Oltiin eilen pitkä päivä Porissa kv näyttelyssä. Lähdettiin seitsemän aikaan aamulla ajamaan ja puoli kymmeneltä oltiin paikanpäällä. Siinä vaiheessa sää oli pilvinen eikä ollut erityisen lämmin, joten jätettiin Vinski ja Ykä hetkeksi ilmastoinnin viilentämään autoon ja lähdettiin katsomaan Jonnan sakemannipennun Atan alias Räyhän kehää. Räyhä (AttackAmbition) oli luokassaan ainoa pentu ja valittiin tietysti ROP-pennuksi ja kunniapalkinnonkin Ata sai. Hienosti pentu malttoi esiintyä. Jonna oli onnesta ymmyrkäisenä, kun pentu esiintyi niin kivasti ja sai vielä kunniapalkinnonkin. :)
Tämän jälkeen paineltiin autolle hakemaan Vinski ja Ykä mestoille ja siirryttiin valkkarikehän kulmalle päivystämään. Siinä vaiheessa aurinko tuli esiin ja alkoi lämmittää aivan mahdottomasti ja varjoa ei ollut nimeksikään. Koirat lojuivat retkijakkaroiden juurella sen verran varjossa mitä pystyivät. Odotellessa Eeva ja Nuka saapuivat paikanpäälle ja joukkomme kasvoi. Lopulta odotus palkittiin ja valkkareiden kehät alkoivat.Tuomarina toimi Juan Naveda Carrero Espanjasta ja valkkareita oli ilmoitettu kaikenkaikkiaan 22kpl. Nuka esiintyi junnukehässä hienosti ja sai ERIn sijoittuen luokkansa neljänneksi.
Seuraavassa luokassa oli Ykän vuoro, Ykä oli siis ensimmäistä kertaa nuorten luokassa näytillä. Kaksi muuta nuorta urosta oli samassa luokassa. Ykä esiintyi oikein mallikelpoisesti ja tuomari tykkäsi ja sijoitti Ykän luokkansa ensimmäiseksi ja antoi vielä SA:nkin. :)
Paras uros-kehää odotellessa aurinko porotti tosi kuumasti ja pelkäsin jo ettei Ykä jaksa esiintyä ollenkaan mutta hienosti poika esiintyi ja tuomarin mielestä Ykä oli paras uros! :) Siinä vaiheessa mua rupesi jännittämään aivan hirveästi, mutta loppukin sujui oikein mallikkaasti ja Ykä rankattiin rotunsa parhaaksi! :) Minä melkein halkesin onnesta! Ihan mahtava tunne kun Ykä taas pärjäsi, pääsin eroon siitä epäuskon tunteesta että Vaasa oli ainutkertainen onnenkantamoinen. Hyvä Ykä!
Lähdettiin valkkarikehien jälkeen syömään jotain, olihan kello jo vaikka mitä ja koko päivänä ei oltu ehditty syömään. Jonnan kanssa kun haettiin pokaalit, tuli mieleen että luultavasti moni muu jättäisi pokaalit ottamatta, mutta meille "aloittelijoille" ne on aivan ihania, tärkeitä muistoja niistä hetkistä kun saa itse maistaa menestystä edes pienen siivun. Mietin niitä näytteilleasettajia ja kasvattajia, jotka menestyvät kerta toisensa jälkeen ja ajattelen, että arvostavatkohan he samalla tavalla ROPpia, SERTiä ja CACIBia ja niiden mukana tulevaa paria pokaalia ja ruusuketta kuin tälläiset harrastajat, kuin minä ja Jonna, jolle se oma koira on se ainutkertainen yksilö, se rakas arkielämän kaveri. En missään nimessä halua ajatella että koirat olisivat kenellekään kilpailuvälineitä, mutta pelkään että sellaisiakin tästä maailmasta löytyy. Tämä tuli lähinnä mieleen kun tapasimme Tonin kanssa pari täti-ihmistä, jotka istuivat juomien ääressä ja odottelivat ryhmäkehiä ja toinen kertoi yhden koiransa saaneen "vain" varaSERTin. Tuntuu hullulta että se on "vain" kun kyse on itselle niin isosta asiasta. Ehkä olen vain lapsellinen? Kuitenkin, minulle Ykän menestys oli aivan ihana kokemus.
Vielä paremman asiasta teki valkkariporukan hyvä yhteishenki, se että tuntemattomatkin osasivat iloita toisen menestyksestä ja meilläkin oli tukena ihmisiä jotka neuvoivat ja kannustivat. :) Mahtava juttu! :)
Oma kannustusjoukkomme oli Vinski ja Toni, jotka hienosti jaksoivat koko päivän olla mukana. Vinski tosin vähän olosuhteiden pakosta, kun ei voitu sitä jättää niin pitkäksi aikaa kotiinkaan yksin, hoitoon ei saatu sitä ja autoon ei edes voinut kuvitella jättävänsä koiraa. Joten Vinski oli kannustamassa pikkuveljeään. :)
Ryhmäkehien alkaessa olin itse jo tosi väsynyt auringosta ja pitkästä päivästä vaikka oltiinkin koitettu ennen ryhmiä huilata varjossa. Ykäkin oli väsynyt, mutta jaksoi loppuun asti esiintyä tosi hienosti. Siitä kunnia Ykälle, tosi reipas koira!<3
Ryhmästä seitsemän koiraa pääsi jatkoon, Ykä viitattiin jatkoon ensimmäisenä. Tämä aiheutti nanosekunnin mittaisen "apuaa" reaktion kun en tiennyt mitä se tuomari viittilöi.. :D Onneksi viereinen tyttö tervun kanssa vinkkasi että "te pääsitte vielä jatkoon" joten tohdin mennä kehän keskelle odottelemaan. Taas uusi kokemus aloittelijalle..
Seitsemästä jatkoon päässeestä sijoittui neljä, tällä kertaa Ykä ei sijoittunut. Onnea sijoittuneille!
Olin kuitenkin aivan älyttömän onnellinen jo siitä että päästiin ylipäätään ryhmäkehään, saati sitten vielä seitsemän parhaan joukkoon! :) Toki heti ajattelin, kilpailuhenkinen kun olen, että olisiko Ykä pärjännyt vielä paremmin, jos olisin osannut esittää sitä vielä paremmin, mutta spekulointi on ihan turhaa ja tekemällä oppii jos millä. :)
Pitkän päivän jälkeen ajeltiin kotiin ja oltiin vasta 8 aikaan illlalla kotona, reissussa meni siis 13 tuntia. huh huh. Lopputuloksena siis oli NUK1 PU1 SERT CACIB ja ROP. Arvostelussa lukee hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi näin:
"Nice head & type. Nice neck & topline. Nice front. Nice angulation behind. Very good mover. Very nice temperament."
Tässä loppuun vielä kuvasatoa... Ensimmäisessä sertifikaatin arvoinen, iloinen Ykä .:)
Ykä tuomarin tarkastelussa.
ROP ja VSP.
Reipas kannustaja Vinski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti