Studiokuvat vihdoin.

Oho, enpä ole muistanutkaan kirjoitella hetkeen.. :D 

Tässä välissä on keritty käydä muutamat agiepikset, agiviikonloppu seminaarin merkeissä ja ihan vaan hommailla arkisia asioita. Kevät tulee sitä tahtia että joka paikassa on märkää ja kuraista ja koirat on sitten sen näköisiä myös aina ulkoilun jäljiltä. Pikkuhiljaa tosin alkaa sulia ja kuivia paikkojakin löytyä. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

Tänään sain pojista vihdoin kauan odotetut studiokuvat, jotka siis menevät myös Top Caniksen mainoksiin. Laitan ne nyt tännekin kaikkien ihailtaviksi. Kuvat on siis otettu Studio Streetin studiolla Jalasjärvellä ja kuvaajana toimi Petri Olli. Kiitokset vaan Top Canikselle ja Studio Streetille tosi kivasta kokemuksesta! :)

Ja tähän loppuun vielä kotoisampi, tosi veikeä kuva pojista :) Kuvan on ottanut ystäväni Milcho.

Mainosmallien studiokuvaus. :)

Viikonloppuna kuulin ohimennen agiepiksissä ihmisten juttelevan jostain Studio Streetin koirakuvauksesta ja höristin korviani; päätin että otan selvää asiasta. Kotona sitten etsinkin tietoa facebookista ja googlesta ja naamakirjassa olikin firman sivuilla ilmoitus, jossa haettiin koiramalleja Top Canis-koiravarustevalmistajalle mainoksiin. Ja minähän tietenkin taiteilin sähköpostin sinne ja liitin mukaan vielä kolme kuvaa pojista, yhden molemmista sekä yhteiskuvan.

Ja kappas; saatiin vastaus ja päästiin mukaan! :) Yhteydenottoja oli kuulemma tullut noin 80kpl joista sitten oli 8 koiraa valittu kuvattaviksi, ja molemmat pojat siis pääsivät mukaan!

Tänään oli sitten jännä päivä kun ajeltiin studiolle nakit ja lelut sekä harja mukana. Vastaanotto oli oikein mukava ja ammattimainen ja ihmeekseni koirat käyttäytyivät vielä odotettuakin paremmin! Niitä ei pätkääkään häirinnyt välkkyvä salamavalo, liukas kangasalusta eikä liukkaat laminaattilattiat. Hienosti ne myös malttoivat pysyä paikallaan kuvattaessa ja antoivat käännellä itseään ihan miten vaan. :) Olin niin ylpeä Vinskistä ja Ykästä!

Pojista otettiin kuvia kaksien erilaisten valjaiden kanssa, Ykän päällä oli ruskeaa ja sinistä ja Vinskillä vihreää. Lisäksi kuvattiin neljän eri kaulapannan kanssa, ja kahdella eri taustalla. Enimmäkseen poikia kuvattiin yhdessä, mutta molemmat pääsivät myös yksin kuviin. Ja tuloksia pääsi alustavasti jo katsomaan heti; ja kyllä vaan ne näyttivätkin superhienoilta!  :) Studiovalo sai pojat näyttämään entistäkin valkoisemmilta ja yksityiskohdatkin piirtyivät supertarkasti kuviin. Ihan mahtava päivä! :)

Mainoskuvien on siis tarkoitus mennä ainakin erilaisiin lehtiin, esitteisiin ja myymälöihin, joten saa nähdä missä ensin voi bongata Vinskin tai Ykän naaman, parhaimmassa tapauksessa molemmat pojat, sillä suurin osa oli yhteiskuvia! :)

Kiitos Top Canis ja Studio Street kivasta päivästä!

Talavicup ja nappisuoritus!

Tänään käytiin epävirallisissa agilitykisoissa, jotka olivat siis osa Lagun jokavuotista Talavi-cupia. Molemmat pojat osallistuivat, Vinski varsinaisella startilla ja lisästartilla ja Ykä sitten pelkällä varsinaisella startilla. Satu oli Jepin ja Toivon kanssa myös mukana menossa, Toivo varsinaisella ja lisästartilla ja eläkeläinen Jepi sai osallistua pelkällä lisästartilla sekin mölliluokkaan. Minua itseäni olisi hivellyt osallistua jo siihen kisaavien luokkaankin poikien kanssa, mutta kun oli kylmä päivä ja möllit saavat aloittaa, laiskuuttani osallistuin mölliluokkaan.. Sitä paitsi mölleissä olen cupin aloittanutkin marraskuussa joten hyvä näin.

Rata oli oikein kiva, ja siinä oli onnekseni aika vähän kohtia, joissa Vinski olisi päässyt ihan täysin käsistä. Suoraa oli paljon mutta se ei meille ole ongelma, kun Vinski kuitenkin irtautuu niin pitkälle kuin ohjeita piisaa. Ykä taas on vähän kädestä pidettävä versio joten sen kanssa tulee lähinnä aikavirheitä.

Ensimmäisen radan Vinski suorittikin aivan mahtavasti - varmaan koskaan meillä ei ole mennyt agilityrata noin hyvin! Se ampui ihan täysillä radalle muttei kuitenkaan karannut käsistä vaan malttoi kuunnella ohjausta ja niin siinä kävi että tehtiin hieno nolla! :) Ihan mahtavaa! Lisästarttiin mennessä Vinski tosin ehti sitten kerätä kierroksia siihen malliin että meno oli jo paljon päättömämpää ja saatiinkin pari virhettä, sekä A:n että puomin alastulokontaktit olivat haave vain ja viimeinen este meni aivan överiksi. Vinski siis karkasi puomin kontaktilta, se kirjaimellisesti lähti kuin nappi housuista ja sinkosi edessä odottavalle hyppysuoralle ja melkein kaatoi koko viimeisen esteen mennessään.

Ykä taas oli oma itsensä, iloinen ja vähän turhan rento, mutta hienosti se suoriutui radasta kuitenkin. :) Reipas pikkuinen Ykä!

Toivolla meni aivan överiksi, siltä karkasi ihan täysin mopo käsistä heti kolmosesteellä joka oli siis A. Ja Jepi oli varma oma itsensä. 

Lopputulos oli se, että Vinski suoriutuimaximöllien kakkoseksi nollaradalla ja ajalla 29,47! Se jäi siis voittaneesta bortsusta vain karvan verran! Ihanneaika radalla oli siis 50 sekuntia. Lisästartista Vinskin tulos oli 32,35 sek ja 20 virhettä armottoman koheltamisen seurauksena. Ykän lapussa on tulos 56, 28 sek ja 15 virhettä kun aikavirheitä ei laskettu. :)

Koirat yhdistävät :)

Eilen olin taas poikien kanssa varmaan pari tuntia koirapuistossa.. 

Oli aika kova viima ja lunta satoi, kuten nytkin, niin ei oikein mitkään harrastuksetkaan jaksaneet kiinnostaa. Niinpä vaan seisoskelin koirapuistossa ja annoin koirien resuta muiden kanssa. Siinä taas tapasin ainakin 4 uutta ihmistä ja kaikkien kanssa tuli juteltua pitkät tovit koirista ja vähän muustakin, ja kun lähdin kotiin niin mieleen tuli, että kyllä ne koirat vaan yhdistää sellaisiakin ihmisiä yhteen, ketkä eivät muuten välttämättä toisilleen edes menisi juttelemaan.  Kun mietin omaakin kaveripiiriäni, niin kyllä siinä lopulta on aika paljon sellaisia ihmisiä, joihin olen tutustunut pelkästään koirien kautta tai ainakin aloittanut koirien avulla ja nyt ollaan ihan muutenkin tuttuja ja tekemisissä.

Ensinnäkin koirieni kasvattajat, mutta varsinkin monet arkipäivän tutut. 

Yleensä tuttavuus on alkanut esim. mätsäreissä, joissa on kilpailtu samoissa luokissa ja  sitten on myöhemmin nähty tokossa, agilityssä ja kaikenlaisilla kursseilla sekä virallisissa näyttelyissä. Tutut ihmiset tekevät koiraharrastuksesta vielä mukavampaa ja siinä yllättää itsensä tutustumalla todella erilaisiin ihmisiin, joita silti koirat yhdistävät. 

Itse olen saanut koirien parista hyvänpäiväntuttuja, mutta myös ystäviä, joiden luona kahvitellaan, grillaillaan ja jopa varaillaan yhteisiä mökkejä kesän koiratapahtumiin. Rikastuttaa elämää, kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä ja heidän kanssaan kestää ne pettymyksen hetket paremmin ja voiton hetket tuntuvat entistäkin makeammilta kun ympärillä on porukkaa, joka ymmärtää ja kannustaa, ja kaikin tavoin elää sitä samaa maailmaa. :)

Joskus kun oikein pännii, on ihana törmätä tuttuun koiraihmiseen, joka ymmärtää sinua juuri sillä hetkellä.

Muistan kuinka Tuurin näyttelyissä kehän jälkeen hirveässä tuulessa ja sateessa raahasin Ykää, tavaraa täynnä olevaa reppua, retkituolia ja vilttiä ja kiroilin kurjaa keliä ja tavaramäärää, kun huomasin pari koiratuttua raahaamassa samanlaista romuläjää vastakkaiseen suuntaan. Pieni hetki, kun sanottiin heit ja vaihdettiin muutama sana kehistämme, ja heti oli parempi mieli. Jotenkin koin etten ollut ainoa hullu joka kaatosateessa hinaa hirveää tavaramäärää ja koiraa ja vieläpä maksaa itsensä siitä kipeäksi. :D

En voisi kuvitella että joku ei-koiraihminen ymmärtäisi huoleni puuttuvasta hampaasta, laskeutumattomasta kiveksestä ja nauraisi myötätuntoisesti tarinalleni, kun kerron että koirani oli oksentanut kämpän täyteen keltaista vaahtoa ja käpyjä kun tulin koulusta kotiin. :D Koiraihminen ymmärtää.

Uusia tuttavuuksia voi saada jopa virtuaalimaailmasta, koirafoorumeilta. Parikin ihmistä ovat alunperin olleet minulle tuttuja vain nettifoorumien koirakeskusteluista ja sitten onkin hauska huomata jossain tapahtumassa, että kappas, tuo ihminen ja koira ovat jo kuvasta tuttuja ja nimikin on sama. Sitten vaan reippaasti juttelemaan. :) Lisäksi pari tuttua olen saanut ihan koirieni sisarusten kautta. :)

Terkut vaan kaikille koiramaisille tutuille, joita vuosien varrella on tarttunut matkaan mätsäreistä, näyttelyistä ja erilaisista harrastuksista! :)

Aiemmin muuten kirjoitin noista agiepiksistä, eli ns. "kinkunsulatuskisoista". Ne meni mun osalta aivan pipariksi, kun Vinski oli alkuun niin kuumana ettei se kuunnellut ohjausta pätkän vertaa vaan paineli vaan hurmiossa ympäri rataa ja meni esteitä ihan mieleisessään järjestyksessä vailla aivotoiminnan hiventäkään. 

Ykä oli reipas, mutta muutama virhe tuli kuitenkin. Silti, olin todella tyytyväinen Ykän suoritukseen, sillä se teki parhaansa ja mokat oli mun kun en ohjannut tarpeeksi tarkasti. Ihana Ykä. Ja hetkellisesti tuntui Vinskin osalta että olisin ollut valmis kuristamaan sen höyrypään sinne radalla.. :D 

Kunnes tuli koiranvaihtoluokka.

Koiranvaihtoluokassa siis ideana oli, että sinne ilmoitetaan koira ja ohjaaja ja sitten arvotaan että kuka ohjaa ja kenen koiraa. :D Kivaa! Itse sain ohjattavakseni Ninni-bortsun, joka oli ihan liian herkkä mulle, tuntui että koira on kuin liukas saippuapala, mistä ei saa mitään otetta! Taitava koira, mutta mä en osannut ohjata sitä pätkääkään. Ennen luokkaa mietin, että voi sitä parkaa joka saa suoraa huutoa karjuvan ja hädin tuskin nahoissaan pysyvän höyrypää-Vinskin ohjattavakseen. Arvonnassa kuumakallen nimi luki Jennan lapussa ja ehdinkin jo esittää osanottoni Jennalle, jolla itsellään on siis muutama cavalier. Ajattelin että tyttö taitaa järkyttyä pahemman kerran kun joutuu radalle Vinskin kanssa, etenkin kun se ei ikinä vielä ollut käyttäytynyt noin ääliömäisesti agikisoissa. 

Mutta, mutta.. Jennahan ohjasi Vinskiä todella hyvin (vaikka sanoikin sen olevan "hieman" erilainen verrattuna hänen omiin koiriinsa) ja Vinskikin suvaitsi käyttäytyä hieman rauhallisemmin, johtuen sitten oudosta ohjaajasta joka eittämättä vähän hämmensi koiraa tai kahdesta aiemmasta radasta, jossa tämä urpå oli jo saanut purkaa itseään hieman. Lopputuloksena oli, että Jenna ohjasi hienosti Vinskin maxiluokassa voittoon! :) 

Huippua!

Lööppijulkkis.

Tänään taas aamulla otin asiakseni treenata Vinskin malttia samalla kun ruokin koirat. Ongelmahan siis on ollut se, että Vinski menee ihan kierroksille kaikesta kivasta tekemisestä, ja alkaa treeneissä haukkua ihan tolkuttomasti, niin että lopulta se karjuu suoraa huutoa. Jos jonkinmoisin keinoin on koitettu saada arvoisaa mökätoosaa hiljaiseksi, on koitettu huomiotta jättämistä, autoon jäähylle viemistä, pakkorauhoittamista maassa, komentamista, sitruunapantaa jne.. Tuloksetta. Nyt viimeisimpänä Piritta Pärssinen antoi hänen kurssillaan ollessani minulle vinkin, että palkata siitä kun koiran suu on kiinni! Jep, kuulostaa aivan päivänselvältä asialta, mutta en ollut sitä aiemmin tajunnut! Olin kyllä palkannut Vinskiä siitä kun se on hiljaa, mutten siitä että sillä todella olisi suu kiinni. Ja kun saan sen suun pysymään kiinni, niin totta tosiaan, koira patoaa ja keino auttaa. Eli nyt harjoitellaan aina tottistellessa sitä että Vinski malttaa sivulla istuessaan pysyä kontaktissa suu kiinni - mikä tuntuu olevan aivan helevetin vaikeaa.. Vaikka koira olisikin hiljaa, sillä usein on suu auki ja se hengittää kiihtyneesti, vaikkei ääntä kuulukaan, ja oikein odottaa että jotain tapahtuisi. Se siis kuitenkin vuotaa vaikka ääntä ei kuulukaan, ja todella keskittyminen saadaan aikaan kun suu on kiinni. 

Tänä aamuna kesti 10 minuuttia ennen kuin se oli hiljaa sivulla suu kiinni. Sitten palkkasin ja lopulta päästiin siihen pisteeseen että Vinski malttoi tulla sivulle, mennä maahan ja nousta istumaan - suu kiinni! :) Kyllä se tästä vielä jonkun miljoonan vuoden päästä hiljenee!! :)

Tänään illalla on tiedossa agiepiksen Lagun hallilla ja sinne suuntamme käy. :) Ajattelin ilmoitaa Vinskin ja Ykän molemmat normirataan ja ottaa vielä virtapiikki-Vinskille lisästartin, niin jospa vaikka jälkimmäinen rata suoriutuisi jo ilman ihan jäätävää kohellusta.. Ja sitten on tiedossa vielä joku hauska koiranvaihtokilpailu, johon ilmoitan itseni ja Vinskin. Jännä nähdä miten joku vieras Vinskiä ohjaa ja kuinka itse pärjää jonkun vieraan, ehkä ihan erilaisen koiran puikoissa. :) Päivittelen tänne sitten kuinka sujui jos vaan muistan! 

Tuossa ennen joulua käytiin muuten Satun, Toivon, Marikan ja Sazun kanssa Vaasassa agiepiksissä, en muista olenko niistä kirjoittanut..? Paikkana oli siis hieno Paws-koiraurheiluhalli, jossa me kanalan kasvatit oltiin ihan silmät ymmyrkäisinä maailman hienouksista. Tarjolla oli erikseen agilityrata ja hyppyrata sekä pujottelukilpailu "slalombana", johon meidän porukasta Toivo ainoana osallistui. Vinski ja Ykä osallistuivat molemmat agilityrataan ja hyppyrataan.

Agiradalla Vinski oli ihan höyryissään, kuten arvata saattaa. Aina sen kuumuessa "aivojen vajaatoiminta" saa vallan - ja niin kävi nytkin. Ei toivoakaan siitä, että arvon herra olisi kuunnellut ohjausta, vaan se ampui kuin tykinkuula radalle ja suoritti radan ihan raivolla. Jännittävin este, kepit, sujuivat tosi hyvin, mikä oli kiva, sillä tämä oli eka kerta kun meidän kisaradassa oli kepit osana rataa! Lisästartti meni Vinskillä samalla kohelluksella kuin ensimmäinenkin. Ykä suoriutui agiradalla hienosti neljänneksi ja olin älyttömän ylpeä urheasta "pienestä" Ykästä!<3

Hyppyrata meni Vinskin osalta paljon paremmin, kun se oli sen verran taas saanut purkaa virtaansa että se älysi seurata ohjausta, eikä vaan kaahannut päättömästi. Lopputuloksena oli hienosti kolmas sija ja 10 virhettä! :) Vinski kyllä osaa, kunhan se vaan ei höyryäisi aina niin tuhottomasti.. Ykän hyppyrata sujui myös tosi kivasti, vaikka Ykä oli edellisestä radasta selvästi väsynyt kaveri. Jännä miten erilaisia puoliveljekset taas ovat: Ykä väsyy jo yhdestä radasta aika lailla ja Vinski tarvitsee ensin alle 2 rataa ottamaan edes enimmät höyryt pois, että se urpo malttaa keskittyä ohjaukseen. :D

Reissulla lisäksi Vinskistä tuli lööppijulkkis, kun se pääse sanomalehti Pohjalaisen kansikuvapojaksi. Myös allekirjoittanut kekkuloi kuvan reunalla mutta onneksi kuva on tarkennettu Vinskiin.. :D

Hyvää joulua!

Koirien kanssa tultiin hakemaan joulutunnelmaa täältä hieman pohjoisempaa, ja saatiinkin valkoinen joulu, jota kuulemma kotopuolessa Seinäjoen seudulla ei ole saatu.

Koirat ovat saaneet juosta metsässä ihan kyllästymiseen asti ja purkaa energiansa tuonne korpeen. Kyllä naamoista näkee että valkoiset nauttivat täysin rinnoin lumisesta metsästä. :) Serkkuni Satun kanssa ollaan vitsailtu että milloin jossain paikallislehdessä kirjoitetaan susihavainnosta kun Ykä on jättänyt valtavat tassunjälkensä metsään ja metsätielle, jossa silloin tällöin muitakin ihmisiä liikkuu.. :D 

Torstaina oltiin Lucan ja Eekan treenimestoilla Ylivieskassa agiliidaamassa ja samana päivänä pojat pääsivät koittamaan myös vetokoiranhommia. Koekuskiksi laitettiin tokaluokkalainen serkkuni Kiia, joka urhoollisesti ajoi pulkalla ensin Vinskin kyydissä ja sen jälkeen Ykän kyydissä. Sitten sain kuningasajatuksen ja laitoin Vinskin ja Ykän yhdessä pulkan eteen ja menin itse kyytiin. Ensin mietin että mitenkähän pojat jaksavat minua kiskoa, mutta kyllä se oli niin, että 47kg ei tuntunut yhtään missään poikien kiskoessa pulkkaa. Vauhti oli niin kova että meikäläistä oikein pelotti välillä, ja päätinkin seuraavan kerran harrastaa vastaavaa potkurin kanssa niin menoa on vähän helpompi hillitä.. :D Harmi kun tästä riehasta ei saatu kuvaa kun kameran akku tietysti loppui juuri silloin.. Loppuun kuitenkin muutama kuva koirien vetoharjoittelusta Kiia kyydillä. Kuvissa siis valkoiset pojat vetokoiran hommissa. :)

Joulun odotusta ja suunnitelmia.

