuin Synoquinissa ja öljyä lukuunottamatta myös korkeammat kuin Nutrolinin tuotteessa, mutta niitä ei mainosteta "lääkelaatuisina". Onko sillä merkitystä ja mitä se "lääkelaatuinen" tarkoittaa? Korvaako määrä laadun vai laatu määrän? 
Jahti&Vahti oli tosin vertailluista ainoa, jossa glukosamiini oli sulfaattimuodossa, mutta Jahti&Vahti-Vitamar-combosta puuttuu ilmeisesti se krilliöljy. 
Onko tälläkään merkitystä, varmaksi en sitäkään osaa sanoa.

Suppleaze näyttää olevan tujua ja riittoisaa tavaraa ilman täyteaineita, ja sen kun yhdistäisi tuon Vitamarin kanssa, saisi ihan kivan combon todella etuisalla hinnalla. Ainakin isompien koirien omistajien kannattaa huomioida tämä, jos lompakko ei ole ihan älyttömän hyvässä lyönnissä. Plussana tässä oli hyaluronihappo, en tosin tiedä onko noin vähäisellä määrällä sitten mitään tekoa. Vielä kun ortopedin suusta kuulin että tämä combo ei ollenkaan ole huono, olen päätökseni tehnyt, eli pönttö tilaukseen ja vanha tuttu Vitamar kaveriksi.

Itse aloitin Synoquinilla, mutta kun sitä ei kerran tarvittaessa saanutkaan tutusta paikasta hetkellisesti, hain tilalle ensin väliaikaisesti Jahti&Vahtia ja Vitamaria, jotka combona ovat olleet oman koirani kohdalla ihan kelvollinen yhdistelmä, että olen nyt toistaiseksi jäänyt käyttämään niitä. Tosin vertailun jälkeen olen päättänyt hankkia Jahti&Vahti Nivelravinteen tilalle Suppleaze Goldia kun nykyinen pönttö loppuu.

Myös Makanan tuotteisiin kannattaa varmasti tutustua, ja monet sieltä tilaavatkin koirilleen tavaraa. Itse en ole vielä tarkemmin heidän tuotteisiinsa perehtynyt, mutta ilmeisesti ainakin hinta on kohtuullinen.

Kiva jos joku jaksoi lukea tämän älyttömän pitkän päivityksen, ja jos yhdellekään tästä on ollut hyötyä, niin se olisi mukavaa kuulla. 

Lopuksi vielä oikein hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille!

  

Huh hellettä ja uimareissuja!

Suomen kesä on kuumimmillaan viimeiseen 50 vuoteen, ja me ollaan nyt jonkin aikaa opeteltu elämään nivelrikon kanssa. Kun me normaalisti lenkkeillään metsässä tai käydään vaikkapa pehmeällä nurmikentällä tottistelemassa, Ykä on oma iloinen itsensä, josta ei koskaan arvaisi nivelten kurjaa tilannetta, ja sydänkään ei ole vihoitellut kertaakaan. Lääkkeen aloittamisen jälkeen on sydän kuunneltu ja sivuääni oli kadonnut, muuta konkreettista muutosta Ykässä ei ole ollut huomattavissa. Näillä helteillä koirien, ja etenkin sydänvikaisen, kanssa ainoa järkevä liikutusmuoto on uiminen, joka onkin ilmennyt aivan äärimmäisen haasteelliseksi hommaksi meidän laumassa nykyään...

Kavala nivelrikko on nimittäin näyttänyt pariin kertaan mahtinsa nyt helteiden aikana, kun uimassa rampataan joka päivä uimisen ollessa ainoa järkevä tapa liikuttaa koirat: pari kertaa hellepäivän uimareissun ja vedessä koheltamisen jälkeen Ykä on vaikuttanut vaisulta ja kipeältä, jolloin olen surutta antanut kipulääkettä tilanteen laukaisemiseksi, ja tilanne onkin saatu menemään ohi hyvin. 
Tavallisten lenkkien jälkeen oireita onneksi ei ole tullut, ja uiminen koitetaankin opetella hoitamaan hiukan rauhallisemmin. Miten, se onkin vielä minulta ratkaisematta, nimittäin koira, joka on koko tähänastisen elämänsä saanut hillua vedessä, noutaa lelua ja hyppiä laiturilta pitäisikin saada toimimaan uimarannalla rauhallisemmin. 

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei auta kuin opetella, ja voin kertoa että kyyneliä asian takia on vuodatettu jo moneen kertaan. 
Ei nimittäin ole kiva rajoittaa toisen riemua, kun rakas haluaisi vain nauttia kesästä ja elämästä, mutta itse tiedän sen johtavan siihen että levon jälkeen minulla on surullisen näköinen koira kotona. 

Ja myöskään käytännössä asia ei ole helppo, nimittäin vajaa 40 kiloista, täysillä riehuvaa ja huutavaa koiraa on täysi työ itse alle 50-kiloisena pitää remmissä/pannassa kiinni ja toiseksi pelkään että hilluva koira satuttaa jo ennestään huonot nivelensä jotenkin. Joten parempi on päästää se vaan irti ja koittaa saada mahdollisimman vähällä riehumisella Ykä kylkiä myöten veteen ja lähettää se siitä vaikka lelua hakemaan. 
Autoon Ykää ei voi jättää siksi aikaa kun Vinski ui, sillä pelkään että se rikkoo itsensä sielläkin yrittäessään tulla häkistä läpi kun kuulee tai näkee Vinskin menevän uimaan. Se huuto ja rieha on melkoista kuultavaa ja nähtävää. 
Yksin olen käynyt pariin kertaan sitä uittamassa, mutta käytännössä siinä alkaa olla ajankäyttö jo niin hankalaa työssäkäyvälle, että ei auta arkisin kuin viedä pojat yhtä aikaa uimaan. Ja tosiaan muut asiat eivät ollenkaan, onneksi, ole niin haastavia, vaan erityisesti nimenomaan tämä uimassa käyminen näiden vesihullujen kanssa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon, että helteet jo loppuisivat, niin viitsisi lenkittää näitä tavallisesti, eikä tarvitsisi pelätä sydänvikaisen kuukahtavan kesken kaiken eikä tapella uimarannalla kuin viimeistä päivää että saa koiran asiallisesti sinne veteen ilman järkyttävää riehumista ja riemua.

Jotain hyvääkin on Ykän tilanteen kanssa elämisestä jäänyt käteen - nimittäin oma tietouteni koirien nivelongelmista, lihaksistosta ja lisäravinteiden vaikutuksista on kasvanut huimasti etsiessäni ja vertaillessani  tietoa ja helpotusta Ykän tilanteeseen.
Viimeisen viikon meillä on ollut vuokralla laserhoitolaite Handy Cure, joka on kyllä osoittanut hyötynsä jo monta kertaa. Rannalla hillumisesta kipeytynyt Ykä on hoidettu nyt viikon ajan kahdesti päivässä laserilla, ja teho on ollut kyllä silminnähtävä! Suosittelen lämmöllä!

Tähän loppuun voin vielä todeta että Vinskille kuuluu tavallista hyvää, se iloitsee jokapäiväisestä uimisesta vähintään yhtä paljon kuin veljensä ja on kasvattanut viime talven surkeiden kelien kutistuttamia lihaksiaan taas kesän aikana aivan silmissä. :)
Me ollaan treenattu tokokokeita varten uimisen ohella (Vinskin vauhtia kun ei helle hidasta) ja ehkä me pian uskalletaan taas käydä koittamassa jossain kokeessa, pystytäänkö me olemaan hiljaa ja nätisti. Raportoin tänne sitten, ainakin treenit on menneet tosi kivasti. 
Mun rakas vinokorva<3 

Loppuun tuttua, tällä kertaa kovin kesäistä kuvasaastetta.

Yllä Vinski odottelee että lelu heitetään sille, alapuolella onnellisesti rantautuneena lelunsa kanssa :)

Alla iloinen uimari-Ykä kerrankin rauhallisena :)

Ihana kesä-Vinski<3

Neiti Haivenkoira Freyakin osui kuvaan

Ykä ilta-auringossa

Rakas kaksikko

Yö-yhtye oli oikeassa - Rakkaus on lumivalkoinen<3

Uuden elämän aloitus

Minusta tuntuu että minun koiraharrastuksessani ja elämässäni on kaksi aikaa; aika ennen Ykän diagnoosia ja sen jälkeen. Tämä uusi, diagnoosin jälkeinen aika tuntuu hirveän pitkältä vaikka kuvausreissusta on vasta vajaa viikko. Murehtiessa aikakin tuntuu pysähtyvän täysin. :( 

Ykän sydänlääkitys aloitettiin viime keskiviikkona, samoin tujumman nivelravinteen syöttäminen. Koska minä ja miesystäväni Osku emme vielä asustele yhdessä, joudumme elämään hieman matkalaukkuelämää, mikäli meinaamme viettää aikaa saman katon alla. Yökylään siis mennään aika usein, ja se tarkoittaa että Ykän lääkkeet kulkevat nyt mukana. Hassua, että minä, joka unohdan jatkuvasti avaimeni, puhelimeni ja muutkin tavarani ties minne, jään lukkojen taakse säännöllisin väliajoin jättäessäni avaimet kotiin sisälle ja itseni ulkopuolelle ja joka viime talvena esim. hukkasin koko lompakkoni kaikkine sisältöineen pysyvästi, olen tähän mennessä orjallisesti muistanut kuskata Ykän lääkkeet mukana.

Ykä syö lääkkeet aina iltaisin ruuan kanssa, ja lääkkeet kulkevat mukana pussissa, jossa on iloisen dinosauruksen kuva. Ironista, Ykä on mun rakas, iloinen "dinosaurus". <3 

Tätä postausta varten Ykä poseerasi dinosauruspussin kanssa, onneksi se ei ole huolissaan asiasta. 

Reipas potilas dinosauruspussin kanssa.

Eläinlääkäri varoitti että sydänlääkkeet saattavat tehdä Ykän väsyneeksi ensimmäisten päivien aikana, mutta en huomannut mitään eroa, vaikka koitin kyllä melkoisesti tarkkailla. Onkohan tämä hyvä vai huono juttu? Parin lääkeliuskan jälkeen on sydänkontrolli, ja samalla ajattelin ottaa Ykälle pistokset cartrophenia niveliä helpottamaan, vaikka Ykä ei vielä oireilekaan päällepäin lonkkiansa. Ei se ainakaan huonoksi voi olla. Palaan asiaan kun ollaan käyty kontrollissa ja tiedetään enemmän.

Jotain positiivista jännittävääkin meille on tiedossa; Vinski nimittäin sai luonnetestipaikan lauantaille. Mukava kun Vinski pääsi varasijalta mukaan, jännittää nähdä mitä pojasta sanotaan, etenkin kun testaajat ovat samat kuin Ykällä aikanaan. :) 

 

Huonoja uutisia lonkkakuvauksissa :(

Hetki on taas siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut. Ja nyt on aihettakin. 
Kaikenmoista on tapahtunut tässä välissä, ollaan käyty Ykän kanssa parissa tokokokeessa toteamassa, että se ei kertakaikkiaan osaa toimia silloin, kun minä jännitän aivan hiestä märkänä ja kauhusta kankeana. Se oli huolenaiheeni vielä viikko sitten; sittemmin huolenaiheet ovat kasvaneet ihan valtavasti. Kävimme nimittäin lonkkakuvissa keskiviikkona.

Tilanne on nyt se, että Ykällä on molemmissa lonkissa nivelrikko, oikea näytti pahemmalta kuin vasen, mutta ei kovin hyvä ole sekään. Lisäksi löytyi spondyloosia lannerangasta ja huomattiinpa operaatiossa vielä lievä sydänvikakin.

