Ilokseni voin todeta että lähtö onnistui molemmilla radoilla hienosti, Vinski pysyi siellä eikä edes tehnyt ihan kamalaa roiskeloikkaa ensimmäiselle esteelle, joka yleensä on sen ongelma. Ensimmäisen hypyn jälkeen molemmilla radoilla oli mutkaputki, joten sain huokaista sen ajan helpotuksesta.
Osallistuimme sekä mölliluokkaan että kisaavien radalle ja molemmilla radoilla oli sekä puomi että A. Lisäksi kisaavien radalla oli keinu. Ja minkä ihmeen takia aina keinu on ainoa kontakti, joka onnistuu? Ilmeisesti ystäväni Höyrypää aina jotenkin muistaa sen siinä vaiheessa kun lankku keikahtaa, mutta A:lla ja puomilla on ihan eri ääni kellossa. Kivoja hyppyreitä indeed.
Treeneissä ollaan hinkattu, hinkattu ja hinkattu kontakteja ja ne toimii, mutta kisoissa ei ikinä. Treeneissä menee myös radalla komeesti. Mutta kisoissa. Vinski on niin "tiloissa" että siltä katoaa ilmeisesti kaikki järki ja ei, en saa sitä edes alasmenokontaktille asti kun se hyppää eteenpäin niin että kontakti menee ohi.
Nytkin palautin sen kontaktille joka kerta - ja ei! Lisäksi se huutaa niin paljon etten kuule edes omia ajatuksiani. Huoh. Muuten se kuunteli ohjausta radalla ihmeen hyvin ja sain sen kääntymäänkin hienosti, joten siihen sentään olen tyytyväinen. Vinskillä kun on sellainen tyyli että jos ole nanosekunninkaan myöhässä, se jyrää jollekin sopivalle esteelle aivan raivona ja huutaa mennessään, mutta nyt tältä vältyttiin kun olin kerrankin ajoissa ja asialla.
Mutta kontaktit. Mitäköhän näille nyt sitten tekisi? Onneksi päästään kurssille pian, ehkä saadaan sieltä vinkkiä ja lisäpontta harjoitteluun. Ongelmahan on ollut alastuloissa, mutta lisäksi puomin ylösmeno on ongelmallinen vaikka Vinski kyllä menee sen asiallisesti mutta normaalilla laukalla se vaan laukkaa kontaktin ohi tekemättä tavallaan mitään väärää. Sen rikkominen raville on supervaikeaa ja naksuttelulla sen saa oivallisesti siihen kyllä, mutta taas kisa"tiloissa" ei ole mistään ajattelusta tietoakaan. Huoh.
Toinen ärsyttävyys on tuo ainainen karjuminen. Korvissa tinnittää edelleen. Vaikka tokoillessa olen saanut älämölön vähentymään kivasti, niin odotellessa omaa suoritusta möykkä käy jo korviin, Vinskillä kun ei ole mikään pieni ääni.
Radalla Vinski ei kovasti hauku, mutta ennen sitä se karjuu suoraa huutoa kun se tajuaa minne se pääsee. Se pystyy todistettavasti karjumaan ongelmitta mm. seuraamisessa, maahanmenossa, sivulletulossa ja missä vaan, ainoa jolla se hiljenee on lelun tunkeminen suuhun. Haukkuminen kiihdyttää sitä ja sittenhän se on radalle mennessä ihan liekeissä ja siinä sitä ollaan niiden kontaktien kanssa. Kiva kierre. Onneksi päästään kurssille harjoittelemaan odottelua niin että muut tekee rataa ja me vaan odotellaan siinä vieressä ja kuumutaan. Ehkä tästä päästään ellen kuuroudu ennen sitä.
Kuvat on ottanut Sami Ritoniemi, suuret kiitokset!
On se kuitenkin niin rakas, kaikessa ärsyttävyydessään. Mun valkoinen kiitosukkula<3
Ja olihan siellä Freya Haivenkoirakin mukana. Se sai jostain ihan käsittämättömän vauhtitykityskohtauksen niin että se ei meinannut pysyä Juusolla käsissä - porhalsi vaan korvat luimussa kuin mikäkin. No, Freyalle me mentiin nimenomaan hakemaan vauhtia, joten mitäs tässä turhaan maristaan kun kerrankin sitä saatiin.... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti