Sove Vinskin osalta suoritettu :)

Eilen oltiin sitten Jurvassa sove-kokeessa Vinskin kanssa. Aamulla jännitti aivan hirveästi, vaikka yleensä en ole jännittäjähenkilö ollenkaan.. Ehkä jännitys johtui siitä että sovea on mahdollisuus yrittää vain kahdesti ja sen jälkeen ei ole asiaa kokeeseen mikäli ei läpi pääse. Lisäksi, ollaanhan me treenattu lajia vasta kokonaiset 5 kertaa.. :D

Perjantaina oli vielä viime hetken treenit ja niissä Vinski oli oma itsensä ja kaikki sujui hyvin, veneen haku meni tosin vähän sivuun maalilinjalta, mutta muuten kaikki sujui odotetusti.

Sunnuntaina oli vähän enemmän aaltoja ja jännitti vielä enemmän että miten koira suhtautuu kun treenilammikossa on aina tyyntä. 

Koepaikalla oli vielä yksi yllätys, ei nimittäin ystäväni Heidin (joka osallistui myös kokeeseen labbis Millin kera) kanssa oltu tajuttu että emme voikaan olla toistenmme apuohjaajia, kuten oli suunniteltu sillä samassa luokassa kilpailevilta se on kielletty. Eli pikapikaa jouduimme värväämään uudet apuohjaajat itsellemme, mutta molemmille löytyi avustaja, onneksi. Minua avusti ystävällisesti Sari Lähteenmäki ja kieltämättä kokeneen harrastajan apu oli tervetullutta. :) Kiitokset Sarille!  Ennen koetta arvottiin vielä järjestys ja meille tuli numero kolme. Milli aloitti ja kakkosena oli kolmas sove-koira Aamu. Muut luokat tulivat sitten numerosta 4 eteenpäin. Alo-luokan koiria oli 5, avoimessa kolme ja voittajaluokassa kolme.

Ensimmäinen liike, veneestä hyppy, sujui ensimmäisestä käskystä hyvin, mutta olin tajunnut väärin ja luulin että samanaikainen liike ja sana on yksi ja sama käsky, mutta tuomari laskikin nämä kahdeksi eri käskyksi. Siksi käskyjä kului enemmän kuin olin tarkoittanut, mutta koira suoriutui hyvin,kunnes.... tapahtui pienehkö "poiju-episodi". 50metrin ja 30metrin merkkipoijut kun ovat keltaisia, pallon näköisiä kelluvia systeemejä ja Vinskin mielestä ne on siis ehdottomasti palloja. Ja pallohulluhan rakastaa niitä! Niinpä Vinski hyppäsi sujuvasti veneestä ja ui kohti rantaa kunnes bongasi 30 metrin merkkipoijun ja päätti ottaa sen mukaan rantaan.. Koska poiju on pohjassa kiinni, se ei niin vaan irtoakaan ja sitten seurasimme n. 2 minuuttia kiivasta painia Vinski vs. merkkipoiju. Lopulta Vinski (raivoisien käskyjen saattelemana) luovutti ja suostui tulemaan rantaan ilman poijua. Niinpä tästä ensimmäisestä liikkeestä meidän pistemäärä oli 8... :D Ja kyllä otti aivoon! 

Mutta seuraava liike, vienti on onneksi meille melko helppo ja siitä Vinski suoriutui 25 pisteellä (täydet) ja parhaalla ajalla (0,29) ja voi kuinka olin ylpeä Vinskistä! Tosin kun se oli luovuttanut sen köydenpätkän veneeseen, se bongasi 50 metrin merkkipoijun - ja ui sinne päättäväisesti hakemaan sitä. Taas seurattiin pari minuuttia raivoisaa painia kun Vinski oli kertakaikkiaan päättänyt tuoda sen poijun sieltä. No, ei se irronnut ja lopulta saatiin koira luovuttamaan. Mutta koska liike oli jo loppunut ja vienti oli suoritettu tosi hyvällä ajalla veneeseen, niin tämä ei haitannut, vaan ennemminkin huvitti.

Tämän jälkeen oli pieni tauko ja seuraavana liikkeenä veneen haku, jonka aikana tietysti jännitin tosissani että meneekö Vinski veneen siihen päähän mistä köysi annetaan vai sinne päähän missä venetuomari pitää kiinni merkkipoijusta.. Onneksi koira tiesi ja muisti mitä pitää tehdä ja paineli epäröimättä hakemaan veneen rantaan. :) Tästä liikkeestä saatiin 23 pistettä, sillä jouduin käyttämään pari käskyä koiran ohjaamiseen sen vetäessä venettä. Aalloista huolimatta vene tuli hienosti maalialueelle.

Viimeisenä liikkeenä oli hukkuvan pelastaminen, mikä sujui Vinskiltä hyvin ja siitä saatiin 23 pistettä, sillä Vinski toi hukkuvan n. 2metriä maalilinjasta sivuun. Ja en osaa sanoin kuvailla kuinka helpottunut olo oli kun tajusin että todella läpäistiin sove ekalla kertaa! Mahtava fiilis, varsinkin kun koiranetin mukaan Vinski on tänävuonna toinen valkkari jolla on vepestä minkäänlainen tulos. Toki mitään luokkatulosta ei saatu kun tämä ensimmäinen oli se pakollinen sove. Mutta tästä on hyvä jatkaa (: 

Vinskin kokonaispistemäärä oli siis 79 pistettä poijuepisodin verotettua huimasti pisteitä.. Kun tuo pallovimma saadaan kuriin, niin sitten alkaa sujua mahtavasti! Myös Milli läpäisi soven saaden 74 pistettä. Myös labbis Aamu läpäisi soven, mutta sen pisteitä en huomannut kysyä.

Lopuksi jouduttiin sitten kaikki sove-ohjaajat kasteeseen, aiheena veneestä hyppy. Taisin suorittaa sen 25 pisteen arvoisesti! :D

Kesäelämää ja harrastelua.

Maanantaina oltiin epävirallisissa agilitykisoissa Lagun hallilla Vinskin kanssa. Tämä oli nyt kolmas möllikisa meille ja rata sujui oikein hyvin, vaikka putkeen mentiinkin väärästä päästä ja A:n alastulokontakti unohtui... :D 

Lisästartilla sitten möhlin itse vähän, jäin liian lähelle yhtä estettä ja Vinski ei hypännytkään vaan kiersi ja pomppasi sen väärään suuntaan. Oma vika, mitäs en älynnyt mennä kauemmaksi! Tiedän että Vinski tarvitsee tilaa suorittaa, muuten menee pieleen. No, tästä on kuitenkin hyvä ottaa oppia ja mietinkin että pitäisiköhän sitä sittenkin hankkia lisenssi vielä loppuvuodeksi... Mieli tekisi kovasti!

Pari viikkoa takaperin kävin koirien kanssa perinteisellä kesäreissulla Haapavedellä tapaamassa sukulaisia ja Sannan ja Satun kanssa sitten "koirailtiin" minkä kerittiin. Se on aina mukava mennä porukalla vaikka metsälenkille tai agilityyn, kun on kunnon lauma koiria kerralla mukana.

Alla kuva missä on koko joukkio kerralla, voitte kuvitella että mummo on lujilla kun lapsenlapset koirineen tulevat yhtäaikaa kyläilemään.. :D Kuvassa vasemmalta Luca (O'zone Goodfella), Ykä, Vinski, Jepi, Eeka (O'zone Kieslowski) ja Toivo (Nartsukan Hilario). Kuvasta puuttuu tietysti mummolan kaksi omaa koiraa Jonni ja Joonas sekä enon koira Taavi. :D

Vinski agiliitää! :)

Ja Ykä opettelee keppejä :)

Loppuun vielä ihanainen Jepi Jeppana esteellä<3

Me aloitettiin koirien kanssa kuukausi sitten ihan uusi harrastus, meille ennestään ihan vieras laji vesipelastus, ja treeneissä ollaan käyty nyt neljästi. Sunnuntaina olisi tiedossa sove-koe ja mietin ankarasti, pitäisikö Vinski ilmoittaa sinnne, siltä kun tuntuu tuo pelastaminen sujuvan lähes itsestään ja nyt ollaan saatu vientikin toimimaan. :) Ykällä homma vaatii paljon enemmän työtä, se kun on sitä mieltä että sen ei tarvitse kantaa suussaan mitään mitä se ei itse halua. Köyden suuhun ottaminen on sille jotenkin kovin vastenmielistä tai ainakin tyhjänpäiväistä. Saankin pohtia pääni puhki millä saan ongelman ratkaistua. Veneen ja hukkuvan hakeminen sujuu kyllä, samoin veneestä hyppy. Vienti vaan vastustaa, mutta kyllä me tästä vielä noustaan.

Eilen treeneissä olin aivan mahdottoman ylpeä Vinskistä, niin mallikkaasti se suoriutui hommista! :)

Vepeilyä ja kesästä nauttimista :)

Viime viikolla pojat kävivät Kauhajoella vepen soveltuvuustestissä ja molemmat pärjäsivät oikein hienosti. Varsinkin Ykä yllätti minut oikein positiivisesti ja hienosti jaksoi veti jopa veneen rantaan köydestä. :) Taitavat pojat! 

Ryhmään siis pääsin molempien kanssa, joten huomenna olisi tarkoitus aloittaa ihan oikeat treenit. Kivaa vastapainoa esim. agilitylle, tekee varmasti lihaksistolle hyvää uida ja muutenkin kesäkuumalla aivan oiva liikuntamuoto kaikenkaikkiaan.

Eilen oltiin lämpimän kesäisen sunnuntaipäivän kunniaksi Alavudella isäni mökillä koirien kanssa ja voi pojat kun koirat tykkäs. Koko päivä päätöntä juoksemista vapaana ympäri pihaa ja metsäteitä ja uimista ihan sydämen kyllyydestä. Sain makeita kuvia napsittua pojista, varsinkin Ykästä, kun ne hyppivät laiturilta ihan hulluina keppien perään lampeen. Sain myös kokea lähes sydänkohtauksen - niin lujaa säikähdin koirien riehumista.. 

Aika rannassa hieman syrjemmässä oli kiveä vasten nojallaan lasinen vanha ikkunaruutu, joka oli nostettu siihen odottamaan kyytiä lasinkeräykseen. Ajattelin että eivät pojat rannasta sinne ruudun luo mene ja siinä oli vielä puskaakin edessä ja muuten ranta oli turvallinen.. 

Mutta annas olla kun käänsin selkäni, kuului Vinskin ja Ykän älähdykset, mahtava rymähdys ja särkyvän lasin ääni! Vinski oli tapansa mukaan taklannut Ykän kumoon - suoraan lasiruutua päin! Lasi särkyi ihan päreiksi ja aivan kauhusta kankeana juoksin paikalle katsomaan kun Ykä nousi sirpaleiden seasta pystyyn. Koira oli mennyt kirjaimellisesti lasista läpi ja kopeloin paniikissa koiran karvoja siinä pelossa että jossain törröttää lasinpaloja pystyssä ja valkoinen turkki värjäytyy verestä punaiseksi... 

Mutta Ykässä ei ollut naarmuakaan, se vaan pudisteli turkkiaan ja jatkoi juoksua kieli kynsissä aivan kuin ei mitään olisi sattunutkaan. ONNEKSI! Tästä lähtien kyttään vielä tarkemmin kaikki mahdolliset vaaranpaikat!

Onneksi Ykä on ehjänä ja kunnossa!

Tässä muutamia kesäisiä kuvia valkonaamoista :)

Ja vähän vepeilyä.

ja lopuksi valkoiset veljekset yhteiskuvassa <3

Miljoonakoirassa Ykän kanssa.

Tänään Ykä kävi näytillä Tuurissa, Miljoonakoirassa. Lopputuloksena EH, johon kyllä ollaan oikein tyytyväisiä, ottaen huomioon sen, että yksikään valkkari ei saanut edes SA:ta tuolta tuomarilta, joten linja oli kyllä tiukka. Ykä esiintyi oikein hienosti ja tuomari piti esittämistyylistäni, tämä mainittiin arvostelussakin. Tästä tuli erityisen hyvä mieli siksi että kehässä muutama ihminen retuutti, venytti ja rytkytti koiraansa siihen malliin että ihan pahaa teki. Tuplahandlaustakin nähtiin tänään, huh huh...

Itseltä jäi muiden suoritusten seuraaminen vähän vähemmälle kun oli aivan älyttömän kylmä, tuuli kuin viimeistä päivää ja lopulta satoi vettä lähes vaakatasossa.. Piti lähinnä keskittyä siihen että sai itsensä pidettynä lämpimänä ja koiransa jokseenkin edes kuivana. Olisihan se sää voinut suosia enemmän.. Seuraavaksi suuntana mahdollisesti Oulu?

Ekat agiepikset takana :)

Vinskin kanssa käytiin tänään starttaamassa ihan ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut ja hienostihan se sujui, vaikka aluksi epäilin että koira juoksee kuin hullu ja minä karjun perässä kuin mielenköyhä..

Ihmeellistä kyllä, Vinski oli niin mahdottoman rauhallinen että tututkin paikanpäälläkin ihmetteli että mikä sitä vaivaa kun se on niin rauhallinen... Mutta hyvä kerrankin niin päin! Molemmissa starteissa meille tuli kontaktivirhe A:n alastulolla, mutta sen tiesinkin jo etukäteen että niin luultavasti tulee käymään Vinskin kanssa. Lisäksi Vinski paineli kerran esteestä ohi armottomalla vauhdilla ja kerran juoksi puomin ylösmenosta itsensä sivuun. Muutoin sujui yllättävän hienosti, vaikka radalla oli suoria, joissa pelkäsin elukan lähtevän ihan totaalisesti käsistä..

Virhelapuista en nolona ymmärtänyt juuri mitään, mutta lopulta Vinskin sijoitus oli kolmas. :D

Tästä on hyvä jatkaa :)

Ja Ykä valmistautuu Miljoonakoiraan, joka on edessä ensiviikonloppuna Tuurissa. Ensin ajattelin että pesen Ykän näyttelyitä varten, mutta äh, enpä taida jaksaa, ellei se sitten onnistu sotkemaan itseään ihan totaalisesti jossain ennen näytelmiä.. Ja nyt onkin tosi kiva mennä, kun on paljon tuttuja paikanpäällä, saadaan yhdessä jännittää. :)

Ykän ensimmäinen näyttely. :)

Viimeksi kirjoittelin ennen Vaasan KV näyttelyä ja vähän jännitin mitä siellä Ykästä sanotaan.. No, näyttelythän sujuivat Ykän osalta niin mahtavasti että en edes tajunnut odottaa moista! :) Mutta pakko todeta että olin aivan älyttömän ylpeä Ykästä. Ei pelkästään menestyksen vuoksi, vaan myös sen takia, kuinka upeasti se jaksoi koko pitkän näyttelypäivän vaikka meillä meni ensimmäisessä näyttelyssämme paikanpäällä yli 9 tuntia! Ihanan rennosti Ykä jaksoi odotella eikä pienintäkään stressiä ollut huomattavissa. Toki on aina ollutkin tiedossa että Ykä on melko letkeä rento-reiska eikä turhia hillu. :)

Aamulla meidän piti lähteä seitsemän aikoihin kotoa ja päätettiin sitten ottaa Vinski mukaan kun ajateltiin että päivästä tulee pitkä. Alunperin siis ajateltiin että meillä menee kauan koska tarkoituksena oli vierailla ystävämme Markuksen luona näyttelyiden jälkeen, eikä siis arvattu että itse näytelmissä kestäisi niin kauan.

Perillä oltiin vähän kahdeksan jälkeen aamulla ja onneksi päästiinkin heti aamusta, niin vältettiin pahin ruuhka. Meidän kehän laidalla taisi olla ennen meitä vain tuttu Vilma-valkkari omistajansa Essin kanssa. Meillä ei ole mitään häkkiä tai muuta Ykälle, mutta hyvin tuo pärjää ilmankin.. Kuva varmaan avaa vähän jotain Ykän näyttelykäyttäytymisestä. :D Toisessa kuvassa Vilma (Moonscape's Vivacious Vanora) ja Essi.

Ykä ei siis turhia stressaa! :D

Koska pentuja ei ollut, oli meidän kehä ihan ekana. Junnu-uroksia oli kaksi, ja ilokseni Ykä nappasi ERIn ja SAn Tapio Eerolan tarkastelussa. Odotetusti Ykä seisoi kuin tatti eikä eväänsä väräyttänyt edes hampaita katsottaessa. :) Hieno Yrjö!! Ykä myöskin voitti luokkansa ja oli lopulta paras uros sekä ansaitsi vieläpä itselleen SERTin! Tässä vaiheessa allekirjoittanut oli jo ihan pähkinöinä.. :D

(c)Essi Perttula

Tämän jälkeen yllätys oli melkoinen, kun Ykä vielä otti ja kunnostautui olemalla rotunsa paras!! VSP oli Horsebo Romantik, joka poseeraa tässä Ykän kaverina. Meidän päivä siis jatkui kun jäimme odottelemaan ryhmäkehiä, jotka olivat tiedossa vasta iltapäivällä. 

Ainoa harmituksen aihe päivässä oli se, että totesin taas kerran ettei mun kameran kittiputki riitä minnekään hallivalossa, mutta onneksi saimme pari mahtavaa kuvaa Ykästä avuliaan Essin kamerasta. Ylläolevan kuvan on siis ottanut Essi Perttula, superkiitokset kuvasta! :) Essin koira Vilma (Moonscape's Vivacious Vanora) esiintyi myös upeasti, mutta tällä kertaa sai arvosanaksi H. Ykä oli kuitenkin ihan lumoutunut "tyttöystävänsä" kauneudesta ja meni ihan pähkinöiksi aina kun ihanainen Vilma tuli häkistä ulos.. ;D 

Alla olevassa kuvassa odotellaan Ykän kanssa ryhmäkehien alkua ja me oltiin molemmat jo aika väsyneitä pitkän päivän jälkeen ja toisessa ollaan sitten ryhmäkehässä juoksemassa.

Tähän loppuun vielä pakollinen lesoilukuva serteineen päivineen. 

Ykän ensimmäisissä näyttelyissä siis tuloksena JUN1 PU1 SERT ja ROP. :)

Piiiitkästä aikaa..

Heti alkuun myönnän avoimesti että taidan olla maailman laiskin blogin kirjoittaja, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni..

Kaikenlaista on alkuvuonna tapahtunut, Ykä on täyttänyt 1v. (17.01.) ja Ykän synttäripäivänä Vinski kävi tohtorilla operoitavana. Vinskiltä poistettiin nivuskanavasta kives, joka ei koskaan laskeutunut oikealle paikalleen. Operaatio sujui hienosti ja toipuminen kesti 2 viikkoa. Sen jälkeen ollaankin ahkerasti käyty agilityhallilla, muutaman kerran viikossa.

Agilityn saralla ollaan yhtä amatöörejä niin minä kuin koiratkin, mutta yhdessä opetellaan ja aina vaan paremmin sujuu. Kepit on jo melkein opittu ja kaikenmoisia ohjauskikkoja harjoitellaan ahkerasti. Lisäksi vihdoin ja viimein ilmoitin Ykän ihkaensimmäisiin virallisiin näyttelyihinsä ja ne on luvassa nyt ensiviikonloppuna Vaasassa. Kyllä jännittää, mitä Ykästä siellä sanotaan... :D

Näyttelyyn ollaan valmistauduttu käymällä parissa mätsärissä viimeisen kuukauden aikana ja viime sunnuntaina vielä otin ja pesin koirat. Toki se tuntuu hieman turhalta kun jokapaikka on ihan kuravelliä ulkona ja pakko koiria on lenkittää... Eli varmaan vielä näyttelyaamunakin joudun simanoimaan Ykän kinttuja ja mahanalustaa vesisuihkulla. Lisäksi pesu aiheuttaa "pienimuotoista" karvanlähtöä ja jos elämämme olisi tosi-tv:tä, tämän ohjelman nimi olisi ehdottomasti "Elämää karvojen ympäröimänä".