Pettymys ja järkytys oli ihan valtava, sillä Ykä on päällepäin ollut ihan oireeton, reipas, iloinen ja hyvinliikkuva koira. Koko maailma meni ihan nurin. Tästä täytyy jatkaa päivä kerrallaan, muuta ei voi.

Lonkat ovat mitkä ovat, selkä samoin. Niihin otettiin tehokasta nivelvalmistetta, jota annetaan Ykälle nyt satsi kerran päivässä ja toivotaan että se pitää nivelien toimintaa yllä mahdollisimman pitkään. Eläinlääkärin kommentti oli, että kuviin nähden lonkat taipuivat yllättävän hyvin, ja koira onneksi on hyvässä lihaskunnossa. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuani päätin että lenkkeilyä jatkan normaalisti (eihän koiraa voi pumpulissa pitää) ja vain ylimääräiset hyppyytykset jätän pois. Käytännössä siis harrastukset karsitaan nyt niin että vepe jää pois, ja agia me ollaan onneksi muutenkin tehty vähän vaan huvinvuoksi silloin tällöin vailla mitään tavoitteita, joten sen unohtaminen ei sinänsä haittaa edes. 
Jäljelle jää lähinnä toko ja jälki, joten niillä mennään. Sydänvika on lievää laatua onneksi, mitä todennäköisimmin Ykän vajaa 2 vuotta sitten sairastaman kennelyskän peruja. Siihen koitetaan aluksi lääkitystä, ja kontrollissa katsotaan onko lääkitystä tarpeellista jatkaa. Vika ei vielä toistaiseksi ole kerännyt nestettä, eikä näkynyt mitenkään päälle päin, joten voi olla että lääkityksen vaikutuksia ei päällepäin edes näy.

Järkytyksestä en ole vielä toipunut, kun päällepäin ihan terveen oloinen koira saa tuollaisen tuomion, tuntuu se kuin heitettäisiin saavillinen jäävettä päälle. Itku kyllä tuli. Näillä kuitenkin mennään, kun ei tälle mitään voikaan, ja nautitaan siitä, että koira on oireeton ja liikkuvainen sekä iloinen, koitetaan pitää se sellaisena mahdollisimman pitkään, päivä kerrallaan. Joten pitäkää Ykälle peukkuja, mielestäni se ansaitsee onnellisen koiranelämän kaikilta mahdollisilta osilta, toivottavasti vielä pitkään.

Laiha lohtu tilanteessa oli, että eläinlääkärin kommentoi Ykän olevan "korvien välistä täyttä kultaa" ja niinhän se onkin. On se niin rakas<3 Ajatus siitä, että Ykän elämä todennäköisesti päättyy normaalia koiranelämää aiemmin, aiheuttaa valtavaa huolta ja surua. Miksi näin käy, varsinkin koiralle, joka on niin hyväluonteinen, luottavainen ja ystävällinen? Se jos joku ansaitsisi elää iloista ja onnellista koiranelämää pallolla leikkien. Ei auta, tällä mennään. Ainakin me tiedetään nyt, mitä meillä on vastassa. Silti ajatus siitä, että menetän rakkaan Yogi-karhuni todennäköisesti liian aikaisin nivelrikon takia, vie minulta yöunet todella tehokkaasti. Kaikkeni ainakin koitan tehdä, että Ykän elämä on mahdollisimman onnellinen ja iloinen sekä kivuton niin pitkään kuin suinkin mahdollista.

Valonpilkahduksena oli että Freyan nivelet olivat kovin siivot ja kennelliitossa ne saivat tuomion A/B ja 0/1. Hyvä Frey!

Tänään kävimme ottamassa kuvia ulkona ystäväni Susannan kanssa, tässä muutama nähtäväksi. Ensimmäisessä kuvassa Vinski ja Susanna taistelemassa patukasta. :)

Loppuun vielä kuva kolmesta iloisesta kaveruksesta, vasemmalta Ykä, Freya ja Vinski.