Totaaliturhautuminen

Käytiin sitten lauantaina kotihallilla maksullisissa rally-tokoharjoituksissa. Jotkut sanovat näitä kokeiksi, mutta meille oli tuloksesta päätellen vain virallinen harjoitus.
Ei siis saatu tulosta - kiitos rakkaan kisakaverini Vinskin suorittamien äänitehosteiden.. Ääntelystä ansaitsimme -33 pistettä. Muuten olisi tullut ihan kiva tulos, 84 pistettä. Loput virheet oli ohjaajan huolimattomuudesta johtuvia.

Tästä siis turhauduin ihan älyttömästi taas, miten tämä taas otti näin takapakkia? Vinskillähän on vuosikaudet ollut sellainen "vika" että se pirulainen kiihtyessään, kyllästyessään, vaatiessaan tai turhautuessaan alkaa haukkua. Siis aina treeneissä, ei koskaan kotona tai missään muuallakaan.
Viime kokeessa Vinski meni hienosti ja haukahti vain muutaman kerran ja siksi nytkin lähdin niin itsevarmalla fiiliksellä kokeeseen. Kyllä se sujuu ja vielä kotihallissa! Treeneissä on viime kuukaudet mennyt tosi hyvin, Vinski on ollut ihmeellisen hiljaa, välillä ollenkaan haukkumatta ja tosi mahtavasti. Oon ollut tyytyväinen ja täynnä itseluottamusta, kun on mennyt niin hyvin...

Kunnes viime keskiviikkona agilityn tekniikkatreeneissä se taas laittoi yhtäkkiä mökävaihteen päälle ja karjui niin että korvassa tinnitti vielä seuraavana päivänäkin.
Kouluttajamme Anne joutui toistamaan joka asian moneen kertaan kun ei kerta kaikkiaan kuullut ja en vaan saanut koiraa olemaan hiljaa sen aikaa että koitan ohjauksia Annen opastamana. Aikataulu oli sen verran tiukka ja valmiiksi myöhässä etten voinut koiraa joka välissä kuskata autoonkaan.
Ja nyt lauantaina, muutama päivä huutoraivareiden jälkeen oli sitten samassa hallissa ja vieläpä samalla kentällä rally-tokokoe, niin voitte vaan arvata että Vinski haukkui koko suorituksen. Ihan sellaista tasaista "kunhan tässä karjun ja mitä säkin siinä jäykistelet"-haukkua.
Ärsyttää, turhauttaa ja epätoivo iskee. Miksi minä en saa koiraa pysymään hiljaa?

Etenkin jos mä keskityn kovasti, jännitän tms. niin silloin huuto alkaa varmasti. Ehkä ne äänet siis tulee osittain mun pään sisältä, Vinski vaan kanavoi ne? Mene ja tiedä, mutta mä en anna periksi, sillä me ollaan kaikesta huolimatta edistytty. Se haukkuminen saa luvan loppua, vaikka siihen menis toiset 5 vuotta! Asiaa vaikeuttaa tietysti se, että tämä sankari on oppinut haukkumaan tehdessään. Siis enää se ei pelkästään huuda, vaan tekee ja huutaa näköjään. Toki karjuminen tietenkin vie tehot sen  tekemisestä mutta parhaimmillaan seuraa hienosti yms. haukkuen samalla. Mutta se loppuu, lupaan itselleni sen verran. Oon päättänyt!
Niin ja lauantainen suorituksemme on videoitu, ja laitan sen tänne kunhan saan vaan materiaalin Heidin kamerasta...

 Rata oli kumminkin kiva :)

"Hau hau hau hau..." miettii Vinski.

Vepekokeessa

Jep, käytiin sitten vepekokeessa. Yhtäkkiä noin vaan edellisenä iltana klo 22.30 saatiin tieto että meillä on paikka kokeeseen la 11.7. Sinne vaan ja lahjattomat treenaa. Eipä tästä hirmuisesti ole kertomista, mutta laitan nyt lyhyesti kumminkin. Tulosta ei saatu, meillä oli pisteitä 64 eli pisteestä jäi kiinni.
Veneestä hyppy kosahti sinne 30m poijulle, Vinski jäi tappamaan sitä sinne. Ja minä käytin käskyjä runsaanlaisesti karjuessani koiraa irti siitä poijusta. Onneksi ei näyttänyt kuitenkaan niin hurjalta kuin sovessa ja tällä kertaa en joutunut pelkäämään että Vinski oikeasti hukkuu poijua repiessään. Tässä videomatskua aiheesta, kuten näette nii poiju on pop...

Toisena liikkeenä vienti, jonka sössimme täydellisesti. Vinski jäi omimaan ja tappamaan lelua, vaikka olin ajatellut että en ota omaa superihanaa lelua mukaan vaan vieraan ja kurjan, että ei omisi ja tappaisi lelua rannassa. P*skanmarjat. Vinski perseili kyllä täysin ja lopulta vein sen autoon jäähylle. Tätä vähän pelkäsinkin vaikka viimeiset pari kertaa on treeneissä tehnyt tosi hienoja vientejä.
Tässä perseily vielä videolla. Toimiin on ryhdytty ja vientiesine vaihdettu kovaan, tylsään, kelluvaan muoviseen noutokapulaan. Ekoissa treeneissä ko. vehkeen kanssa ei ollut omimisesta puhetta, ihan täydellisesti vei. Ensi kokeeseen se mukaan!

Veneenhaku sujuikin sitten ihan täydellisesti, yhdellä käskyllä ja ihan suoraan. Taitava ukko Vinski! Tosin veneen hakemisen jälkeen Vinski järjesti yleisölle pienen hupinumeron päättämällä ilmeisesti että vene pitää vetää aina telakalle asti ja kiskoi kumipaattia pitkin kaislikoita. Kun lopulta sain koiran irti veneestä se makasi kaislikossa ja kiskoi makuultaan venettä äristen samalla. :) Ainakin taisteluhalu ja tahtotila on kovat kaverilla. :D Alla vielä videomateriaalia.

Viimeisenä hukkuva, liike jonka Vinski on suorittanut viimeksi vuonna 2011, syystä että meillä ei ole olemassa kelluntapukua treeniporukassa. No, noin vain koko homma meni yhdellä käskyllä täydellisesti. Näin ollen, ei saatu tulosta vaan homma jäi pisteen vajaaksi johtuen siitä että olin uinnin aikana karjunut reippaasti koiraa irti poijusta ja vienti todella meni nollille, sääntöjen mukaan kun koiran pitäisi viedä esine veneeseen eikä suinkaan ohjaajan koiraa autoon. 64 pistettä siis saatiin sekä sitä legendaarista kokemusta... Mä olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen silti, sillä tuo ensimmäinen perseily poijun kanssa oli arvattavissa ja vienti taas oli tuollainen kokeiluluontoinen homma. Nyt kohti uusia haasteita! Loppuun näyte hukkuvan pelastamisesta, hienosti sujuu treenimäärään nähden.

Videoista isot kiitokset menee Freyan kotiväelle, Heidille ja Juusolle, jotka olivat fiksusti napanneet kameran kotoa mukaan ja keräsivät todisteet nauhalle. Apparina hääräsi Satu, kiitokset apparillekin!

Treenikuvia

Nyt kun olen viimeaikoina ollut niin mahdottoman ahkera kirjoittaja niin postaan tämän kerran perinteisesti hieman enemmän treenikuvia. Kuvien ottajana toimi Marika, jonka elämästä mudien parissa voit lukea klikkaamalla tästä.

Eli oltiinpa reippaasti perjantaina Marikan ja mutiaisten kanssa treenailemassa rally-tokoa ja tässä Marikan kivat kuvat meistä. :)

Takapää töissä!

 

Oikean puolen opettelua, tosi tarkkana! :D

 

Palkka :)

Ykän vuoro :)

Oikea tai vasen puoli, ei väliä, Ykältä onnistuu!

Ihania kuvia, kiitos Marika! :)

Ensi postaukseen lupaan ihan kirjoittaakin jotakin...

Kontaktimörköjä ja onnistuminen

No niin, eilen me startattiin ihan virallisesti. Pitkän tauon jälkeen, edellinenhän oli syyskuussa 2013, eli on tässä taukoa ollut näiden virallisten osalta. Tuloksena oli kymppi molemmilta radoilta.

Eka rata oli hyppäri ja virheet tuli heti alussa, ensimmäisen hypyn jälkeen oli samantien suorassa linjassa kepit, jonne Vinski tuli vähän turhan pitkällä laukalla niin että kaksi ekaa väliä sujui ja sitten ei mahtunut väliin enää, joten se katsoi parhaaksi jatkaa matkaa keppien vieressä. Työnsin koiran takaisin sinne väliin huonosti, siitä toinen vitonen. Tämän jälkeen ryhdistäydyin ja loppurata sujui hienosti, mitä nyt vähän ohjausyksikkö hidasteli ja odotteli ihan tarpeettomasti ja varmisteli ihan turhaan... Lisäksi ohjausyksikkö olisi voinut toiseksiviimeiselle esteelle kääntää koiransa paremmin. Aivopieru, ihan kuin ohjaisin sokeana siellä.

Toinen rata meni hyvin, mitä nyt ohjausyksikkö oli jälleen melko ulalla tapahtumista. Nimittäin heti alkusuoralla oli puomi ja olin varma etten saa Vinskiä koskemaan ylösmenoon, mutta tekemällä jonkun ihme kevätjuhlaliikkeen se onnistuikin, josta hämmästyin niin että ryssin sitten alasmenon kun annoin käskyni aivan liian myöhässä... Vinski sitten pokalla hyppäsi alastulokontaktin yli kun parempaa ohjeistusta ei tullut.
Ennen A:ta oli mutkaputki ja olin jo pääni sisällä niin kovasti siellä kontaktilla että heitin koiran "jonnekin putken suuntaan" (eli aivan utopistiseen suuntaan vähän sinne päin) ja vitonen tuli kun Vinski oli lähdössä jo putken takana olevalle hypylle. Silmät auki ja ohjaa karjuin sisäisesti itselleni.
A:n molemmat kontaktit onnistuivat kuitenkin ja alasmeno niin hyvin että hyvä kun en alkanut vollottaa onnesta siellä radalla. Loppu kirmailtiin sujuvasti maaliin kun niistä kontaktimöröistä oltiin selvitty. Kuinka iso henkinen mörkö voikaan olla eriväriseksi maalattu alue A:n tai puomin alussa/lopussa? Valtava näköjään, mutta selätettävissä.

Ja laitoin tuonne aiemmin tavoitteitakin, joten kerrataas vähän.
Kontaktit oli ykköstavoite, ne onnistuivat lukuunottamatta tuota yhtä jonka hämmästyksissäni ryssin. Mutta koira siis toimi, se on pääasia. Toinen ongelmakohta on lähtö. Sieltä Vinski kyllä hiipi tulemaan mutta pääasia ettei karannut radalle ennen aikojaan. Työstäminen jatkuu mutta alkaa jo vähän helpottaa kun koira tuntuu olevan ihan hanskassa nyt, ohjausyksikkö tarvitsee vaan tarkkuutta ettei lähtisi jokaisen aivopierun vietäväksi.

Kaikenkaikkiaan jäi valtavan hyvä mieli ja onnistunut fiilis! Ekalla radalla sijoitus 10/22 ja tokalla 6/23. Ilman mun aivopieruja oltaisiin oltu siis palkinnoilla tuolla tokalla radalla, ja tuon ekan radan keppialoituksenkin olisin voinut tehdä toisin. Enskerralla sitten ehkä!

 Sateenkaaren päästä löytyy kuulemma kultaa, arkussa yleensä. Nyt se istui siellä Back on Trackissa. Vanha, rakas ukkeli ja harrastuskumppani Vinski.<3

Tässä vielä jälkimmäisen radan ratapiirros, jonka nappasin Lagun facebook-ryhmästä. Tuo putki (6) ennen A:ta oli se, jossa heitin koiran jotenkin härösti putkesta ohi hyppyä (14) kohti kun olin niin kontaktitohinoissani..

Juuso ja Freya starttasivat myös ekaa kertaa eilen. On ollut jännää olla "koutsaamassa" näitä kahta, ne ovat suorastaan oivallinen parivaljakko! Juuso on kehittynyt valtavasti ohjaajana ja Freyaan on saatu kaivattua vauhtia, eilenkin se paineli tosi hyvää tahtia.
Harmittavat hyllyt tulivat kepeiltä, mutta muuten tämä aloitteleva kaksikko suoriutui hienosti! Freyaa tosin häiritsee kentän laidalla kuvaava omistajansa, joten tämä agimamma saa jatkossa poistua Freyan näkymättömiin radan laidalta ja videokuvaus pitää ulkoistaa jotenkin. Taidetaan valkonaamojen kanssa jatkaa näillä näkymin Vaasassa 8.-9.8.

Tässä vielä video jälkimmäiseltä radalta, jonka Heidi ystävällisesti kuvasi! Kiitos Heidi! Kuten näette, turhaa odottelua on mun osalta vielä, mutta siitä pyritään eroon. :)

Lisää epistelyä

Eilen episteltiin tutussa kotihallissa Hurttahallilla kahden startin verran. Päästiin kokeilemaan tämän vuoden agirodun FAO-rataa, joka ei lopulta tuntutunutkaan ihan niin vaikealta kuin luulin että se olisi. Vaikeinta minulle ja Vinskille oli 3-4 esteiden väli (piirroksesta poiketen käännös oli luonnossa vieläkin jyrkempi), kun pituudelta tullessa käännös oli jyrkkä ja minä tietenkin olin perinteisesti myöhässä, josta seurasi että Vinski teki kunnon kunniakierroksen ennen putkea. (Tässä vaiheessa totean että rata jäi hallille joten tätä treenataan ja minä aion opetella laittamaan valssini sinne minne se kuuluu ja ajoissa!)

Muuten meillä ei hirmuisia vaikeuksia ollut onneksi, eli saimme taikinoida niitä rakkaita kontakteja, jotka jotenkin kummallisesti onnistuivat ihmeen hyvin. Vinski osui kummallakin kerralla molemmille ylösmenoille ja ihan selvästi kuunteli käskyä ja myös puomin alasmenolle se hidasti molemmat kerrat, tosin karaten siitä niin että jouduin palauttamaan sen sinne. Mutta parannusta siis selkeästi havaittavissa. A:n alastulokin onnistui jälkimmäisellä kerralla. Eli mitä tästä opimme? Helvettiin kaikenmaailman kehikot, namialustat ja muut joutavuudet ja naksutin käteen, näköjään. :)

Kyllä me tästä vielä ponnistetaan ylöspäin!

Sami Ritoniemi jälleen ystävällisesti otti kuvia paikanpäällä ja antoi luvan käyttää niitä, joten suuret kiitokset jälleen Samille kameroinnista! Lisää Samin ottamia kuvia näkee keeshond Valon ja Hehkun sivuilta täältä.

Hih, rengaskuvassa huvittaa Vinskin keskittynyt ilme ja takajalkojen pujahdus renkaan sisään. On se tarkkaa puuhaa isolla koiralla! :D 

Ensi viikolla startataan sitten virallisissa koitoksissa ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan! Kotihallilla onneksi, toivotaan että kontakteissakin olisi sitten jotain järkeä jo. Laitan sitten postausta siitä, miten meillä siellä sujuu, ja sillä kertaa myös Juuso ja Freya ovat mukana.

Epistelyä

No niin, Lapuan epikset takana.

Ilokseni voin todeta että lähtö onnistui molemmilla radoilla hienosti, Vinski pysyi siellä eikä edes tehnyt ihan kamalaa roiskeloikkaa ensimmäiselle esteelle, joka yleensä on sen ongelma. Ensimmäisen hypyn jälkeen molemmilla radoilla oli mutkaputki, joten sain huokaista sen ajan helpotuksesta.

Osallistuimme sekä mölliluokkaan että kisaavien radalle ja molemmilla radoilla oli sekä puomi että A. Lisäksi kisaavien radalla oli keinu. Ja minkä ihmeen takia aina keinu on ainoa kontakti, joka onnistuu? Ilmeisesti ystäväni Höyrypää aina jotenkin muistaa sen siinä vaiheessa kun lankku keikahtaa, mutta A:lla ja puomilla on ihan eri ääni kellossa. Kivoja hyppyreitä indeed.

Treeneissä ollaan hinkattu, hinkattu ja hinkattu kontakteja ja ne toimii, mutta kisoissa ei ikinä. Treeneissä menee myös radalla komeesti. Mutta kisoissa. Vinski on niin "tiloissa" että siltä katoaa ilmeisesti kaikki järki ja ei, en saa sitä edes alasmenokontaktille asti kun se hyppää eteenpäin niin että kontakti menee ohi.

Nytkin palautin sen kontaktille joka kerta - ja ei! Lisäksi se huutaa niin paljon etten kuule edes omia ajatuksiani. Huoh. Muuten se kuunteli ohjausta radalla ihmeen hyvin ja sain sen kääntymäänkin hienosti, joten siihen sentään olen tyytyväinen. Vinskillä kun on sellainen tyyli että jos ole nanosekunninkaan myöhässä, se jyrää jollekin sopivalle esteelle aivan raivona ja huutaa mennessään, mutta nyt tältä vältyttiin kun olin kerrankin ajoissa ja asialla.

Mutta kontaktit. Mitäköhän näille nyt sitten tekisi? Onneksi päästään kurssille pian, ehkä saadaan sieltä vinkkiä ja lisäpontta harjoitteluun. Ongelmahan on ollut alastuloissa, mutta lisäksi puomin ylösmeno on ongelmallinen vaikka Vinski kyllä menee sen asiallisesti mutta normaalilla laukalla se vaan laukkaa kontaktin ohi tekemättä tavallaan mitään väärää. Sen rikkominen raville on supervaikeaa ja naksuttelulla sen saa oivallisesti siihen kyllä, mutta taas kisa"tiloissa" ei ole mistään ajattelusta tietoakaan. Huoh.

Toinen ärsyttävyys on tuo ainainen karjuminen. Korvissa tinnittää edelleen. Vaikka tokoillessa olen saanut älämölön vähentymään kivasti, niin odotellessa omaa suoritusta möykkä käy jo korviin, Vinskillä kun ei ole mikään pieni ääni.
Radalla Vinski ei kovasti hauku, mutta ennen sitä se karjuu suoraa huutoa kun se tajuaa minne se pääsee. Se pystyy todistettavasti karjumaan ongelmitta mm. seuraamisessa, maahanmenossa, sivulletulossa ja missä vaan, ainoa jolla se hiljenee on lelun tunkeminen suuhun. Haukkuminen kiihdyttää sitä ja sittenhän se on radalle mennessä ihan liekeissä ja siinä sitä ollaan niiden kontaktien kanssa. Kiva kierre. Onneksi päästään kurssille harjoittelemaan odottelua niin että muut tekee rataa ja me vaan odotellaan siinä vieressä ja kuumutaan. Ehkä tästä päästään ellen kuuroudu ennen sitä.

Kuvat on ottanut Sami Ritoniemi, suuret kiitokset!

 

On se kuitenkin niin rakas, kaikessa ärsyttävyydessään. Mun valkoinen kiitosukkula<3

Ja olihan siellä Freya Haivenkoirakin mukana. Se sai jostain ihan käsittämättömän vauhtitykityskohtauksen niin että se ei meinannut pysyä Juusolla käsissä - porhalsi vaan korvat luimussa kuin mikäkin. No, Freyalle me mentiin nimenomaan hakemaan vauhtia, joten mitäs tässä turhaan maristaan kun kerrankin sitä saatiin.... :D

Havaintoja ja tavoitteita

Olen mennyt ilmoittamaan Vinskin pariin agistarttiin lähitulevaisuudessa ja tämän innoittamana olen treenannut jotenkin normaalista poikkevasti, siis ihan ajatuksella ja selväpäisesti eikä vaan "sinnepäin" mikä on yleisin syntini. Ja treenatessani suorittanut erilaisia havaintoja liittyen omaan ohjaustyyliini sekä koiraan. Tässä päällimmäiset:

Havainto 1
En olekaan kuvittelemani todella hidas ohjaaja. Olen ihan helvetin hidas ohjaaja. Koiran tehdessä mitä hyvänsä minä pääsääntöisesti pyörin sen edessä hidastamassa sitä jäädessäni mukamas odottamaan sitä, tai vaihtoehtoisesti tulen perästä ja annan ohjeet koiraparalle joskus viikon päästä sekä suoritan ties mitä kevätjuhlaliikkeitä pitkin rataa... Havaintooni liittyy siis tosiasia että osaa se Vinski juosta ihan tuijottamattakin.
Asia valkeni minulle tässä päivänä eräänä kun olin hallilla suorittamassa yksinkertaista harjoitusta hyppy-takaakierto-hyppy. Esteet olivat siis suoraan perätysten ilman mitään ihmeellistä kommervenkkiä ja silti homma oli jotenkin tahmeaa. Treenejäni sivulta seurannut tuttu huikkasi minulle yksinkertaisen kysymyksen jäädessäni takaakierrolla odottelemaan koiraani ihan loputtomasti: "mikset mene aiemmin pois alta?". Niin. Miksi en mene? No siksi kun en ole luottanut Vinskiin - olen jotenkin kuvitellut että sen tulee kiire perääni ja oikoisi sen sijaan että se suorittaisi esteet silti. Eli tähän tulee muutos ja jo ensi kokeilussa totesin että kyllä se suorittaa kun annan sille tilaa tehdä, ja nyt minä lakkaan kuvittelemasta ja alan luottaa koiraan. Kyllä se esteet suorittaa jos joku kertoo minä vaan kerron miten päin ja missä järjestyksessä homma suoritetaan.

Havainto 2
Kiitos Marikalle, olen myös havainnut että koiraani todella on mahdollista kääntää radalla, mikäli ohjaajan toiminnassa on jotain järkeä. Havainnosta johtuvat tulokset ovat vasta harjoitteluasteella, mutta silti tämä äskettäinen havaintoni helpottaa agilityharrastustani aika paljon.

Havainto 3
On ennestään tiedossa että Vinskin hyppytekniikassa on parantamisen varaa ja tätä on harjoiteltu paljon matalilla rimoilla. Havaintoni onkin se, että Vinski hyppää tavallaan luonnostaan ihan hyvin mutta jostain syystä radalle lähtiessä nimenomaan ensimmäiset pari estettä ovat kamalia, etenkin jos hypyt suoritetaan kohtisuoraan. Ehkä Vinskillä on itseluottamusongelmia tai se on muuten vaan niin höyryissään että se ei katso yhtään miten hyppää. Olen myös havainnut että käännöksissä tai "kinkkisemmissä" paikoissa sujuu paljon paremmin, ilmeisesti koska niissä pitää keskittyä paremmin, joten uskoisin roiskimisen olevan sidoksissa nimenomaan henkiseen puoleen. Treeniä treeniä! Hyppytekniikka ei varmaan ihmemuutoksia koe koskaan koiran ollessa tuon kokoinen ja ikäinen, mutta itseluottamusta saan parannettua varmasti.

Havainto 4
Vinski varastaa lähdössä. Mitä se ei ole koskaan aiemmin juuri tehnyt, mutta minä olen jotenkin päästänyt sen perseilemään luottamalla että "no kun ei se ennenkään ole". Olen kuitenkin ryhdistäytynyt ja asiaa on harjoiteltu viimeaikoina lukemattomia kertoja, toivotaan että tänään epiksissä lähtö sujuisi paremmin. Peukut pytyyn!

Havainto 5
Minä olen aina ottanut kontaktit siltä kannalta että niissä pysytään ja niistä ei luisteta. Niihin pysähdytään ja piste. Tästä ei ole oikealla radalla hyötyä koska koira päästää sata lasissa ja hyppää yli sillä vauhdilla ettei se edes pystyisi pysähtymään. Kun kierrokset on tapissa, jarrut ei toimi. Kiitos Mirkan olen ottanut niihinkin uuden lähestymistavan. Kontakteilla hengaillaan. Niillä on sellainen yin&yang meininki, flow, ollaan rauhassa, unisia eikä lähdetä pois. Tätä on harjoiteltu nyt vaikka kuinka, toivotaan että edes aavistus muutoksesta alkaisi pian näkyä.

Havainto 6
Syy epäkohtien 1-5 syntymiseen ja sitä kautta havaitsemiseen löytyy peilistä, kuten niin miljoona kertaa aiemminkin. No, ainakin on kehittämisen aihetta...

Tästä siis huomaa miten vuoden treenitauolla saa ihan täysin unohdettua kaiken järkevän ja keksittyä ties mitä ihme säätämisiä radan vaikeuttamiseksi. Muutos tulee nyt, onneksi päästään pian kurssillekin piiiiitkästä aikaa! :)

Tänään mennään Lapualle epiksiin, tavoitteena saada lähtö ja kontaktit onnistumaan.

Ilmoitin meidät myös rally-tokokokeeseen Seinäjoelle 25.7.
Onpahan vähän jotain treenimotivaatiota myös "sileällä". Rally-toko on itse asiassa niin kivaa että olen alkanut varulta vähitellen opettaa Vinskille myös "väärällä" puolella seuraamista ja perusasentoa. Ja näköjään haastetta riittää. Ykähän sen on oppinut jo, se on jotenkin sellainen laiva että kun sen suoraksi saa, niin suorana se myös pysyy, oli puoli mikä vaan. Helppo homma.
Vinskin kohdalla sen sijaan... asetan tavoitteeksi että ensi kesänä tähän aikaan seuraaminen onnistuu myös oikealla! Onkohan tarpeeksi pitkä tavoiteaika? :D

Tässäpä sitä onkin hetkeksi tekemistä. Seuraavan postauksen voisin tehdä Vinskiä ja Ykää piinanneesta inhottavasta kutinasta, jonka vuoksi on suoritettu jo ties minkälaisia operaatioita ja josta syystä ajoin taas Vinskiltä karvat pois (se näyttää jäätävältä, kuten kuvasta näkyy!).
Koitanpa ehtiä lähipäivinä.

Puhelinlaatu \o/