Alkaa taas tuntua siltä, että taidan olla maailman laiskin blogin kirjoittaja.. 

Viimeksi taisin kirjoitella nopeasti Seinäjoen näyttelyiden jälkeen. Nyt tosiaan eletään jo joulukuun puolta väliä ja tasaisen tappavaa arkea ennen joulunpyhiä. Koirien kanssa olen pyrkinyt aika aktiivisesti vaivautumaan tokoilemaan ja agiliitämään, ja hyvin on tullutkin käytyä. :) 

Etenkin agility on vetänyt puoleensa ja viimeiset pari kertaa on harjoiteltu ihan oikeasti ja järkevästi, eikä vaan "pidetty hauskaa ja pompittu" niikuin usein tuppaa käymään.. 

Eli nyt on tehty tekniikkatreeniä ja rataharjoittelua ja suunnitelmissa siintääkin ihan viralliset ykkösluokat ensivuoden alusta! :) Siis ainakin Vinskin kohdalla, Ykä on vähän tuon agilityn suhteen se kömpelömpi kaveri, mutta kunhan siitä saadaan kuvaustulokset, niin mikä jottei Ykäkin voisi osallistua. 

Tänään otettiin oikein videoitakin meidän treeneistä, niin näkee omat virheensä ja osaa korjata niitä paremmin. Itse olen ainakin vähän myöhässä koiraa ohjatessani ja kontakteihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Muuten on sujunut aivan kiitettävän hyvin. :)

Ensi vuodelle on tehty suunnitelmia vaikka kuinka; ensinnäkin se agilisenssi ja mahdollisimman monet viralliset kisat, sekä ehkä jopa agirotujoukkuen kokoaminen, tässä kun näitä valkkareita olisi enemmänkin lähipiirissä.. ;) 

Ehdokkaita olisivat ainakin Vinski, Neri, Sazu ja Ykä.

Näytelmäpuolella suunnitelmat on aika selkeät, aion ilmoittaa Ykän ainakin keväällä Vaasaan ja Tampereelle, josko niistä jommasta kummasta saataisiin sitten se viimeinen SERTikin. :) Näiden lisäksi on jo varattu mökki Tahkolta elokuun Savo Showta ajatellen, ja muina näytelminä mielessä siintää ainakin mahdollisesti Tuuri, kun se on niin näppärästi tässä lähellä. Hulluin haave tietysti olisi käydä vaikkapa Virossa tai Ruotsissa katsomassa miltä valkkarikehät siellä näyttävät, mutta saa nähdä..

Jossain vaiheessa olisi tarkoitus myös saada aikaiseksi raahattua pojat luonnetestiin. Lisäksi vepessä Vinski pitäisi saada avoimeen luokkaan ja Ykälle SOVE läpi. Ja sitten vielä jos sitä koittaa tokoillakin jossain välissä, niin kyllä tekemistä riittää. Haukkaankohan liian suuren palan? :D Toisaalta voisi ajatella että vaihtelu virkistää mukavasti, eikä ainakaan tule kokoaikaa jankattua samoja juttuja. ;)

Tähän väliin vielä linkit poikien ratatreeneistä:

Ykän rata ja Vinskin rata

Niin ja pitipä muuten mainita, että Ykän sisko Caro kävi meillä ja voi mahdoton kuinka pikkuinen se neitokainen olikaan! :) Varmaan pienin koskaan näkemäni valkkari! Hassua kun veljensä on tuollainen mörökölli :) Kuvassa siis Vinski, Ykä ja pikkuruinen Caro (Royal Smile Yabadabaduu). :)