Nyt kun olen viimeaikoina ollut niin mahdottoman ahkera kirjoittaja niin postaan tämän kerran perinteisesti hieman enemmän treenikuvia. Kuvien ottajana toimi Marika, jonka elämästä mudien parissa voit lukea klikkaamalla tästä.
Eli oltiinpa reippaasti perjantaina Marikan ja mutiaisten kanssa treenailemassa rally-tokoa ja tässä Marikan kivat kuvat meistä. :)
Takapää töissä!
Oikean puolen opettelua, tosi tarkkana! :D
Palkka :)
Ykän vuoro :)
Oikea tai vasen puoli, ei väliä, Ykältä onnistuu!
Ihania kuvia, kiitos Marika! :)
Ensi postaukseen lupaan ihan kirjoittaakin jotakin...
No niin, eilen me startattiin ihan virallisesti. Pitkän tauon jälkeen, edellinenhän oli syyskuussa 2013, eli on tässä taukoa ollut näiden virallisten osalta. Tuloksena oli kymppi molemmilta radoilta.
Eka rata oli hyppäri ja virheet tuli heti alussa, ensimmäisen hypyn jälkeen oli samantien suorassa linjassa kepit, jonne Vinski tuli vähän turhan pitkällä laukalla niin että kaksi ekaa väliä sujui ja sitten ei mahtunut väliin enää, joten se katsoi parhaaksi jatkaa matkaa keppien vieressä. Työnsin koiran takaisin sinne väliin huonosti, siitä toinen vitonen. Tämän jälkeen ryhdistäydyin ja loppurata sujui hienosti, mitä nyt vähän ohjausyksikkö hidasteli ja odotteli ihan tarpeettomasti ja varmisteli ihan turhaan... Lisäksi ohjausyksikkö olisi voinut toiseksiviimeiselle esteelle kääntää koiransa paremmin. Aivopieru, ihan kuin ohjaisin sokeana siellä.
Toinen rata meni hyvin, mitä nyt ohjausyksikkö oli jälleen melko ulalla tapahtumista. Nimittäin heti alkusuoralla oli puomi ja olin varma etten saa Vinskiä koskemaan ylösmenoon, mutta tekemällä jonkun ihme kevätjuhlaliikkeen se onnistuikin, josta hämmästyin niin että ryssin sitten alasmenon kun annoin käskyni aivan liian myöhässä... Vinski sitten pokalla hyppäsi alastulokontaktin yli kun parempaa ohjeistusta ei tullut.
Ennen A:ta oli mutkaputki ja olin jo pääni sisällä niin kovasti siellä kontaktilla että heitin koiran "jonnekin putken suuntaan" (eli aivan utopistiseen suuntaan vähän sinne päin) ja vitonen tuli kun Vinski oli lähdössä jo putken takana olevalle hypylle. Silmät auki ja ohjaa karjuin sisäisesti itselleni.
A:n molemmat kontaktit onnistuivat kuitenkin ja alasmeno niin hyvin että hyvä kun en alkanut vollottaa onnesta siellä radalla. Loppu kirmailtiin sujuvasti maaliin kun niistä kontaktimöröistä oltiin selvitty. Kuinka iso henkinen mörkö voikaan olla eriväriseksi maalattu alue A:n tai puomin alussa/lopussa? Valtava näköjään, mutta selätettävissä.
Ja laitoin tuonne aiemmin tavoitteitakin, joten kerrataas vähän. Kontaktit oli ykköstavoite, ne onnistuivat lukuunottamatta tuota yhtä jonka hämmästyksissäni ryssin. Mutta koira siis toimi, se on pääasia. Toinen ongelmakohta on lähtö. Sieltä Vinski kyllä hiipi tulemaan mutta pääasia ettei karannut radalle ennen aikojaan. Työstäminen jatkuu mutta alkaa jo vähän helpottaa kun koira tuntuu olevan ihan hanskassa nyt, ohjausyksikkö tarvitsee vaan tarkkuutta ettei lähtisi jokaisen aivopierun vietäväksi.
Kaikenkaikkiaan jäi valtavan hyvä mieli ja onnistunut fiilis! Ekalla radalla sijoitus 10/22 ja tokalla 6/23. Ilman mun aivopieruja oltaisiin oltu siis palkinnoilla tuolla tokalla radalla, ja tuon ekan radan keppialoituksenkin olisin voinut tehdä toisin. Enskerralla sitten ehkä!
Sateenkaaren päästä löytyy kuulemma kultaa, arkussa yleensä. Nyt se istui siellä Back on Trackissa. Vanha, rakas ukkeli ja harrastuskumppani Vinski.<3
Tässä vielä jälkimmäisen radan ratapiirros, jonka nappasin Lagun facebook-ryhmästä. Tuo putki (6) ennen A:ta oli se, jossa heitin koiran jotenkin härösti putkesta ohi hyppyä (14) kohti kun olin niin kontaktitohinoissani..
Juuso ja Freya starttasivat myös ekaa kertaa eilen. On ollut jännää olla "koutsaamassa" näitä kahta, ne ovat suorastaan oivallinen parivaljakko! Juuso on kehittynyt valtavasti ohjaajana ja Freyaan on saatu kaivattua vauhtia, eilenkin se paineli tosi hyvää tahtia.
Harmittavat hyllyt tulivat kepeiltä, mutta muuten tämä aloitteleva kaksikko suoriutui hienosti! Freyaa tosin häiritsee kentän laidalla kuvaava omistajansa, joten tämä agimamma saa jatkossa poistua Freyan näkymättömiin radan laidalta ja videokuvaus pitää ulkoistaa jotenkin. Taidetaan valkonaamojen kanssa jatkaa näillä näkymin Vaasassa 8.-9.8.
Tässä vielä video jälkimmäiseltä radalta, jonka Heidi ystävällisesti kuvasi! Kiitos Heidi! Kuten näette, turhaa odottelua on mun osalta vielä, mutta siitä pyritään eroon. :)
Eilen episteltiin tutussa kotihallissa Hurttahallilla kahden startin verran. Päästiin kokeilemaan tämän vuoden agirodun FAO-rataa, joka ei lopulta tuntutunutkaan ihan niin vaikealta kuin luulin että se olisi. Vaikeinta minulle ja Vinskille oli 3-4 esteiden väli (piirroksesta poiketen käännös oli luonnossa vieläkin jyrkempi), kun pituudelta tullessa käännös oli jyrkkä ja minä tietenkin olin perinteisesti myöhässä, josta seurasi että Vinski teki kunnon kunniakierroksen ennen putkea. (Tässä vaiheessa totean että rata jäi hallille joten tätä treenataan ja minä aion opetella laittamaan valssini sinne minne se kuuluu ja ajoissa!)
Muuten meillä ei hirmuisia vaikeuksia ollut onneksi, eli saimme taikinoida niitä rakkaita kontakteja, jotka jotenkin kummallisesti onnistuivat ihmeen hyvin. Vinski osui kummallakin kerralla molemmille ylösmenoille ja ihan selvästi kuunteli käskyä ja myös puomin alasmenolle se hidasti molemmat kerrat, tosin karaten siitä niin että jouduin palauttamaan sen sinne. Mutta parannusta siis selkeästi havaittavissa. A:n alastulokin onnistui jälkimmäisellä kerralla. Eli mitä tästä opimme? Helvettiin kaikenmaailman kehikot, namialustat ja muut joutavuudet ja naksutin käteen, näköjään. :)
Kyllä me tästä vielä ponnistetaan ylöspäin!
Sami Ritoniemi jälleen ystävällisesti otti kuvia paikanpäällä ja antoi luvan käyttää niitä, joten suuret kiitokset jälleen Samille kameroinnista! Lisää Samin ottamia kuvia näkee keeshond Valon ja Hehkun sivuilta täältä.
Hih, rengaskuvassa huvittaa Vinskin keskittynyt ilme ja takajalkojen pujahdus renkaan sisään. On se tarkkaa puuhaa isolla koiralla! :D
Ensi viikolla startataan sitten virallisissa koitoksissa ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan! Kotihallilla onneksi, toivotaan että kontakteissakin olisi sitten jotain järkeä jo. Laitan sitten postausta siitä, miten meillä siellä sujuu, ja sillä kertaa myös Juuso ja Freya ovat mukana.
Ilokseni voin todeta että lähtö onnistui molemmilla radoilla hienosti, Vinski pysyi siellä eikä edes tehnyt ihan kamalaa roiskeloikkaa ensimmäiselle esteelle, joka yleensä on sen ongelma. Ensimmäisen hypyn jälkeen molemmilla radoilla oli mutkaputki, joten sain huokaista sen ajan helpotuksesta.
