tiistai 9. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen rally-tokokoe

Viime sunnuntaina matkustettiin Vinskin, Heidin, Mintun ja Freya Haivenkoiran kanssa Lempäälään rally-tokokokeeseen joka oli meille kaikille ihan ensimmäinen! Jännitys oli ihan mahdoton ja vaan kasvoi kun mittauksessa piti odotella tosi pitkään (en oikein tajunnut miksi ihan selkeästi yli 60-senttiset koirat (kaksi valkoistapaimenkoiraa ja newfoundlandinkoira) piti mitata kun säkäraja on 50cm.. No siitäkin selvittiin ja pala kurkussa katsottiin muiden suorituksia. Rataan tutustuminen rauhoitti - eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan! :)

Ensimmäisenä oli Mintun vuoro, ja se suoritti osansa yllättäen hiukan veltonlaisesti, mutta hyväksytysti. Seuraavana oli sitten mun ja Vinskin vuoro. Päätin että luottavaisin mielin vaan mennään ja jotenkin se toimi! Mun yleensä tokossa tuntema jännitys oli kadonnut ja meidän suoritus meni superhyvin! Heti radan alussa oli istumisesta juoksuun ja spiraali juosten ja siitä Vinski otti kierroksia, ja hihnan lukko pääsi spiraalissa sekä liikkeelle lähdössä vähän nousemaan. Juoksun jälkeen Vinskin suoritti hienosti mutta kahden perusasennosta liikkeelle lähdön kohdalla se koki tarpeelliseksi hypätä liikkeelle äänitehosteiden kera, ja molemmista tuli -1 konrollin puute. Yhteensä siis vain neljä virhettä ja kokonaispisteet 96 pistettä eli ihan reilusti hyväksytty tulos sadan pisteen ollessa maksimi!

Freya suoritti oman osuutensa tasaisen hienosti ja virheitä tuli lähinnä ohjaajan huolimattomuudesta. Freya ja Heidikin saivat hyväksytyn tuloksen, joten pakko olla ylpeä koko koplasta! Ei ajtettu turhaan Lempäälään asti.

Me siis tehtiin se! Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita, seuraavat kekkerit on heinäkuun 25. pävä Seinäjoella - sinne siis. Muutenkin musta tuntuu että näiden rally-tokoiluiden jälkeen ehkä uskallan myös oikeisiin tokokokeisiin taas. En tajua mikä mua jännittää niissä niin paljon mutta ainakin tämä rally-toko auttaa oppimaan koetilannetta ja helpottaa jännitystä. Agilityssä taas en jännitä, ehkä siitä syystä että se on nopeatempoinen laji jossa saa omaa tahtia suorittaa. Kuten rally-tokokin. Ehkä tokossa pahinta on odottaa liikkurin käskyjä? En tiedä.
Joka tapauksessa, tästä on mahtava jatkaa eteenpäin. :)

Tässä vielä meidän kisarata ja iloiset kuvat onnistuneissa tunnelmissa! Ohjaaja ei ehkä ole kauneimmillaan kuvassa mutta puolustuksekseni totean että nämä eivät olleet missikisat.. :D
Kuvista kiitos kisakaveri Heidille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti