Vepeilyä ja kesästä nauttimista :)

Viime viikolla pojat kävivät Kauhajoella vepen soveltuvuustestissä ja molemmat pärjäsivät oikein hienosti. Varsinkin Ykä yllätti minut oikein positiivisesti ja hienosti jaksoi veti jopa veneen rantaan köydestä. :) Taitavat pojat! 

Ryhmään siis pääsin molempien kanssa, joten huomenna olisi tarkoitus aloittaa ihan oikeat treenit. Kivaa vastapainoa esim. agilitylle, tekee varmasti lihaksistolle hyvää uida ja muutenkin kesäkuumalla aivan oiva liikuntamuoto kaikenkaikkiaan.

Eilen oltiin lämpimän kesäisen sunnuntaipäivän kunniaksi Alavudella isäni mökillä koirien kanssa ja voi pojat kun koirat tykkäs. Koko päivä päätöntä juoksemista vapaana ympäri pihaa ja metsäteitä ja uimista ihan sydämen kyllyydestä. Sain makeita kuvia napsittua pojista, varsinkin Ykästä, kun ne hyppivät laiturilta ihan hulluina keppien perään lampeen. Sain myös kokea lähes sydänkohtauksen - niin lujaa säikähdin koirien riehumista.. 

Aika rannassa hieman syrjemmässä oli kiveä vasten nojallaan lasinen vanha ikkunaruutu, joka oli nostettu siihen odottamaan kyytiä lasinkeräykseen. Ajattelin että eivät pojat rannasta sinne ruudun luo mene ja siinä oli vielä puskaakin edessä ja muuten ranta oli turvallinen.. 

Mutta annas olla kun käänsin selkäni, kuului Vinskin ja Ykän älähdykset, mahtava rymähdys ja särkyvän lasin ääni! Vinski oli tapansa mukaan taklannut Ykän kumoon - suoraan lasiruutua päin! Lasi särkyi ihan päreiksi ja aivan kauhusta kankeana juoksin paikalle katsomaan kun Ykä nousi sirpaleiden seasta pystyyn. Koira oli mennyt kirjaimellisesti lasista läpi ja kopeloin paniikissa koiran karvoja siinä pelossa että jossain törröttää lasinpaloja pystyssä ja valkoinen turkki värjäytyy verestä punaiseksi... 

Mutta Ykässä ei ollut naarmuakaan, se vaan pudisteli turkkiaan ja jatkoi juoksua kieli kynsissä aivan kuin ei mitään olisi sattunutkaan. ONNEKSI! Tästä lähtien kyttään vielä tarkemmin kaikki mahdolliset vaaranpaikat!

Onneksi Ykä on ehjänä ja kunnossa!

Tässä muutamia kesäisiä kuvia valkonaamoista :)

Ja vähän vepeilyä.

ja lopuksi valkoiset veljekset yhteiskuvassa <3

Miljoonakoirassa Ykän kanssa.

Tänään Ykä kävi näytillä Tuurissa, Miljoonakoirassa. Lopputuloksena EH, johon kyllä ollaan oikein tyytyväisiä, ottaen huomioon sen, että yksikään valkkari ei saanut edes SA:ta tuolta tuomarilta, joten linja oli kyllä tiukka. Ykä esiintyi oikein hienosti ja tuomari piti esittämistyylistäni, tämä mainittiin arvostelussakin. Tästä tuli erityisen hyvä mieli siksi että kehässä muutama ihminen retuutti, venytti ja rytkytti koiraansa siihen malliin että ihan pahaa teki. Tuplahandlaustakin nähtiin tänään, huh huh...

Itseltä jäi muiden suoritusten seuraaminen vähän vähemmälle kun oli aivan älyttömän kylmä, tuuli kuin viimeistä päivää ja lopulta satoi vettä lähes vaakatasossa.. Piti lähinnä keskittyä siihen että sai itsensä pidettynä lämpimänä ja koiransa jokseenkin edes kuivana. Olisihan se sää voinut suosia enemmän.. Seuraavaksi suuntana mahdollisesti Oulu?

Ekat agiepikset takana :)

Vinskin kanssa käytiin tänään starttaamassa ihan ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut ja hienostihan se sujui, vaikka aluksi epäilin että koira juoksee kuin hullu ja minä karjun perässä kuin mielenköyhä..

Ihmeellistä kyllä, Vinski oli niin mahdottoman rauhallinen että tututkin paikanpäälläkin ihmetteli että mikä sitä vaivaa kun se on niin rauhallinen... Mutta hyvä kerrankin niin päin! Molemmissa starteissa meille tuli kontaktivirhe A:n alastulolla, mutta sen tiesinkin jo etukäteen että niin luultavasti tulee käymään Vinskin kanssa. Lisäksi Vinski paineli kerran esteestä ohi armottomalla vauhdilla ja kerran juoksi puomin ylösmenosta itsensä sivuun. Muutoin sujui yllättävän hienosti, vaikka radalla oli suoria, joissa pelkäsin elukan lähtevän ihan totaalisesti käsistä..

Virhelapuista en nolona ymmärtänyt juuri mitään, mutta lopulta Vinskin sijoitus oli kolmas. :D

Tästä on hyvä jatkaa :)

Ja Ykä valmistautuu Miljoonakoiraan, joka on edessä ensiviikonloppuna Tuurissa. Ensin ajattelin että pesen Ykän näyttelyitä varten, mutta äh, enpä taida jaksaa, ellei se sitten onnistu sotkemaan itseään ihan totaalisesti jossain ennen näytelmiä.. Ja nyt onkin tosi kiva mennä, kun on paljon tuttuja paikanpäällä, saadaan yhdessä jännittää. :)

Ykän ensimmäinen näyttely. :)

Viimeksi kirjoittelin ennen Vaasan KV näyttelyä ja vähän jännitin mitä siellä Ykästä sanotaan.. No, näyttelythän sujuivat Ykän osalta niin mahtavasti että en edes tajunnut odottaa moista! :) Mutta pakko todeta että olin aivan älyttömän ylpeä Ykästä. Ei pelkästään menestyksen vuoksi, vaan myös sen takia, kuinka upeasti se jaksoi koko pitkän näyttelypäivän vaikka meillä meni ensimmäisessä näyttelyssämme paikanpäällä yli 9 tuntia! Ihanan rennosti Ykä jaksoi odotella eikä pienintäkään stressiä ollut huomattavissa. Toki on aina ollutkin tiedossa että Ykä on melko letkeä rento-reiska eikä turhia hillu. :)

Aamulla meidän piti lähteä seitsemän aikoihin kotoa ja päätettiin sitten ottaa Vinski mukaan kun ajateltiin että päivästä tulee pitkä. Alunperin siis ajateltiin että meillä menee kauan koska tarkoituksena oli vierailla ystävämme Markuksen luona näyttelyiden jälkeen, eikä siis arvattu että itse näytelmissä kestäisi niin kauan.

Perillä oltiin vähän kahdeksan jälkeen aamulla ja onneksi päästiinkin heti aamusta, niin vältettiin pahin ruuhka. Meidän kehän laidalla taisi olla ennen meitä vain tuttu Vilma-valkkari omistajansa Essin kanssa. Meillä ei ole mitään häkkiä tai muuta Ykälle, mutta hyvin tuo pärjää ilmankin.. Kuva varmaan avaa vähän jotain Ykän näyttelykäyttäytymisestä. :D Toisessa kuvassa Vilma (Moonscape's Vivacious Vanora) ja Essi.

Ykä ei siis turhia stressaa! :D

Koska pentuja ei ollut, oli meidän kehä ihan ekana. Junnu-uroksia oli kaksi, ja ilokseni Ykä nappasi ERIn ja SAn Tapio Eerolan tarkastelussa. Odotetusti Ykä seisoi kuin tatti eikä eväänsä väräyttänyt edes hampaita katsottaessa. :) Hieno Yrjö!! Ykä myöskin voitti luokkansa ja oli lopulta paras uros sekä ansaitsi vieläpä itselleen SERTin! Tässä vaiheessa allekirjoittanut oli jo ihan pähkinöinä.. :D

(c)Essi Perttula

Tämän jälkeen yllätys oli melkoinen, kun Ykä vielä otti ja kunnostautui olemalla rotunsa paras!! VSP oli Horsebo Romantik, joka poseeraa tässä Ykän kaverina. Meidän päivä siis jatkui kun jäimme odottelemaan ryhmäkehiä, jotka olivat tiedossa vasta iltapäivällä. 

Ainoa harmituksen aihe päivässä oli se, että totesin taas kerran ettei mun kameran kittiputki riitä minnekään hallivalossa, mutta onneksi saimme pari mahtavaa kuvaa Ykästä avuliaan Essin kamerasta. Ylläolevan kuvan on siis ottanut Essi Perttula, superkiitokset kuvasta! :) Essin koira Vilma (Moonscape's Vivacious Vanora) esiintyi myös upeasti, mutta tällä kertaa sai arvosanaksi H. Ykä oli kuitenkin ihan lumoutunut "tyttöystävänsä" kauneudesta ja meni ihan pähkinöiksi aina kun ihanainen Vilma tuli häkistä ulos.. ;D 

Alla olevassa kuvassa odotellaan Ykän kanssa ryhmäkehien alkua ja me oltiin molemmat jo aika väsyneitä pitkän päivän jälkeen ja toisessa ollaan sitten ryhmäkehässä juoksemassa.

Tähän loppuun vielä pakollinen lesoilukuva serteineen päivineen. 

Ykän ensimmäisissä näyttelyissä siis tuloksena JUN1 PU1 SERT ja ROP. :)

Piiiitkästä aikaa..

Heti alkuun myönnän avoimesti että taidan olla maailman laiskin blogin kirjoittaja, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni..

Kaikenlaista on alkuvuonna tapahtunut, Ykä on täyttänyt 1v. (17.01.) ja Ykän synttäripäivänä Vinski kävi tohtorilla operoitavana. Vinskiltä poistettiin nivuskanavasta kives, joka ei koskaan laskeutunut oikealle paikalleen. Operaatio sujui hienosti ja toipuminen kesti 2 viikkoa. Sen jälkeen ollaankin ahkerasti käyty agilityhallilla, muutaman kerran viikossa.

Agilityn saralla ollaan yhtä amatöörejä niin minä kuin koiratkin, mutta yhdessä opetellaan ja aina vaan paremmin sujuu. Kepit on jo melkein opittu ja kaikenmoisia ohjauskikkoja harjoitellaan ahkerasti. Lisäksi vihdoin ja viimein ilmoitin Ykän ihkaensimmäisiin virallisiin näyttelyihinsä ja ne on luvassa nyt ensiviikonloppuna Vaasassa. Kyllä jännittää, mitä Ykästä siellä sanotaan... :D

Näyttelyyn ollaan valmistauduttu käymällä parissa mätsärissä viimeisen kuukauden aikana ja viime sunnuntaina vielä otin ja pesin koirat. Toki se tuntuu hieman turhalta kun jokapaikka on ihan kuravelliä ulkona ja pakko koiria on lenkittää... Eli varmaan vielä näyttelyaamunakin joudun simanoimaan Ykän kinttuja ja mahanalustaa vesisuihkulla. Lisäksi pesu aiheuttaa "pienimuotoista" karvanlähtöä ja jos elämämme olisi tosi-tv:tä, tämän ohjelman nimi olisi ehdottomasti "Elämää karvojen ympäröimänä".

Uusi vuosi ja uudet meiningit.

Uusi vuosi aluillaan ja vaikka mitä juttuja mielessä täksi vuodeksi!

Eilen saatiin avain agilityhallille ja voidaan käydä nyt siellä harjoittelemassa ihan itsenäisesti. Tänään tietenkin piti heti aamusta mennä ja olihan se kivaa. (: 

Tuli kyllä Satun neuvoja ikävä välillä, mutta kyllä me omin päinkin jotain osattiin. Molempien koirien kanssa opeteltiin keppejä ja tuntuu että ainakin Vinski alkoi olla vähän hajulla asian ytimestä. Ykä vaan meni sinne minne makupalakin... 

Lisäksi otettiin puomia molempien kanssa, Ykä tyynen rauhallisesti ja lunkisti, Vinski hieman varuillaan, mutta paremmin kuin ennen kuitenkin. Huomattavaa hyötyä on siis ilmeisesti ollut koirapuistossa toteutetussa "kuivaharjoittelussa" penkin päällä. :D Pitää jatkaa harjoittelua siellä, kun se kerran auttaa. Vinskin kanssa lopuksi hypittiinkin, koitin rakennella järkevän harjoituksen ja mentiin sitä muutamaan kertaan. Yritin kiinnittää huomiota omaan ohjaustyyliini, joka tällä hetkellä on puhdasta huitomista ja huutamista. Koira kuitenkin pomppi kiltisti niinkuin pitääkin. Ykä sai mennä renkaasta läpi kun se oli sattumalta mini-asennossa. Ja kyllä se Ykä olikin miestä kun noin vaan meni renkulasta läpi ja sai armottomat kehut ja herkut päälle. Halli taitaa olla sen lempipaikka tästä eteenpäin, kun siellä saa herkkuja! :)

Vuodenvaihde oltiin Tampereella ja vähän jännitti mitä Ykä miettii raketeista.. No, ei ilmeisesti yhtään mitään, ainakaan se ei vaivautunut reagoimaan niihin millään tavalla. Vinski ei myöskään välittänyt niistä pätkääkään. Iloinen yllätys oli kun kohdattiin vanhempieni pihapiirissä ihana 5 kuukauden ikäinen valkkarivauva Peto! :D Valloittava, iloinen kakara jota ei myöskään raketit vaivanneet pätkän vertaa. :) Uudenvuoden päivänä sekä sitä seuraavana päivänä pojat oli mulla tallilla mukana, kun kävin perinteisesti katsomassa vanhaa kunnon Paroni-ponia. Koirat sitten ottikin ilon irti käynnistä ja juoksi ja mellasti ihan hulluna, varsinkin kun ne saivat pari pientä rapsuttajaa ja lumikökönheittäjää paikalle. Pellolla oli lunta kylkiin asti mutta hyvin nuo pojat jaksoivat siellä möyriä ja vasta vanhempieni luona huomattiin että taisi olla aika väsyttävää menoa koirilla. Molemmat nukkuivat kuin tukit monta tuntia jälkeenpäin. :)

Näyttelyilmoittautumisia olen miettinyt kovasti, ja ensimmäisenä mennään Vaasaan huhtikuussa. Nyt kun vaan ilmoittautuminen aukeaisi, niin saisin Ykän heti tungettua mukaan ja olisi yksi muistettava asia vähemmän... Himottaisi myös lähteä Tampereelle toukokuussa, mutta katsotaan nyt...

Näyttelyistä tuli mieleen että mätsäreihin olisi mukava päästä pitkästä aikaa, mutta tuntuu että niitä ei näin talvisin oikein järjestetä.. Tekisi Ykälle hyvää päästä vähän harjoittelemaan "malttia" mätsäreihin, mutta eiköhän niitäkin keväämmällä viimeistään ala taas olla... 

Ja tulevana viikonloppuna on kivaa tiedossa, oli puhetta josko mentäisiin tapaamaan Ykän Miina-siskoa sekä toista valkkarineitiä, Vilmaa. Siinä taas poikia viedään kuin pässiä narussa, kun tytöt pääsevät vauhtiin. Veikkaan että senkin tapaamisen jälkeen meillä on kaksi hvyin väsynyttä koiraa kotona. :) Täytyy toivoa että olisi hyvä keli, niin voisi ottaa kameran mukaan ja napsia kuvia valkoisesta joukkiosta.

Ai niin, ja niistä Fionan pennuista - ne saatiin lopulta nimettyä! Pennuista tuli AliasTerminator, AfterEight, ApachePrincess ja AttackAmbition, näistä viimeisin jää Jonnalle itselleen Fionan ja Rikin kaveriksi.

Joulu 2010.

Onpa se aika taas mennyt. Mä oon varmaan maailman laiskin kirjoittaja, mutta nyt on kyllä ryhdistäydyttävä.

Joulua vietettiin tänä vuonna anoppilassa ja koiratkin oli tietenkin mukana. Ihmeenkin rauhallisesti joulu sujui, sillä anoppilan lk collie inhoaa meidän koiria, mutta ehkä se joulun kunniaksi antoi rauhan meidän pojille. :) Aattoaamuna lähdettiin kotoa anoppilaan ja perillä lähdinkin heti pellolle juoksuttamaan poikia. Vinski meni noin kahtasataa edellä ja Ykä perässä ympäri lumista peltoa. Meno kuulosti aivan jänisjahdilta, sillä Ykä aina haukkuu kimeästi kun se ei saa Vinskiä kiinni.

Sen jälkeen rauhoituttiin joulutouhuihin ja pojatkin sai pienet kinkkumaistiaiset. Lapsille tuli joulupukki ystäväni Jonnan luo ja mekin mentiin sitten lahjojen jakoon mukaan. Vinski ja Ykä joutuivat kuitenkin päivystämään autossa lahjojen jaon ajan, sillä Jonnan spk-narttu Fionalla on parhaillaan pentulaatikossa 4 aivan ihanaa pentua ja arvaatte varmaan missä allekirjoittanut istui kaiken aikaa... :D Pakko sanoa että on ne pennut vaan niin ihania. Joukossa oli 3 narttua ja  1 uros ja lahjojen jaon jälkeen hetki mietittiin nimiä näille kavereille... Muutama hyvä ehdotus keksittiinkin ja nyt tällä viikolla tulee siruttaja eli aika viime tinkaan jäi pentujen nimeäminen. Nimet kerron sitten myöhemmin kun Jonna lopulliset päätökset saa tehtyä.

Illalla kun päästiin takaisin kotiin, oli Vinskin ja Ykän vuoro avata omat pakettinsa. Ja sieltähän paljastui molemmille pojille omat savustetut, lihaisat luut, joita järsiessä jouluyö sujui mukavasti. :)

Muutama kuva pojista jouluaattona ja joulupäivänä. :)

Ja pian alkaakin uusi vuosi ja uudet suunnitelmat. Agility päästään aloittamaan nyt kunnolla sisähallissa heti tammikuun alussa, kun olen kerännyt tarvittavat työvelvoitepisteet ja oikeutettu avaimen hankkimiseen. Odotan innolla että päästään ekaa kertaa halliin koittamaan! Toki ekat kerrat joudun harjoittelemaan ilman osaavan ystäväni Satun apua, mutta eiköhän me keksitä keskenäänkin kivoja harjoituksia. Keppejä ainakin saan molempien kanssa harjoitella oikein työksi asti että saataisiin se sujumaan jonain kauniina päivänä.

Tokoillakin pitäisi... Mutta täällä on joulun aikoihinkin ollut pahimmillaan -32 pakkasta, niin jotenkin ei ole huvittanut lähteä ulos tokoilemaan.  Mutta nyt kun alkaa pakkaset hellittää, aion tehdä parannuksen siinäkin suhteessa. Lisäksi meillä olisi leikkaus tiedossa, nimittäin Vinskin nivuskanavassa oleva kives pitäisi leikata pois, ettei siitä myöhemmin koidu mitään terveyshaittoja. Ensin oli tarkoitus jo joulukuussa, mutta oli niin paljon reissaamista, että suosiolla päätin odotella että arki tästä taas tasoittuu uomiinsa.

Mutta ei tässä sen enempää, seuraavan kerran kirjoittelen ehkä ensimmäisten agiliidausten jälkeen ensi viikolla! :)

Hyvää uutta vuotta kaikille!!

Pennut :)