Osallistuimme sekä mölliluokkaan että kisaavien radalle ja molemmilla radoilla oli sekä puomi että A. Lisäksi kisaavien radalla oli keinu. Ja minkä ihmeen takia aina keinu on ainoa kontakti, joka onnistuu? Ilmeisesti ystäväni Höyrypää aina jotenkin muistaa sen siinä vaiheessa kun lankku keikahtaa, mutta A:lla ja puomilla on ihan eri ääni kellossa. Kivoja hyppyreitä indeed.
Treeneissä ollaan hinkattu, hinkattu ja hinkattu kontakteja ja ne toimii, mutta kisoissa ei ikinä. Treeneissä menee myös radalla komeesti. Mutta kisoissa. Vinski on niin "tiloissa" että siltä katoaa ilmeisesti kaikki järki ja ei, en saa sitä edes alasmenokontaktille asti kun se hyppää eteenpäin niin että kontakti menee ohi.
Nytkin palautin sen kontaktille joka kerta - ja ei! Lisäksi se huutaa niin paljon etten kuule edes omia ajatuksiani. Huoh. Muuten se kuunteli ohjausta radalla ihmeen hyvin ja sain sen kääntymäänkin hienosti, joten siihen sentään olen tyytyväinen. Vinskillä kun on sellainen tyyli että jos ole nanosekunninkaan myöhässä, se jyrää jollekin sopivalle esteelle aivan raivona ja huutaa mennessään, mutta nyt tältä vältyttiin kun olin kerrankin ajoissa ja asialla.
Mutta kontaktit. Mitäköhän näille nyt sitten tekisi? Onneksi päästään kurssille pian, ehkä saadaan sieltä vinkkiä ja lisäpontta harjoitteluun. Ongelmahan on ollut alastuloissa, mutta lisäksi puomin ylösmeno on ongelmallinen vaikka Vinski kyllä menee sen asiallisesti mutta normaalilla laukalla se vaan laukkaa kontaktin ohi tekemättä tavallaan mitään väärää. Sen rikkominen raville on supervaikeaa ja naksuttelulla sen saa oivallisesti siihen kyllä, mutta taas kisa"tiloissa" ei ole mistään ajattelusta tietoakaan. Huoh.
Toinen ärsyttävyys on tuo ainainen karjuminen. Korvissa tinnittää edelleen. Vaikka tokoillessa olen saanut älämölön vähentymään kivasti, niin odotellessa omaa suoritusta möykkä käy jo korviin, Vinskillä kun ei ole mikään pieni ääni.
Radalla Vinski ei kovasti hauku, mutta ennen sitä se karjuu suoraa huutoa kun se tajuaa minne se pääsee. Se pystyy todistettavasti karjumaan ongelmitta mm. seuraamisessa, maahanmenossa, sivulletulossa ja missä vaan, ainoa jolla se hiljenee on lelun tunkeminen suuhun. Haukkuminen kiihdyttää sitä ja sittenhän se on radalle mennessä ihan liekeissä ja siinä sitä ollaan niiden kontaktien kanssa. Kiva kierre. Onneksi päästään kurssille harjoittelemaan odottelua niin että muut tekee rataa ja me vaan odotellaan siinä vieressä ja kuumutaan. Ehkä tästä päästään ellen kuuroudu ennen sitä.
Kuvat on ottanut Sami Ritoniemi, suuret kiitokset!
On se kuitenkin niin rakas, kaikessa ärsyttävyydessään. Mun valkoinen kiitosukkula<3
Ja olihan siellä Freya Haivenkoirakin mukana. Se sai jostain ihan käsittämättömän vauhtitykityskohtauksen niin että se ei meinannut pysyä Juusolla käsissä - porhalsi vaan korvat luimussa kuin mikäkin. No, Freyalle me mentiin nimenomaan hakemaan vauhtia, joten mitäs tässä turhaan maristaan kun kerrankin sitä saatiin.... :D
Olen mennyt ilmoittamaan Vinskin pariin agistarttiin lähitulevaisuudessa ja tämän innoittamana olen treenannut jotenkin normaalista poikkevasti, siis ihan ajatuksella ja selväpäisesti eikä vaan "sinnepäin" mikä on yleisin syntini. Ja treenatessani suorittanut erilaisia havaintoja liittyen omaan ohjaustyyliini sekä koiraan. Tässä päällimmäiset:
Havainto 1
En olekaan kuvittelemani todella hidas ohjaaja. Olen ihan helvetin hidas ohjaaja. Koiran tehdessä mitä hyvänsä minä pääsääntöisesti pyörin sen edessä hidastamassa sitä jäädessäni mukamas odottamaan sitä, tai vaihtoehtoisesti tulen perästä ja annan ohjeet koiraparalle joskus viikon päästä sekä suoritan ties mitä kevätjuhlaliikkeitä pitkin rataa... Havaintooni liittyy siis tosiasia että osaa se Vinski juosta ihan tuijottamattakin.
Asia valkeni minulle tässä päivänä eräänä kun olin hallilla suorittamassa yksinkertaista harjoitusta hyppy-takaakierto-hyppy. Esteet olivat siis suoraan perätysten ilman mitään ihmeellistä kommervenkkiä ja silti homma oli jotenkin tahmeaa. Treenejäni sivulta seurannut tuttu huikkasi minulle yksinkertaisen kysymyksen jäädessäni takaakierrolla odottelemaan koiraani ihan loputtomasti: "mikset mene aiemmin pois alta?". Niin. Miksi en mene? No siksi kun en ole luottanut Vinskiin - olen jotenkin kuvitellut että sen tulee kiire perääni ja oikoisi sen sijaan että se suorittaisi esteet silti. Eli tähän tulee muutos ja jo ensi kokeilussa totesin että kyllä se suorittaa kun annan sille tilaa tehdä, ja nyt minä lakkaan kuvittelemasta ja alan luottaa koiraan. Kyllä se esteet suorittaa jos joku kertoo minä vaan kerron miten päin ja missä järjestyksessä homma suoritetaan.
Havainto 2
Kiitos Marikalle, olen myös havainnut että koiraani todella on mahdollista kääntää radalla, mikäli ohjaajan toiminnassa on jotain järkeä. Havainnosta johtuvat tulokset ovat vasta harjoitteluasteella, mutta silti tämä äskettäinen havaintoni helpottaa agilityharrastustani aika paljon.
Havainto 3
On ennestään tiedossa että Vinskin hyppytekniikassa on parantamisen varaa ja tätä on harjoiteltu paljon matalilla rimoilla. Havaintoni onkin se, että Vinski hyppää tavallaan luonnostaan ihan hyvin mutta jostain syystä radalle lähtiessä nimenomaan ensimmäiset pari estettä ovat kamalia, etenkin jos hypyt suoritetaan kohtisuoraan. Ehkä Vinskillä on itseluottamusongelmia tai se on muuten vaan niin höyryissään että se ei katso yhtään miten hyppää. Olen myös havainnut että käännöksissä tai "kinkkisemmissä" paikoissa sujuu paljon paremmin, ilmeisesti koska niissä pitää keskittyä paremmin, joten uskoisin roiskimisen olevan sidoksissa nimenomaan henkiseen puoleen. Treeniä treeniä! Hyppytekniikka ei varmaan ihmemuutoksia koe koskaan koiran ollessa tuon kokoinen ja ikäinen, mutta itseluottamusta saan parannettua varmasti.
Havainto 4
Vinski varastaa lähdössä. Mitä se ei ole koskaan aiemmin juuri tehnyt, mutta minä olen jotenkin päästänyt sen perseilemään luottamalla että "no kun ei se ennenkään ole". Olen kuitenkin ryhdistäytynyt ja asiaa on harjoiteltu viimeaikoina lukemattomia kertoja, toivotaan että tänään epiksissä lähtö sujuisi paremmin. Peukut pytyyn! Havainto 5
Minä olen aina ottanut kontaktit siltä kannalta että niissä pysytään ja niistä ei luisteta. Niihin pysähdytään ja piste. Tästä ei ole oikealla radalla hyötyä koska koira päästää sata lasissa ja hyppää yli sillä vauhdilla ettei se edes pystyisi pysähtymään. Kun kierrokset on tapissa, jarrut ei toimi. Kiitos Mirkan olen ottanut niihinkin uuden lähestymistavan. Kontakteilla hengaillaan. Niillä on sellainen yin&yang meininki, flow, ollaan rauhassa, unisia eikä lähdetä pois. Tätä on harjoiteltu nyt vaikka kuinka, toivotaan että edes aavistus muutoksesta alkaisi pian näkyä. Havainto 6
Syy epäkohtien 1-5 syntymiseen ja sitä kautta havaitsemiseen löytyy peilistä, kuten niin miljoona kertaa aiemminkin. No, ainakin on kehittämisen aihetta...
Tästä siis huomaa miten vuoden treenitauolla saa ihan täysin unohdettua kaiken järkevän ja keksittyä ties mitä ihme säätämisiä radan vaikeuttamiseksi. Muutos tulee nyt, onneksi päästään pian kurssillekin piiiiitkästä aikaa! :)
Tänään mennään Lapualle epiksiin, tavoitteena saada lähtö ja kontaktit onnistumaan.
Ilmoitin meidät myös rally-tokokokeeseen Seinäjoelle 25.7.
Onpahan vähän jotain treenimotivaatiota myös "sileällä". Rally-toko on itse asiassa niin kivaa että olen alkanut varulta vähitellen opettaa Vinskille myös "väärällä" puolella seuraamista ja perusasentoa. Ja näköjään haastetta riittää. Ykähän sen on oppinut jo, se on jotenkin sellainen laiva että kun sen suoraksi saa, niin suorana se myös pysyy, oli puoli mikä vaan. Helppo homma.
Vinskin kohdalla sen sijaan... asetan tavoitteeksi että ensi kesänä tähän aikaan seuraaminen onnistuu myös oikealla! Onkohan tarpeeksi pitkä tavoiteaika? :D
Tässäpä sitä onkin hetkeksi tekemistä. Seuraavan postauksen voisin tehdä Vinskiä ja Ykää piinanneesta inhottavasta kutinasta, jonka vuoksi on suoritettu jo ties minkälaisia operaatioita ja josta syystä ajoin taas Vinskiltä karvat pois (se näyttää jäätävältä, kuten kuvasta näkyy!).
Koitanpa ehtiä lähipäivinä.
Taiteilinpa sitten ainakin omaksi ilokseni ja huvikseni uuden bannerin tänne blogiin, ainakin omalla näytöllä toimii, joten toivottavasti teidän muidenkin. Kiva saada välillä uutta ilmettä tänne! :)
Sen verran vielä pitää mainita että bannerissa oleva pikkukuva valkonaamakaksikosta ei ole itse ottamani, vaan ystäväni Milchon kamerasta peräisin. Many thanks for picture Milcho!
Viime talvi oli Ykälle vaikea - oli kylmää, koleaa, märkää ja liukasta. Rikkinäisiä niveliä kolotti, ulkona ei ollut hangesta tietoakaan vaan joka paikka oli peilijäällä ja ainainen varominen ja jännittäminen liukkaalla alustalla tekivät Ykän kankeaksi. Varovaisuus ja jännittynyt liikkuminen sekä liian hidas tahti saavat Ykän helposti peitsaamaan, johon se on aina ollut taipuvainen mutta nivelongelmien tullessa mukaan kuvioihin peitsaaminen on vaan lisääntynyt, ja siitä olemme pyrkineet säännönmukaisesti eroon.
Koiran perusaskellajihan on siis ravi, ja peitsaaminen kertoo aina siitä että jokin asia ei ole ihan hyvin. Joskus se on ihan pikkujuttu, esim. koira saattaa peitsata hihnassa kulkiessaan siksi että hihnaa pitelevän ihmisen tahti on liian hidas. Peitsaaminen voi johtua myös rakenteellisesta epäsopusuhdasta, esim. takakorkeat tai epäsopusuhtaisessa kasvuvaiheessa olevat isot koirat saattavat joskus peitsata ihan vain siksi että se on niille helpompi tapa liikkua rakenteensa vuoksi. Mutta peitsaaminen kielii usein myös siitä että koiralla ongelmia selässä tai lanteessa, joten kannattaa aina selvittää syy, miksi koira mieluummin peitsaa kuin ravaa.
Peitsaaminen on siitä ikävä juttu että se ikäänkuin ruokkii itse itseään - se jäykistää koiran selkää entistä enemmän, aiheuttaa lihasjumeja, jotka aiheuttavat lisää peitsaamista. Eli peitsasi koira mistä syystä tahansa, peitsaamisesta tulisi pyrkiä eroon pitemmällä aikavälillä jotta lisäongelmilta vältyttäisiin. Opittuna tapanakin se jumiuttaa koiraa vähitellen, joten miksipä antaa sen tehdä sitä?
Ja jos nyt jollekin on epäselvää, mitä peitsaaminen on, niin voin kertoa että et ole ainoa... Nimittäin yllätyksekseni monikaan koiraharrastaja ei ole selvillä siitä mitkä ovat koiralle normaali askellajit ja miten koira liikkuu niiden aikana. Itselleni nämä asiat ovat hevospuolelta tuttuja juttuja, mutta koirapuolella useinkaan eivät ole. Toisinaan olen saattanut agitreeneissä mainita ristilaukasta tai näyttelytreenejä vetäessäni huomauttanut treenattavalle että hänen koiransa peitsaa. Ja todella hämmästyttävän usein omistaja ei tunne koiran askellajeja. Eli jotta nyt jokainen pääsisi kärryille mitä tuo moinen peitsaaminen on, niin oheisessa videossa (jonka bongasin Koiranomistajan Peruskurssi-sivuilta) on hyvin havainnollisetettu koiran askellajit ja loppupäässä vielä näytetään vierekkäin sekä peitsaava että ravaava koira jotta asian havaitseminen olisi helpompaa.
Ja sitten takaisin Ykään. Sillä kun on vikaa sekä selässä että molemmissa lonkissa, se mielellään ikäänkuin vetää itseään etupäällään eteenpäin takapään tullessa mukana miten taitaa. Tämä ilmenee niin että Ykä ei välttämättä nostele takajalkojaan kovin hyvin jos alusta sallii laahustamisen, ja käyttää päivästä riippuen jompaa kumpaa jalkaa enemmän kuin toista. Koska lannerangassa on vikaa, selkä jumiutuu helposti ja peitsaaminen lisääntyy joka lisää selkäjumeja. Lisäksi keväällä huomasin että Ykän takajalkojen lihakset olivat selvästi heikommat kuin ennen, varsinkin oikeasta takasesta.
Niinpä painelimme fyssarille ja saimme jumppaohjeita kotiin: takajalkojen käyttöä ja koordinaatiota pitäisi koittaa varovaisesti tehostaa ja samalla koittaa ylläpitää lihaksia, jotta ne tukisivat rikkinäisiä niveliä. Ohjeena oli tehdä erilaisia tasapainoharjoituksia ja saada Ykä nostamaan ja käyttämään takajalkojaan enemmän, vain mielikuvitus rajana, kunhan liikkeet ovat rauhallisia, turvallisia eivätkä aiheuta rasitusta rikkinäiselle selälle tai lonkille.
Ja tuumasta toimeen! Minä olen nyt pari kuukautta ihan tietoisesti ja suunnitelmallisesti tehnyt parhaani että Ykän lihaskunto saataisiin pysymään hyvänä ja yllätyksekseni huomaan että teho on ollut valtava, vaikka tuntuu että sinänsä en ole kovinkaan paljoa tehnyt. Lihakset tuntuvat ihan käsin koskettelemalla suuremmilta ja harjoituksissa huomaa että Ykän koordinaatiokyky on parantunut ja arjessa asia näkyy parhaiten peitsaamisen radikaalina vähentymisenä. Hyvä niin! No mitä me ollaan sitten tehty?
Minäpä näytän ja kerron...
Koska minä en ole mikään fysioterapeutti tai muu vastaava, muistutan
tässä vaiheessa että nämä ovat siis asioita joita me olemme Ykän kanssa tehneet ja
jotka meitä ovat auttaneet, mutta mutta jos koirallasi on jotain
fyysistä vikaa, kannattaa aina jutella sitä hoitavan
fyssarin/hierojan/lääkärin/osteopaatin kanssa harjoituksista ennen kuin
koittaa itse. Harjoitukset tulee aina tehdä koiran ehdoilla ja sen hyvinvointi ja terveydentila tulee aina huomioida niin ettei se kuormitu liikaa.
Terveen koiran kanssa varovasti ja järkevästi tehtynä nämä
ovat varmasti turvallisia juttuja, joten en kiellä kokeilemasta tai
keksimästä itse parempi variaatioita. Reippaasti jumppaamaan.
Oli koira sitten terve tai tuki- ja liikuntaelinten ongelmista kärsivä, ja harjoitukset mitä tahansa, tulee alustan olla aina hyvä (ei missään nimessä liukas!) ja harjoitusten suunniteltuja ja mietittyjä sekä turvallisessa ympäristössä ja turvallisilla välineillä suoritettavissa. Koiraa ei saa pakottaa ja turvallisen tekniikan opettamiseen tulee panostaa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin maalaisjärjellä pitäisi selvitä aika pitkälle.
1. Tasapainoharjoitukset, joiden pitäisi vaikuttaa syviin lihaksiin.
Me ollaan tehty näitä mm. ihan tavallisella jumppapallolla niin että Ykä nojaa rintakehällä jumppapalloon ja ensin olen tukenut palloa käsillä, myöhemmin vain vähän esim. polvella ja lopulta en ollenkaan niin että Ykä joutuu itse tasapainottamaan palloa paikallaan. Alustan kanssa tarkkana, se ei saa olla yhtään liukas ja harjoitus pitää tehdä rauhassa. Harjoitus vaikeutuu kun koira nojaa etutassuillaan palloon niin että rintakehä on irti pallosta.
Dobopallosta saisi varmasti huimat määrät enemmän irti ja sen päälle koira voisi kiivetä kokonaan (toki pieni koira voi autettuna olla myös ison jumppapallon päällä) mutta meillä ei valitettavasti kotona ole tarpeeksi isoa tyhjää tilaa dobopallolle, joka Ykän kokoisella koiralla saisi olla jo melko ison kokoinen. Olen myös harkinnut koirille tarkoitettujen tasapainotyynyjen hankintaa, ne olisivat varmasti oivalliset. Jumppapalloa kokeiltiin kun sellainen oli näppärästi jo olemassa.
Koska käyn Vinskin kanssa treenaamassa agilityä paikallisessa agilityhallissa, olen hyödyntänyt sitä myös Ykän jumppahetkissä, koska Ykä kulkee kuitenkin mielenvirkistykseksi mukana ja koska se osaa kaikki agiesteet jo ennestään.
Matala puomi loivalla ylös- ja alasmenolla on hyvä tasapainoharjoitus näin isolle koiralle. Sinne ei mennä laukalla vaan nätisti kävellen tai ravaten. Samalla se on myös raviharjoitus, sillä enpä ole koskaan nähnyt koiraa joka peitsaisi puomin päällä, eli tällä saa samalla korostettua raviliikettä myös. Tärkeää on kuitenkin loivat ylös-ja alasmenot kun koiralla on luustossa vikaa, liian jyrkät nousut ja laskut voisivat olla vahingollisia koiralle, joten aina harjoitus koiran mukaan!
Vaikeamman harjoituksesta saa, jos on mahdollisuus käyttää loivaksi säädettävää, alustan avulla pehmennettävää keinua, kuten me olemme Ykän kanssa tehneet. Siihenkin pitää muistaa mennä rauhassa ja säätää kulma loivaksi. Koiran ollessa keinulla sitä voi jopa vähän keinutella siinä, syvät lihakset saavat harjoitusta koiran tasapainoillessa keinun päällä. Alasmenon olen pehmentänyt superlonpatjalla, jotta koira ei saisi isoa täräystä niveliinsä keinun laskiessa alas.
Näissä harjoituksissa on toki olennaista että koira osaa ja uskaltaa nousta esteille, eli jos ihan alusta aloittaa opettamisen, niin tarkkana ettei satu vahinkoja, ja pitää katsoa ettei jo ennestään rikkinäinen koira pääse hyppimään korkealta alas! Todennäköisesti myös isot koirat saavat näistä enemmän irti kuin pienet, sillä niille tietenkään puomi tai keinu eivät ole ollenkaan niin kapeita ja keinu vaatii koiran menevän paljon pidemmälle ennen keinahtamista.
2. Raviharjoittelu tai sama käynnissä. Siis oikeasti niin että olemme harjoitelleet ravia ja käyntiä ihan askellajeina. Tuo puomin kulkeminen sivuaa jo aihetta lisää, mutta asiaa olen tehostanut laittamalla Ykälle esteopetteluputkista hevosten tapaan perinteiset puomit. Kas näin:
Tarkoituksena siis että koira ravaisi tai kävelisi niistä yli rauhallisesti ja rytmikkäästi, jolloin raviliike vahvistuu ja jalkojen koordinaatio paranee. Noiden yli ei oikein voi edes peitsata, joten kyllä sieltä alkaa ravi ja käynti löytyä. Helppo harjoitus kotonakin toteuttaa, mielikuvitus vaan rajana.
Aluksi minäkin kuulin joka askeleella miten Ykän kynnet rapisivat muoviin mutta nykyään harjoitus sujuu vähemmillä rapinoilla. Harjoitusta voi varioida muuttamalla puomien välejä. Harjoituksesta kannattaa rakentaa rauhallinen rytmikkään liikkumisen aikaansaamiseksi, sillä pomppimiset ja ryntäilyt eivät tässä auta. Rauhallisena kaverina Ykälle tämä harjoitus sopii vallan mainiosti.
3. Jumpalla kehonhallinta kuntoon. Tässä idea on osittain sama kuin muissakin, kehonhallinnan parantaminen, joka auttaa varmasti jos koira kärsii esim. nivelongelmista. Jälleen muistutan että koiran vointi ja kunto sekä tausta tulee aina huomioida harjoituksia tehdessä ja niiden vaikeustasoa valitessa.
Jumppaa voi olla vaikka koiran opettaminen peruuttamaan (oivallista kehonhallintaa ja opettaa koiraa hallitsemaan varsinkin takaosaansa), jonkinlaiset pujottelutehtävät rauhallisessa tahdissa tai vaikka tasapainotyynylle nouseminen ja siinä tasapainoilu.
Arkisimpana muotona loivien rappusten kiipeäminen ylöspäin niin että rauhallisessa vauhdissa koira astuisi jokaisella jalalla vuorotellen rappusia, ei siis niin että koira laukkaa rappuset ylös. Selkä tai etupäävaivaisten koirien kanssa alas alasmenot kannattaa jättää suosiolla pois, niin olen tehnyt myös Ykän kanssa, vaikka sillä onkin ehjä etupää. Pelkään alasmenojen kuormittavan etenkin sen selkää, joten rauhalliset ylösmeno ovat riittäneet meille, ja nekin loivissa rappusissa alustalla, joka ei ole liukas.
Hallilla ollaan hyödynnetty agilitykeppejä, Ykä kun osaa ne jo ennestään kuitenkin. Haasteena oli saada pujottelusta rauhallinen jumppaharjoitus, mutta koska Ykä on melkoisen rento ukkeli, se onnistui onneksi muutamalla toistolla. Olen myös asettanut kepit kujaksi, jottei harjoitus kuormittaisi liikaa rikkinäisiä niveliä tai selkää, ja sivuttaisliike pysyisi vähäisenä.
Avainasia on rauhallinen, melkein hidas tahti, ettei nivelille tule liikaa rasitusta.
Kotona harjoitusta voi tehdä vaikkapa tötsillä ja paljon loivemmalla pujottelulla yhdessä ohjaajan kanssa vaikka seuraten jos koira sen osaa tai pienemmän koiran kanssa vaikkapa ohjaajan jalkojen välistä pujotellen.
Kuvat ovat vähän rumia mutta toivottavasti havainnollistavia.
Saattaa olla että joku nyt tämän lukiessaan järkyttyy ja ajattelee että miten noin risa koira laitetaan tekemään tuollaista, joten vastaan jo valmiiksi.
Minulla on monta syytä, ensimmäisenä se, että Ykällä on rikkinäisestä kropastaan huolimatta iloinen nuoren ja aktiivisen koiran mieli, joka kaipaa virikkeitä ja tekemistä ja sen silmät loistavat kun se saa tehdä, osallistua ja olla taitava. Harjoitukset ovat lyhyitä ja rauhallisia, eivätkä sisällä jyrkkiä kääntymisiä, hyppimistä tai lelujen heittelyä, vaan enemmänkin aivotyötä ja yhdessä tekemistä. Sekaan on ujutettu perustokoa, mm. istu-maahan-seiso-asentovaihdoksia, joita fyssari meille suositteli. Lisäksi olen opettanut Ykän seuraamaan myös oikealla, jotta siitä tulisi mahdollisimman "molemminpuolinen" koira sen sijaan että se olisi ns. ihan vasenkätinen.
Toiseksi, Ykä on jo rikki, ja haluan että sillä on lihakset tukemassa ja kantamassa rikkinäistä luustoa niin hyvin ja pitkään kuin mahdollista. Jos kävelyttäisin sitä vaan hihnassa, se kuihtuisi varmasti hiljaa pois. Pelkkä irrallaan juoksutuskaan ei onnistu aina, sillä Ykä tarvitsee ohjattua tekemistä ja aivotyötä, jotta irrallaan suoritetut metsälenkit olisivat rauhallisia ja mukavia hirmuisen riehumisen ja koheltamisen sijaan.
Ennen näiden harjoitusten säännöllistä tekemistä Ykän lihakset takapäästä alkoivat kuihtua, nyt ne ovat tulleet takaisin. Irrallaan touhutessaan se teki sitä mikä oli helpointa - etupää veti ja takapää tuli perässä. Kovassakin vauhdissa. Hihnassa se peitsasi. Nyt molemmat tavat ovat vähentyneet huomattavasti, Ykä liikkuu paremmin ja lihakset ovat kasvaneet. Kyllä me taistellaan ja ehkä me Ykän kanssa pärjätään vielä hetki! Mulle paras palkinto on Ykän iloinen hännänheilutus, pilke sen silmissä ja elämänilo - vielä minä jaksan!
